Elatus

Talouteen liittyvät uutiset ovat viime aikoina olleet usein esillä mediassa. Eurokriisin ja kasvavan valtion velan keskellä on Suomessakin kyselty, riittääkö meillä rahaa tasokkaaseen terveydenhuoltoon, koulutukseen, vanhuksista huolehtimiseen ja muihin tärkeisiin kohteisiin. Uutiset työntekijöiden irtisanomisista huolestuttavat meitä kaikkia. Raskaimmin ne tietysti koskettavat työttömäksi joutuneita ja heidän perheitään.

Jos vertaamme omaa elintasoamme vaikkapa afrikkalaisten veljiemme ja sisartemme elämään, huomaamme, että me saamme kuitenkin vielä elää taloudellisesti hyvää aikaa. Kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus käydä koulua, saada hoitoa ja työttömänäkin edes jonkinlaista tukea. Vaikka esimerkiksi Togossa ja Ghanassa nämä yhteiskuntamme tarjoamat edut puuttuvat suurimmalta osalta kansasta, näin siellä paljon enemmän hymyileviä ihmisiä kuin täällä kotimaassani. Erehdymmekö joskus ajattelemaan, että mitä korkeampi elintasomme on, sitä onnellisempia olemme?

Elämämme tärkeimmät asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Salomon sananlaskujen 30. luvussa Agur Jaakeninpoika anoo Jumalalta vain kahta asiaa: "Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna, vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta."

Vanhurskaan miehen pyyntö tuo esiin, että elävä, Jumalan sanan mukainen usko oli hänelle kaikkein tärkeintä. Hän tiesi myös, että on suuri vaara eksyä oikeasta opista väärään vanhurskauteen ja lähteä joko omanvanhurskauden tai lihan vapauden tielle.

Agur Jaakeninpoika ei pyytänyt Jumalalta köyhyyttä eikä rikkautta, vaan oman määräosansa ravinnosta. Tyydymmekö me siihen, että on elatus ja vaatteet, vai haaveilemmeko me rikkaudesta? Vanhan liiton matkamies tiesi, että puute ja köyhyys voivat synnyttää katkeraa mieltä ja napinaa Jumalaa vastaan. Mutta hän ymmärsi myös, että ajallinen rikkaus voisi tehdä hänestä itseensä tyytyväisen ja omiin voimiinsa luottavan. Silloin hän saattaisi unohtaa, että kaikki on lopulta Jumalan lahjaa.

Kun Jumala antaa joskus ajallisia vastoinkäymisiä tai puutetta, hän pysäyttää meitä ajattelemaan, mikä elämässämme on tärkeintä. Kristinoppimme sanoo sen näin: "Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia."
057
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


ja vaatteet? kirjoitti:

Talouteen liittyvät uutiset ovat viime aikoina olleet usein esillä mediassa. Eurokriisin ja kasvavan valtion velan keskellä on Suomessakin kyselty, riittääkö meillä rahaa tasokkaaseen terveydenhuoltoon, koulutukseen, vanhuksista huolehtimiseen ja muihin tärkeisiin kohteisiin. Uutiset työntekijöiden irtisanomisista huolestuttavat meitä kaikkia. Raskaimmin ne tietysti koskettavat työttömäksi joutuneita ja heidän perheitään.

Jos vertaamme omaa elintasoamme vaikkapa afrikkalaisten veljiemme ja sisartemme elämään, huomaamme, että me saamme kuitenkin vielä elää taloudellisesti hyvää aikaa. Kaikilla suomalaisilla on mahdollisuus käydä koulua, saada hoitoa ja työttömänäkin edes jonkinlaista tukea. Vaikka esimerkiksi Togossa ja Ghanassa nämä yhteiskuntamme tarjoamat edut puuttuvat suurimmalta osalta kansasta, näin siellä paljon enemmän hymyileviä ihmisiä kuin täällä kotimaassani. Erehdymmekö joskus ajattelemaan, että mitä korkeampi elintasomme on, sitä onnellisempia olemme?

Elämämme tärkeimmät asiat ovat lopulta hyvin yksinkertaisia. Salomon sananlaskujen 30. luvussa Agur Jaakeninpoika anoo Jumalalta vain kahta asiaa: "Väärä oppi ja valhe olkoon minusta kaukana: köyhyyttä ja rikkautta älä minulle anna, vaan anna minun saada määrätty osani ravinnosta."

Vanhurskaan miehen pyyntö tuo esiin, että elävä, Jumalan sanan mukainen usko oli hänelle kaikkein tärkeintä. Hän tiesi myös, että on suuri vaara eksyä oikeasta opista väärään vanhurskauteen ja lähteä joko omanvanhurskauden tai lihan vapauden tielle.

Agur Jaakeninpoika ei pyytänyt Jumalalta köyhyyttä eikä rikkautta, vaan oman määräosansa ravinnosta. Tyydymmekö me siihen, että on elatus ja vaatteet, vai haaveilemmeko me rikkaudesta? Vanhan liiton matkamies tiesi, että puute ja köyhyys voivat synnyttää katkeraa mieltä ja napinaa Jumalaa vastaan. Mutta hän ymmärsi myös, että ajallinen rikkaus voisi tehdä hänestä itseensä tyytyväisen ja omiin voimiinsa luottavan. Silloin hän saattaisi unohtaa, että kaikki on lopulta Jumalan lahjaa.

Kun Jumala antaa joskus ajallisia vastoinkäymisiä tai puutetta, hän pysäyttää meitä ajattelemaan, mikä elämässämme on tärkeintä. Kristinoppimme sanoo sen näin: "Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia."

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu