Millä todennäköisyydellä narsisti sairastuu skitsofreniaan?
Narsistin sairastuminen
todennäköisyydet
79857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 79
Vanhimmat
en ole vielä sairastunut, vaikka geneettisesti alttius löytyy
todennäköisemmin sairastun syöpään, diabetekseen tai siihen liittyvään sydänsairauteen, kuin skitsofreniaan
skitsofrenia edellyttää geneettisen alttiuden lisäksi oikeita lapsuuden olosuhteita ja laukaisevaa tekijää
Tää kuuluis oikeesti tuonne skitsofreniapalstalle, mutta sen pelon ja häpeän edessä eläminen, mikä sairauden kohtaamiseen ja ennen kaikkea sairastuneen ihmisen kohtaamiseen yleisesti yhteiskunnassamme liittyy, vaatii tietynlaista kasvua, nimenomaan häpeänkantokyvyn kasvua -- se sanaton ulkopuolelle jättäminen tuntui kaikkein pahimmalle. Puhumattakaan siitä henkilökohtaisesta pelosta, että itse sairastuu. Sen käsittely oli pitkä prosessi.
Jos lähdetään vertaamaan narsistista ja psykoottista luonnetta - tulee mieleen kärpänen ja härkänen.
Tuota pelkoa ja häpeää olen minäkin kokenut. Geneettinen alttius myöskin. Mutta kuten sanoit, suurempi riski sairastua syöpään, diabetekseen jne ovat olemassa. Mutta enää se ei pelota. Mitä vaan, kenelle vaan, voi tulla koska tahansa. Kun miettii vaihtoehtoja, skitsofrenia ei ole edes pahin painajainen mikä voi toteutua.
Juu. Taudin kehitystä läheltä seuranneena, koko elämäni, tunnen kyllä sen. Ja tunnen sen vaikutukset lähipiiriin ja myös ulkopuolisten suhtautumisen, leimautumisen ja sen voiman, joka lähtee niistä, jotka tuon häpeän keskenään jakavat.
Häpeä on koko uhri/narsistikeskustelun ydin.
Se mitä suhteesta jää jäljelle on häpeä. Mutta se on vain suhteen häpeä - epäonnistuneen valinnan häpeä.
On kokonaan eri asia, jos häpeään kasvaa jo lapsesta saakka. Se on normaali osa elämää.
Miksi lapsen täytyy kantaa häpeää vanhempiensa teoista? Se nimittäin ei ole aina valintakysymys. Ulkopuoliset painostavat tavallaan siihen.
Lienee luonnollista, että lapset olosuhteiden pakosta mukautuvat. Niin itsekin olen tehnyt. Kuulun kategoriaan 'hyvä lapsi' 'hyvä oppilas'. Olosuhteiden pakosta muuhun minulla ei ollut varaa.
Mitä arvelet, johtuiko se siitä, että yritit paikata häpeää aiheuttavaa tilannetta, mikä oli lähtöisin kotoasi? Vai siitä, että osoitit näin olevasi erillinen tilanteesta - olemaan hyvä itsenäsi riippumatta lähtökohdistasi?
Mutta ennenkaikkea; miten se vaikuttaa sinuun tänä päivänä? Vieläkö olet hyvä lapsi, oppilas?
Itseään on kovin vaikea nähdä. Yritän kuunnella itseäni. Tavallaan tiedän mitä haluan, kun tiedän mitä haluan -- mutta useimmiten ne halut ovat yhdentekeviä.
Yksinkertainen on kaunista. Kuvannee sopivimmin nykyistä ajatusmaailmaani.
Ja kyllä. Olen edelleen 'hyvä lapsi'. Mitä puritaanisin dionysoksen oppilas :D
* hedonismi kunniaan *
Heh heh :)
Luulen että moni meistä on.
Miksi havittelemme nautintoja? Mietin sitä onko se paikkausyritystä jos kokee jääneensä paitsi jostain, jota ehkei edes havaitse? Uskon että monet ovat myös mainonnan uhreja - tavalla tai toisella. Kauneuden tai kauniiksi mielletyn, verrattavissa olevien ihmisten ja tavaroiden ihailijoita.
Materia tuntuu aika turhalta nykyään. Sen merkitystä on kulttuurissamme yliarvostettu suhteessa ihmissuhteisiin ja ensisijassa narsistisen itsesuhteen suhteen. Tavallaan se kaikki nautinto, mitä haetaan ulkoapäin, pitäisi löytää sisältä.
Terppaa vaan kaikki!
-T-
"skitsofrenia edellyttää geneettisen alttiuden lisäksi oikeita lapsuuden olosuhteita ja laukaisevaa tekijää"
Tämän voisi ehkä tiivistää niin että emme tiedä miksi toiset sairastuvat skitsofreniaan ja toiset eivät. Muuta kun että siihen vaikuttaa perintötekijät (joskaan ei tiedetä kuinka paljon) ja ympäristötekijät.
Kaikissa sairauksissa on aina laukaiseva tekijä, joten se nyt toisaalta on vähän nollatieto kun laukaisevan tekijänhän aina jostain ympäristöstä löytää. Myös tuo lapsuuden olosuhteet on ilmeisesti nykyään vähän semmoinen teoria mitä ei enää oikein pidetä uskottavana. Jos siis tarkoitit sitä äitisuhteeseen liittyvää ajatusta mikä ainakin joskus on ollut ihan vallitsevakin.
Toki stressi-haavoittuvuusmallin mukaan kaikki mielenterveyden (ja muutkin) häiriöt sinällään vaativat alttiuden ja laukaisevan tekijän.
"Tavallaan se kaikki nautinto, mitä haetaan ulkoapäin, pitäisi löytää sisältä."
Kompsis.
Ja sekin on ihan omalla vastuulla, ei toisten.
Skitsofreenikot on iisejä tapauksia verrattuna narsisteihin. Tunnen muutamia ja olen tavannut heitä myös hoitotyössä joten tiedän mistä puhun. Narsistit ovat pahuudessaan aivan omaa luokkaansa.
Sanoisin niin, että suurempaa tuhoa, pelkoa, inhimillistä kärsimystä ja toisten elämän suoranaista pilaamista sekä muita sairaita ilmiöitä saa aikaan ns. "terveitten kirjoissa" tallaava narsisti.
Mielisairauden vertaaminen luonteeseen ... periaatteessa psykopaatit ja muuten vaikeat ihmiset voitaisiin vaimentaa samoilla neurolepteillä (kemiallinen lobotomia) kuin skitsofreenikotkin, mutta siinä lähtis aika suuri osa populaatiosta ... itsekin olisin lähtenyt jo aikaa sitten kiusaamasta 'uhreja' kommenteillani.
"Vapaana" teikäläisiä tuntuu olevan suuret määrät. En ole ainuttakaan narsista hoitotyössäni tavannut ikinä.
itse olen tavannut pari omassa työssäni - tunnistin heidät siinä vaiheessa, kun he alkoivat esittämään mahdollista voimankäyttöä nikkelivaippaisen muodossa
täällä en ole vastaaviin tapauksiin törmännyt
Tuo oli jännä mitä sanoit 10 15 ettet olisi tavannut narsisteja hoitotyössä. Entäs henkilöitä, jotka omaavat yhden tai muutaman huomattavan narsistisen piirteen? NPH:n tietysti pitää olla pidempi hoitosuhde ja työkaverinakin vuosia ennenkuin asiaa osaa ajatella.
Aikaiseemin hoitoalalle pyrkivät testattiin psykologisilla pääsykokeilla. Silti seulonnasta pääsi erilaisia pershäröjä läpi. Yliopistoon ei kokeita edes vaadittu. Tänä päivänä hoitotyöhön opiskelemaan havitteleville ei ole enää noita testauksia. En tiedä onko se sitten hyvä vai huono asia.
"Tänä päivänä hoitotyöhön opiskelemaan havitteleville ei ole enää noita testauksia."
On. Tosin ei välttämättä kaikissa kouluissa (muistelen että olisin kuullut että jossain koulussa ei olisi).
AMK;n sairaan- ja terveydenhoitajiksi pyrkiville ei enää järjestetä psykologisia pääsykokeita.
Tarkoitin potilaita- narsisti potilaana??? - Mahdotonta, eihän terveet tarvitse parannusta vaan sairaat. Narsistillahan on kaikki aivan OK.
Hoitoalan pääsykokeissa oli psykologinen testi. Eipä ollut koulukavereinakaan narsisteja.
Niin. Mietinkin tuosta kommentistasi että onko se kovin epätavallista NPH;n makaamassa sairaalavuoteella?
No ei hoitoalakaan täysin vapaa narsisteista ja muista "hulluista" ole...
ja narsisti on narsisti on narsisti sairaalavuoteessakin, kaikkeen tyytymätön, kateellinen muille potilaille, arvostelee saamaansa hoitoa, ruokaa jopa hoitajien ulkonäköä.
Narsitit vihaavat/halveksivat naisia ja hoitoala on naisvaltainen
vanhuudessa se kateus, kauna ja katkeruus muita kohtaan vain korostuu, kun se "aikuisen" elämän pintasivistyskin katoaa,
No narsisteja on ihmisissä suht vähän kuitenkin ettei heitä sairaalavuoteissa kovin usein tapaa...kun hakeutuvat hoitoonkin vain jos on pakko..oli ny kyse mistä vaivasta tahansa.
Haluan vaan sanoa,että ei tarvii tyytyä kaikkeen paskaan,ei se tyytymättömyys ole narsismia
Sairaalavuoteella voi maata saamassa terveydellistä apua fyysisiin ongelmiin. Kuolinvuoteella voi tulla mieleen tuo psyykkinenkin puoli (harvoin).
Edelleen, siitä lähdettiin, että skitsofreenikot ovat iisejä tapauksia. Ei oikein käsitä mikä niissä skitsofreenikoissa on niin kauheaa?
Näkisin että kysymys on peloista. Pelko tuntematonta kohtaan, mitä ei ymmärrä. Kuten muissakin mentaalipuolen sairausten tai häiriöiden kohtaamisessa.
Varmaan se kun niiden toiminta psykoosin ollessa päällä voi olla aika arvaamatonta. Veikkaisin ainakin että se on se kauhein juttu ihmisille.
Siis kun normi ihmisen kanssa sinulla on joku käsitys siitä mistä ihminen suuttuu ja mistä se rauhoittuu ja miten se toimii. Koska psykoosissa oleva ihminen voi havaita asiat ihan toisin kuin sinä, kuvitella sinut joksikin muuksi yms. niin hänen toimintansa ja motiivinsa ainakin ulkopuoliselle voivat näyttäytyä täysin ennakoimattomina ja järjettöminä.
Onhan se skitsofrenia tosi paha sairaus ja kyllä minusta se on tietty uhkatekijäkin. En nyt pidä psykoottista ihmistä yhtä vaarallisena kuin pahoissa aikeissa olevaa tervettä ihmistä, mutta on se kuitenkin vaarallisempi kuin satunnainen ohikulkija.
"Millä todennäköisyydellä narsisti sairastuu skitsofreniaan? "
Samalla todennäköisyydellä kuin muutkin. Eivät liity nykytutkimuksen valossa toisiinsa.
No oma ajatukseni aiheeseen on, että skitsofreniaan sairastutaan varsin nuorella ikää ja siinä kun skitsofreenikolle hänen harhansa ovat totisinta totta ja hän kärsii niistä...niin narsisti "tietää" syvällä sisimmässään vaikka ei myönnäkkään, että hänen "harhansa" eivät ole tosia, eikä hän kärsi siten niistä.
Sairaudentunnottomuus ja tietyntyyppinen empatiakyvyttömyys yhdistää näitä. Juurikaan muuta yhteistä sitten ei olekkaan.
Noh..skitsolla kaikki tunteet on latistuneita, narsistilla taas voi olla hyvinkin voimakkaita negatiivisia tunteita, esim. viha, katkeruus, kateus mustasukkaisuus...
Skitsofreenikot harvoin menestyvät elämässään/ammatissaan/ihmissuhteissaan, kun taas narsisti voi ammatillisesti olla uransa huippuyksilö.
Skitsofrenia lyö leimansa ihmiseen, kun taas narsisti voi olla kuka tahansa, se ei näy päällepäin.
Skitsofreenikot kyllä myöntävät sairautensa, hakevat/saavat hoitoa sairauteensa narsistit ei.
Neuroleptit latistavat tunteet. Ilman niitä skitsofreenikkon minuus on 'tuuliajolla', pirstaloituneena arkaaisten ja tyypillisten voimien vietävänä sillä tasolla, missä lapsen mieli on ennen symbolirakennelmien automaattista järjestymistä. Tavallaan se kokoava voima, joka luo aivolohkojen välille harmonian, nukkuu -- minuus on täysin sitä ylläpitävien voimien vallassa, jolloin todellisuuskokemus muuttuu. On vain sisäinen todellisuus kaikkine kumuloituneine tunteineen alkaen kohdussa koetuista tuntemuksista ja päättyen sairauden laukaisevaan traumaan. Jos erilaiset persoonallisuudet ja niiden häiriöt on käsiteltävissä ja määriteltävissä, skitsofreniaa ei vieläkään ole kattavasti kyetty määrittelemään. Ainoa lohduttava asia sen osalta on, että se on oikeastaan merkki toimivasta terveestä mielestä. Psykoosi on viimeinen defenssi. Todellisuuden kieltäminen. Mutta siitä toipuminen... vaatii aikaa. Mieli rakentuu uudelleen ajan kanssa. Mutta tuo aika ei ole vain vuosi tai kaksi, se on vuosikymmenien prosessi. Ja toisille voi käydä niin, etteivät 'parane' koskaan. Niin mieletön tämä todellisuuskokemus, missä me elämme, on.
"Skitsofreenikot kyllä myöntävät sairautensa, hakevat/saavat hoitoa sairauteensa"
Skitsofreenikko on viimeinen, joka saa kuulla olevansa sairas.
leffavinkki asiasta kiinnostuneille:
Kaunis mieli
Olen katsonut elokuvan kyllä, mutta no...tuttapiiriini kyllä kuuluu ko, sairautta sairastava ihminen, ikäiseni nainen, nuorena sairastunut, diagnoosina paranoidinen skitsofrenia...ja työn puolestakin niitä nähnyt...
minun kokemukseni heistä toki on siitä vaiheesta, kun sairaus todettu jo vuosia sitten ja lääkitystäkin on..
että kyllä he tietävät sairautensa ja saavat hoitoa ja ovat hyvinkin erilaisia ihmisiä kuin tuon elokuvan päähenkilö.
Lisään vielä asiasta/skitsofreniasta kiinnostuneille linkin kirjailijaan...jota lukemalla ehkä voi tavoittaa jotain mitä sairaan mielessä liikkuu..
olen aikoinani lukenut kaikki hänen teoksensa, liittyen juuri tuohon tuttavaani, johon minulla oli lähes päivittäinen henk. koht. suhde muutaman vuoden ajan, syystä, että hänen lapsensa oli sossun sijoittamana kodissani hänen sairaalajaksonsa ajan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_Vaara
taudin kulku on vähintäänkin mielenkiintoinen ... sillä nimittäin ei ole selkeää alkua ... kysymys on tilasta, johonka ajaudutaan hiljalleen ... merkkejä voi olla vuosia, mutta varsinainen psykoosi laukeaa jossain pisteessä.
Persoonallisuushäiriö ei välttämättä sulje pois psykoosia.
Sellaista ajatusta olen pohtinut hiljaa itsekseni, että voisiko nph/psykon kanssa elävä ihminen vaipua psykoosiin kaiken sen syyllistämisen, valehtelun ja irrationaalisen maailmankuvan aiheuttaman paineen alla?
http://www.lib.hel.fi/Page/4010ddf3-2b06-43d9-9fcd-d9e33ecf8b96.aspx?groupId=2426433e-8e54-4bf2-b21a-f36575b28c8e&announcementId=7236dd2d-8e67-4b7e-b3ff-949b93003eed
Ei ehkä liity aiheeseen muuten kuin kirjailijuuden kautta.
Tässä kuitenkin muottiin tunkemisen aihioita yhteisöllisyyden kannalta, kaunokirjallisesti käsiteltynä kirjailijan joissakin teoksissa.
Tai ehkä voisi liittyä aiheeseen sitä kautta, että tietyllä tapaa sairaat pyritään yhteisön kannalta muotittamaan myös..?
Noh lisään vielä nista Vaaran teoksista yhden linkin...josta käy ilmi, että hän purki sairaan mielensä sisältöä kirjoittamiseen...kirjat eivät ole niinkään juonellisia...
http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2007/131107_c.htm
mutta no...minun arkinäkökulmastani katsoen skitsot ovat monesti niitä zombimaisia iilmeettömiä ihmisiä, joita me voimme nähdä liikkumassa kaupungillakin käsivarret roikkuen...
ei heihin, eikä psyykoosiinkaan liitty välttämätttä mitään eritysen raflaavaa...
taudista on runsaasti saatavissa ihan "tavallistakin" tietoa, ilman sen kummempaa mystiikkaa...
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00148#s4
skitsotkin on vaan ihmisiä, monesti tuiki "tavallisiakin" sairaudestaan huolimatta...enkä ny hevin usko, että skitsofrenia sairautena aikuisella puhkeaisi suhteessa narsistiin, kyllä se on ihan oma sairautensa, joka tosiaan enää harvemmin puhkeaa keski-iässä...
perinnöllisyyden osuus on merkittävä, kuten aivojen toiminnallisten häiriöiden muutoksetkin, toki ympäristötekijätkin vaikuttavat varsinkin lapsena, jos elää kovin jakomielitautisessa ympäristössä ja ns. terveitä ihmissuhteita ei ole.
Tieteen näkökulmasta skitsot ja luovaa hulluutta harrastavat innovaatikot ovat samaan aivokaavaan veistettyjä. Tarkoitan skitsoilla niitä ei-lääkittyjä. Sitä en taas tiedä, että mikä erottaa ne toisistaan niin, että toiset pysyvät sairauden terveemmällä puolella ja toiset astuvat rajan ylitse sairauteen..
Oliskohan jokin herkkyystekijä?
Psykoosi on ilkeää katsottavaa, varsinkin, jos rakastaa ihmistä, joka on psykoosissa.
Avuttomuudentunne yhdistettynä epätoivoon ja häpeään. Vain rakkaus voittaa edelliset.
:) Tuossapa jälleen yksi kohta, että tietää vähän missä se rakkaus, aito rakkaus, luuraa..ja että mitä se on. Ajatusleikkejä voisi harrastaa.. Kun on suhteessa, voisi miettiä kaikki läpi, että jos sattuisi sellaista ja tällaista, miten toinen/itse reagoisi. Tarpeeksi monta huonoa vastausta olisi ehkä suuntaa antavaa.
noh, tähänkin vielä tarjoilen sitä arkikokemusta, ettei psykoosi aina välttämättä ole kummoinen juttu, varsinkin jos liittyy skitsofreniaan..psykoottisen ihmisen kanssa voi jopa keskustella ja juoda kupin kahvia..
psyykosissakin ihminen voi käyttäytyä suht "normaalisti" joiltain osin, vaikka ajatukset ja puheet vääristyneitä ovatkin.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi
jonkin verran on kokemusta myös alkkisten deliriumista, mutta siinä fyysiset oireet, esim vapina ovat hallitsevia.
Mutta toki joskus sen kaaottisen mielen sisällön kuunteleminen "maallikosta" tuntuu hirveältä varsinkin jos siihen liittyy väkivaltaisia harhoja ja ihminen on kovin pelokas.
"Vain rakkaudella" ei pelkästään voiteta oikeita mielen sairauksia sen paremmin kuin persoonallishäiriöitäkään.
Ovat liian vaikeita asioita maallikoille...
Mutta ehkä rakkaus saattaa ehkäistä niiden puhkeamisen...
Epätoivon ja häpeän tunteet joutuu "auttaja" sitten käsittelemään itse itsessään...elämässä on paljon asioita jotka joutuu hyväksymään sellaisenaan..
myös sairaaalla ihmisellä on joku joka häntä rakastaa ja hänestä välittää ja hänet hyväksyy sellaisenaan.
Psykooseista toivutaan nykyisin. Tunnen pari tapausta. Toinen käyttää lääkkeitä ja toinen on luopunut lääkitysestä hoitosuunnitelman mukaisesti. Itse asiassa kolmaskin tuttu on. Hän on palaamassa työelämään.
Epätoivon ja häpeäntunteet nimenomaan pitää käsitellä itse. Ne ovat nimenomaan niitä läheisen tunteita -- sairastuva ihminen elää ihan omassa tunnnemaailmassaan.
Ihmiset, jotka ovat oikealla lääkityksellä - ja syövät ne lääkkeensä - ovat täysin pelikuntoisia kaikin puolin, paitsi että tekevät välillä omituisia juttuja. Itse asiassa kokenut skitsofreenikko, joka on myöntänyt itselleen olevansa sairas ja tarvitsevansa lääkitystä, hakeutuu itse sisään psykiatriseen sairaalaan siinä vaiheessa kun huomaa tuttujen harhojen palaavan. Eli sairaudentunto kehittyy taudin edistyessä, mutta akuutissa vaiheessa, ennen kuin skitsofreenikolla on mitään tietoa sairaudestaan, ilman hoitosuunnitelmaa -- hän luulee olevansa terve.
Niin...mielen sairauksia ei ole tarpeen liiaksi mystisoida, niihin sairastunutkin voi joiltain osin olla ihan terve ihminen ja heihin voi suhtatua kuin kehenkä tahansa ihmiseen.
mutta tuossa akuutissa vaiheessa, yleensä skitsofreniassa kyse nuoresta ihmisestä, on vastuu asioiden/sairauden havaitsemisesta ja hoitoon saattamisesta lähiympäristön varassa.
Siinä kohtaa sitten punnitaan se rakkaus ja välittäminen...
kokeile laittaa youtubeen hakuun 'pakkohoito'
No en googlettanut, joten vastaan taas vaan ihan mutu tuntumalla, sen oman kokemuksen kautta, että nykyään pakkohoitoon joudutaan tietyllä lailla suht harvoin.
Yleensä akuutti potilas tulee/menee /viedään ensin terveyskeskukseen ja sieltä lähetetään hoitoon M1 lähetteellä, joka tarkoittaa, että hän lähtee hoitoon, sairauden ja hoidon arvioimiseksi, josta pitää antaa lausunto viimeistään viiden päivän kuluttua.
Jos potilas todetaan kovin vaaralliseksi itselleen ja ympäristölle...hänet siirretään jatkohoitoon psyk. osastolle, mutta sekin hoitojakso pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä.
Suljetuilla osastoilla vuosia käsittääkseni on vain sellaisia potilaita, jotka ovat jossain kohtaa elämässään jo aiheuttaneet vahinkoa toisen hengelle ja terveydelle ja on syytä olettaa heidän toistavan tekonsa.
Mutta heitä on vain pieni joukko, tänään "hullut" enimmäkseen elävät keskuudessamme miten parhaiten taitavat, välillä tarviten lyhyitä hoitojaksoja.
Mielipiteeni tosiaan ovat ihan omiani, käytännön kokemuksien, elämän myötä tulleita, ei mitään fakta tietoa.en ole mielenterveysalan ammattilainen.
Lisään vielä, että monia psyykkottisia potilaita hoidetaan ihan perusterveyshuollossakin ja heillä on oikeus keskeyttää hoitonsa siinä vaiheessa kun katsovat ns. pärjäävänsä omillaan jopa vastoin hoitavan lääkärin tahtoa.
Allekirjoittavat vain paperin, että lähtevät hoidosta omalla vastuullaan, mutta mutu tuntuman mukaan he kyllä viihtyvät sairaalassa monesti liiankin hyvin...ja mm. vastustavat kotiuttamista.
jatkan vielä kun joku miettii narsistin ja skitson eroa/samankaltaisuutta..
Niin tietyllä lailla juuret ehkä juontavat samaan alkulähteeseen, siihen äidin ja lapsen symbioosiin..
Mutta en usko, että narsisti haluaa psyykkoottisen ihmisen tavoin palata aikuisena siihen vauvan tilaan, kuten esim. moni skitsofreenikko huonoina aikoinaan, mikä käytännössä tarkoittaa, että he eivät nouse vuoteesta, ulostavat alleen, kieltäytyvät syömästä/peseytymästä itse yms.
narsisti on valinnut toisen tien, hän kostaa myöehemmässä elämässään lapsena kokemansa todelliset tai kuvitteeliset väärinteot, vanhempien rakkaudettomuuden...lähisuhteissaan..
mutta ei halua vauvan tilaan/symbioosiin sinällään..joka hänen mielestään on ehkä kaiken pahan alku ja juuri.
Siinä kun psykoottinen ihminen haluaisi palata tuohon tilaan, ehkä siitä syystä, että kokemus oman elämänsä vastuusta ja hallinnasta tuntuu musertavalta.
Edelleen aiheesta, että löysinhän minäkin heissä narsistissa ja skitsossa jotain samankaltaisuutta puheissa ihan arkitodellisuudessakin...mutta ero on käytöksessä.
Siinä kun skitsolle hänen "tuntemansa" merkittävät ihmiset ovat täyttä todellisuutta , esim. rakastuu ohimennen näkemäänsä ihmiseen...tai luulee, että teeveessä puhutaan hänestä, katsotaan häneen..
niin narsistillakin on tällaisia kuvitteellisia ihmisiä, naisia/miehiä, jotka ovat rakastuneita häneen...
mutta uskoisin, että narsisti kuitenkin tietää syvällä sisimmässään, etteivät ne kuvitelmat ole totta...eikä hän lähesty noita ihmisiä.
siinä kun skitso saattaa jopa lähteä tapaamaan, tuota ihailemaansa kohdetta, joka on täysin tietämätön asiasta.
Minuuden eriytymisen ongelmia.
Tähkällä on mielenkiintoinen näkemys skitsofrenian hoidosta psykoanalyyttisin keinoin. Harhaisessa tilassa oleva skitsofreenikko käytännössä on taantunut esikielelliseen tilaan, jossa elää uudelleen symbioosia ulkoistaen sisäisen 'täydellisen pahan' ja 'täydellisen hyvän' hoitohenkilökuntaan. Siitä sitten liikkeelle täydellisestä sulautumisesta, sisäistyksen, projektion ja lohkomisen kautta kohti uudelleenrakentuvaa sisäistä objektikuvaa, joka mahdollistaa minuuden erillisyyden kokemisen ja eriytymisen sekä itsestä, että ulkoisesta hoitavasta objektista - kuten vauva konsanaan. Lienee rankka duuni, kun ajatellaan kaiken sen harhojen sisältämän symbolisen tiedon ymmärtämistä ja kommunikointia sillä tasolla alkuvaiheessa. Ehkäpä edellinen selittää, minkä vuoksi kemikaalien käyttö on niin yleistä. 'Helppo ratkaisu.' Mutta, jos se toimii - mikä ettei.
Noh..tuota psykoanalyysia ammatti ihmisen kanssa harvalle on tarjolla. eikä moni edes sitä halua, siihen kykene, eikä aina niitä harhoja ole tarpeen edes yrittää ymmärtää tai analysoida.
kun jos niihin liiaksi takertuu niin sitä enemmän ne alkavat elää elämäänsä, eikä ihminen kykene elämään arkitodellisuudessa.
Arjen hoito lienee jotain sellaista, että sen "suuren vauvan"...aikuisuutta ja omaa järkeä tuetaan...
Kun aikuisella kuitenkin on se valinnan mahdollisuus..hän osaa/kykenee syömään/peseytymään/kontroilloimaan suolensa ja rakkonsa toimintaa...toisin kuin vauva...
Kun hän suorituu edes perustarpeidensa suorittamisesta itse, hän saa onnistumisen kokemuksia, voi tuntea itsensä aikuiseksi, jonka mielipiteitä ja ajatuksia kuunnellaan tasavertaisesti...
Psykologin/psykiatrin tapaaminen on kuitenkin vain pieni osa ( jokunen tunti viikossa) sairaan elämässä...
Psyykkisesti sairaskin joutuu elämään ihan arkitodellisuudessa, sen reaaliteissa, parasta hoitoa on sen arjen ja todellisuuden ja toimintakyvyn tukeminen.
Jos harhat kovin rajoittavat siinä selviämistä voidaan lääkkeillä turruttaa pahinta pelkoa ja ahdistusta, että ihminen pystyisi huolehtimaan edes perustarpeistaan...
Erään tutun kanssa juttelin lääkehoidosta ja hän totesi, ettei voi olla ilman -- iso ratas lähtee pyörimään heti. Että on niillä kemikaaleilla oma tärkeä osansa.
Niin, monilla se lääkitys on elinikäinen, sillä turvataan se arjessa selviäminen, että ihminen pysyy aikuisena...
"No oma ajatukseni aiheeseen on, että skitsofreniaan sairastutaan varsin nuorella ikää ja siinä kun skitsofreenikolle hänen harhansa ovat totisinta totta ja hän kärsii niistä...niin narsisti "tietää" syvällä sisimmässään vaikka ei myönnäkkään, että hänen "harhansa" eivät ole tosia, eikä hän kärsi siten niistä."
Olen muuten huomannut että jollain tasolla monen skitsofreenikonkin täytyy tietää että ne harhat eivät ole totta. Koska onnistuvat kuitenkin enimmäkseen välttämään sellaiset tilanteet joissa sen harhan epätodellisuus olisi ihan kiistämätöntä.
Jos elokuvaesimerkkiä saa käyttää niin Kaunis Mieli leffassa kyseinen henkilö ei pääosin nähnyt näitä harhojen henkilöitä muiden läsnäollessa (ennenkuin loppuvaiheessa) ja nämä henkilöt "eivät päässeet" häihin yms. Minusta tämä vaatii sen että joku osa mielestä osaa määrittää että tämä on nyt piiloteltava asia.
"minun kokemukseni heistä toki on siitä vaiheesta, kun sairaus todettu jo vuosia sitten ja lääkitystäkin on..
että kyllä he tietävät sairautensa ja saavat hoitoa ja ovat hyvinkin erilaisia ihmisiä kuin tuon elokuvan päähenkilö."
Tuo vaihe on aika olennaisesti eri tilanne kun se akuutti vaihe tai puhkeamista edeltävä aika sen sairaudentunnon kannalta. Yleensä se on aika ison työn takana saada skitsofreenikko sitoutumaan hoitoon. Sitten toki kun se onnistuu niin ollaan tuossa kuvaamassasi tilanteessa.
Voiko narsisti ja skitsofreenikko olla käytökseltään yhtä omituisia?
Vai paljastuuko skitsofrenia nimenomaan käytöksestä?
Noh molemmat voivat käyttäytyä suht normaalisti jos skitsofreenikko ottaa säännöllisesti lääkkeensä.
Eikä narsismikaan välttämättä näy käytöksessä...se on tunne elämän sairaus, ilmenee vain läheisemässä kanssakäymisessä toisten kanssa
Uutisista tuli juuri että Breivik väittää harhauttaneensa häntä tutkineita psykiatrisia asiantuntijoita.
Mahdollista, jos psyko? Mutta... Onkohan kyse harhoista? Eikös jokin ero skf:n ja nph;n välillä ollut juuri nuo deluusiot?
Olipa yllätys...
Tyypin ainoa pyrkimys on käyttää hyväkseen "järjestelmää" ja pelleillä sen kustannuksella ( näyttää näin sen toimimattomuus/epäluotettavuus )... vaikka sitten vankilasta käsin.
Sellaiseen ei harhainen mieli kykene...
olen edelleen sen indusoituneen harhaluuloisuuden kannalla Breivikin suhteen ... se on läheisessä yhteydessä uskonnolliseen fanatismiin
voisi verrata aivopesuun, joka ei sulje pois persoonallisuuden häiriötä, pikemminkin massamurhan toteuttaminen voisi edellyttää tiettyä mielen laatua yhdistettynä disinformaatioon ... mene ja tiedä.. odottelen mitä ne viisaammat saavat siitä tappajasta irti
"Eikös jokin ero skf:n ja nph;n välillä ollut juuri nuo deluusiot?"
Siis niinkun joo, sinällään. Mutta deluusioitten määrittäminen on paljon hankalampaa kun hallusinaatioitten. Jokaisella ihmisellä on jotain deluusioita ja sitten pitää arvioida sitä miten sitkeitä ne on, paljon ne vaikuttaa elämään, miten loogisia ne on yms...
Onhan se narsistin grandiositeetti niinkun kai deluusioksi laskettavissa siinä mielessä että jos se on epärealistista..
Jos ihan tilastopohjalta veikkaa niin käsittääkseni massamurhien tekijöistä valtaosa on psykopaatteja, joten voisi olla suht varma veikkaus että persoonallisuushäiriötä on. Sitten siihen psykoosia lisäksi tai sitten ei, vaikea näillä tiedoilla edes veikata sitä.
En usko, että narsisteilla on kohonnutta riskiä sairastua skitsofreniaan. Eräs narsistinen sukulaiseni sairastui vastoinkäymistensä vuoksi paranoidiseen psykoosiin ja hänellä epäiltiin skitsofreniaa. Tilanne meni kuitenkin ohi eikä ole toistunut. Luin silloin jostain, että narsistit sairastuvat paljon muita useammin paranoidisiin psykooseihin. Eri asia sitten on, kuinka moni diagnosoidaan psykoosin yhteydessä skitsofreenikoksi.
Paranoidi psykoosi kyllä useimmiten diagnosoidaan paranoidiksi skitsofreniaksi.
Ajattelin eilen palstaa vilkaistessani, että ammattiaan varten riittävästi opiskellut psykiatrikin löytää täältä uusia oivalluksia. (;
Ja netissähän näitä psykiatreja riittää. ;)
Jos se ei ole toistuvaa niin eikös se ole virhediagnoosi?
"Millä todennäköisyydellä narsisti sairastuu skitsofreniaan?"
Aika pienellä todennäköisyydellä. Eikö skitsofrenia ole paremminkin lahjakkaiden ja viisaampien sairaus.
Ei.
Ex-narsullani on lähisuvussa (täti ja isoisä) skitsofreenikkoja eli tässä tapauksessa voi ainakin arvailla perimän vaikutusta -ja luonnollisesti kasvuympäristön -kaksi skitsofreenikkoa ex-narsuni toisen vanhemman perheessä tuskin jättivät jättämättä jälkiänsä ex-narsuni vanhempaan.
Valitettavasti näen myös mahdollisen perimän ja ympäristö-/kasvuympäristön vaikutuksen ex-narsuni lapsissa. Lohdutonta katsoa lasta narskun käsissä kun mitään et voi tehdä, korkeitaan olla itse rehellinen ja välittävä lapselle niin teoissa kuin tunteissakin.
Jos skitsofrenia puhkeaa, niin olisin itsekin valmis laittamaan panokseni tuon paranoidisen puolesta.