Jos te haluaisitte tutustua isänne uuteen tyttöystävään niin millainen sen tulisi olla, että sen kans viittis tutustua? Ei tarttis tulla sydänystäväksi tai korvaamaan omaa äitiä vaan ihan tutustua sen verran, että voi keskustella normaalisti eikä tarttis huoneeseen mennä pakoilemaan. Jos tuntuu, ettei mikään asia synkkaa niin ei, mutta ihan normaali keskusteluyhteys olis kiva niikuin kenen tahansa muun ihmisen kanssa?
Nyt jos kysyn miesystäväni tyttäreltä ohimennen, että mikä Putouksen hahmo on suosikki niin ei sanota mitään vaan mennään omaan huoneeseen. Mitä mä tein väärin? Voitteko kertoa? En ole saanut tyttäreen juuri minkäänlaista yhteyttä ikinä, mutta pojan kanssa jutellaan normaalisti tai aika paljonkin.
Nyt jos kysyn miesystäväni tyttäreltä ohimennen, että mikä Putouksen hahmo on suosikki niin ei sanota mitään vaan mennään omaan huoneeseen. Mitä mä tein väärin? Voitteko kertoa? En ole saanut tyttäreen juuri minkäänlaista yhteyttä ikinä, mutta pojan kanssa jutellaan normaalisti tai aika paljonkin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luulen että ongelma ei ollut sinussa, mutta se kuitenkin oli. Tyttö pitää äidistään ja isästään eikä siksi pidä sinusta.
Rento sun pitää olla :) Et saa yrittää liikaa. Ole vaan oma itsesi. Ja anna aikaa. Älä missään nimessä pakota tyttöpuolta tykkäämään susta.
Montako ikäisiä he ovat?
Sanotaanko vaikka että sää et voi tehdä mitään muuta kun olla hiljaa ellei tyttö puhu sulle ja olla huomaavainen sille. Kyllä toi kallistuu sen isälle mitä sanoa ja senki jälkee voi vielä tarvita aikaa setviäkseen ajatuksensa.
Tytär on katkera sinulle, veikkaan että hän ajattelee sinun olevan syy siihen miksi hänen vanhemmat erosivat. Mutta älä silti ota liikaa itseesi.
Kysy tyttöä vaikka shoppailemaan kanssasi, mutta älä yritä lahjoa häntä, sen huomaa heti jos koettaa lahjoa, ja se jos mikä alkaa tympimään.
Musta olisi myös kiva jos "äitipuoli" olisi oikean äidin kanssa väleissä.
Voi myös olla että tyttö ei ikinä sulata sinua perheeseensä, sille ei voi mitään.
Varsinkin kun tyttö on hankalassa iässä. Toisaalta aika voi parantaa asiaa.
Asutteko samassa kämpässä ja kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Kiitos vastaamisesta kaikille!
Miesystävän lapset ovat 11v poika ja syksyllä 15v tyttö. Oma poika on 13v.
Ystävyys oikean äidin kanssa näyttää mahdottomalta. Hän ei hyväksy suhdettamme, vaikka asunut itse uuden miehensä kanssa jo 3v. Aivan. Joustaa lasten hoidossa vain, jos tietää, etten minä siitä hyödy. Luulen äidin asenteen olevan suurin syy ongelmaan. Mies eronnut exästään n. 6v. sitten.
Me emme asu yhdessä, vaikka siitä haaveilemme. Tahdomme ensin, että molempien lapset hyväksyvät suhteemme ja tunnemme toisemmekin paremmin. Olemme vasta olleet yhdessä 1,5 vuotta. Näen mieheni lapsia n. 10 päivää kuukaudessa. Melko harvoin olemme täysin kahdestaan, koska lastenhoidot meidän exien luona menevät paljon ristiin. Samoin asumme eri paikkakunnilla ja välimatkaa on n. 20 km, eikä sitä viitsisi ihan joka päivä ajella. Yritetään löytää tulevaisuudessa asunto, josta molempien lapset pääsevät kulkemaan kouluihinsa julkisilla. Viimeistään silloin, kun poikani päättää yläasteen ja siirtyy lukioon/amikseen.
Viime perjantaina kuskasin tytön hänen kaverinsa luokse, mutta koko 10 km matkan aikana ei sanonut sanaakaan. Normaalisti pulisee ystäviensä ja isänsä kanssa paljon. Pojan kanssa taas jutut on ihan eri tasoisia. Ystävystynyt minun poikani kanssa hyvin ja tekevät asioita yhdessä.
Miulla on kaveri, joka ei puhu isänsä uuelle naisystävälle mitään. En usko että niitten välit ikinä paranee tosta vaik alussa naisystävä kui "mielisteli" ja yritti. Vaikken oo nähny tän uuen ku pari kertaa ni silti tuntuu vähä pahalta miettii millaselta "kylmä käytös" tuntuu ihmisestä joka yrittää sopeutuu. On iha ymmärrettävää jos lapsi on katkera "tunkeilijasta" mut nii helppoo elämä harvoin on et kaikki sujuis täydellisesti.
Miulla ei oo kokemusta tällasesta koska meijän perhe on aina ollu kokonaine, mut miun kavereilla on ollu tämmöstä perheessä. Siu tilanteessa mie antaisin ajan kuluu ja sellai et siun läsnäoloo totuttais. Sit ku siihe ei sellai kiinnittäis huomioo et "nyt toi tulee ni pitää linnottautuu huoneesee" ni kaikki myös ois sellai rentoina ja sillo ois hyvä hetki puhuu vaik. En nyt tiiä, yhen miun kaverin isän naisystävä pyys tätä kaverii elokuvii ja ne on nyt hyvissä väleissä, mut ne kyl puhu toisillee jo sillokii. Shoppailemaa en kyl lähtis, siit voi tosiaa tulla sellane olo et pelis on kyl jotai lahjontaa... Alussa vois miun mielestä yrittää jotai small talkin tyylistä mihi vois ees vastata joo tai ei, nekii on sentää vastauksia ku jos ois hiljaa.
En tiiä oliks tästä mitää apuu, halusin vaa auttaa ku tiiän samanlaisen tarinan itekkii.
Molemmin puolin täytyy osata ottaa toinen huomioon. Itse aikoinaan päädyin tilanteeseen, että piti tutustua isäni uuteen naisystävään. Hän on mielestäni mukava ja päällimmäisenä syynäni tutustua häneen oli se, että isäni oli tämän naisen valinnut ja piti hänestä. Tein sen siis isäni takia.
Ajan mittaan sen varmaan menee ohi, varsinkin jos kyseessä on nuori ihminen, mutta keskustelua kannattaa yrittää ehkä luoda... luulisin näin.
Ihan hirmusti kiitoksia kaikille vastanneille. Olen käyttäytynyt koko viikon kuin häntä ei olisikaan. Ollaan miehen kanssa keskitytty parisuhteeseen ja poikien harrastuksiin. Mies on käyttäytynyt suht samalla tavalla, mikä on johtanut ns. "läpimurtoon" jos niin vois sanoa. Perjantaina tyttö kysyi oma-aloitteiseti päästä kyytiin, kun kerroin meneväni kauppakeskukseen pojan treenien ajaksi. Tulipa vielä palumatkankin kotiinsa. Ei se juuri mitään edelleen puhunut, mutta hyödynsi kyytiä, kun piti uusi paita saada.
Oikeessa näytätte olevan. Antaa hänen itse tuustua minuun omaan tahtiinsa. Itseasiassa kirjoitustenne jälkeen asia ei ole vaivannut minua enää niin paljoa. Jokaisella näyttää olevan oma tapansa ja tahtinsa.
Mutta lisää kokemuksia ja vinkkejä saa laittaa. Luulen, että tämä on aika yleinen ongelma ja tästä viestiketjusta on varmaan muillekin hyötyä. Kiva kun tänne on vastanneet sekä äitipuolet että kokemuksia omaavat nuoret.
ERITYIS KIITOKSET NUORILLE KUN JAKSOITTE VASTATA!
oikakki