Kun lukee tämänkin palstan viestejä, niin monille tulee se kuva että kaikki uudet patit, näpyt ja kolotukset pelottavat puolta kansaa. No, totta toinen puoli. Itse lähdin puolitoista vuotta sitten selvityttämään pitkään jatkuneen ärsytysyskän syytä. Työpaikkalääkäri hoiti sitä ensin tavan mukaan penisilliinikuurilla, ja sovittiin että palataan asiaan jos asia ei sillä ratkea. Toista kuukautta myöhemmin menin uudestaan, ja silloin tehtiin tarkempia kokeita: puhallusmittaukset, verikokeet ja röntgenit. Ja mites sattuikaan: toinen keuhko oli puoliksi pois pelistä, neste keuhkopussissa oli painanut sen kasaan. Lisää kokeita ja sairaalakontakteja, ja pahat aavistukset kasvoivat: lopputuloksena keuhkosyöpä, joka oli levinnyt jo sen nesteen mukana niin että leikata ei enää voinut.
Lääkäri sanoi, että koska mitään tupakointi- tms. altistumishistoriaa ei ollut, tämä tautityyppi vaan on pirullisen huonoa tuuria sille joka siihen sairastuu. Mitään syytä tautiin ei voida osoittaa. Mitäpä siinä sitten ajattelet.
Hoito saatiin heti viikonlopun jälkeen käyntiin, keväällä kaksi sytostaattikuuria, kesällä 6 viikon sädehoito, syksyllä taas sytostaatteihin. Talvella osoittautui, että lääkkeet eivät ole purreet, ja sen jälkeen on kokeiltu vielä kaksi eri lääkettä. Nyt tämän neljännen erityyppisen sytostaatin jälkeen ei ole enää muita lääkityksiä varastossa, joten... Ensi viikolla saan analyysit uusimmista kuvista, ja saa nähdä mikä on tuomio. Tauti on siis alusta lähtien kuulunut kategoriaan 'parantumaton', joten yllätyshän tämä ei ole. Ei vaan tiedä, montako kuukautta on jäljellä...
Lääkäri sanoi, että koska mitään tupakointi- tms. altistumishistoriaa ei ollut, tämä tautityyppi vaan on pirullisen huonoa tuuria sille joka siihen sairastuu. Mitään syytä tautiin ei voida osoittaa. Mitäpä siinä sitten ajattelet.
Hoito saatiin heti viikonlopun jälkeen käyntiin, keväällä kaksi sytostaattikuuria, kesällä 6 viikon sädehoito, syksyllä taas sytostaatteihin. Talvella osoittautui, että lääkkeet eivät ole purreet, ja sen jälkeen on kokeiltu vielä kaksi eri lääkettä. Nyt tämän neljännen erityyppisen sytostaatin jälkeen ei ole enää muita lääkityksiä varastossa, joten... Ensi viikolla saan analyysit uusimmista kuvista, ja saa nähdä mikä on tuomio. Tauti on siis alusta lähtien kuulunut kategoriaan 'parantumaton', joten yllätyshän tämä ei ole. Ei vaan tiedä, montako kuukautta on jäljellä...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kylläpä tarinasi "kolahti"!! On se niin kummallista kuinka tämä elämä voi yhtäkkiä muuttua kujanjuoksuksi kuoleman kanssa. Mutta kuule.. älä anna vielä periksi! Pidä pintasi, elämää on niin kauan kuin on toivoa ja toivoa niin kauan kuin on elämää. Joten toivoa ja vielä kerran toivoa Sinulle!! Ihmeitäkin tapahtuu.. esim. tädin mies sairastui haimasyöpään... ykskaks... hänen tuomionsa oli heti toisen käynnin jälkeen - vajaa puoli vuotta elin aikaa ja sillä selvä!! Leikata ei voitu, sytostaatteja annettiin ja verta lisättiin ylläpitohoitona... ei ne suuresti purreet kai. No tämä mies päätti, että periksi ei anneta ja eletään vaikka väkisin.
Alkoi syömään oikein.. puuroja, gephilus-tuotteita, rasvatonta naudanlihaa ja maksaa, söi myös purkista hivenaineita jne. luontaistuotteita. Niin se vaan eli mies lääkärien ihmeeksi vielä kuusi vuotta, teki rempan taloonsa, rakensi uuden saunan ja paljon paljon muuta...Eikä muuten valittanut eikä surkutellut itseään, aina oli hyväntuulinen ja sanoi että elämää on niin kauan kun aamulla pää tyynystä nousee ja jalat liikkuu ja sitten kun ei enää nouse, niin kai sitä on kuollu, lisäsi usein vielä naurussa suin: "Vaan onneksi minä en sitä etukäteen tiedä enkä oottamaankaan jaksa alkaa"
Ihmeellinen äijä: ) Sitten kun päätti kuolla, hyvästeli vaimonsa ja kiitteli menneestä, pyyteli anteeksi, että ei enää jaksa, kun kunto oli yhtäkkiä mennyt huonoksi.Lähti sitteb omin jaloin sairaalaan ja kuoli muutaman päivän sisällä.
Minä toivon,e ttä löydät elämäniloa, sitä tärkeää elämän eliksiiriä, joka auttaa sinua taistelussa syöpääsi vastaan. Rohkeutta ja voimaa siihen kyytipojaksi ja ennen kaikkea päättäväistä mieltä elää!
Hyvää, aurinkoista, lämmintä kesää.
Voiman haleja ja rutistuksia sinnepäin.. Älä koskaan luovuta vaikka välillä tuntuukin varmasti pahalta ja epäoikeudenmukaiselta. Kaikkea hyvää Sinulle.
T:Sini -81
kukaan ei tiedä montako aikaa kenelläkin on jäljellä,, Kokeile antioksidanttiklinikkaa. Minäkin kokeilin. Omat kokemukseni ovat tosi positiivisia. Ja muutenikin olen kuulluut pelkkää hyvää koko paikasta.
Mikä on antioksidanttiklinikka? Missä?
Joka tapauksessa, kuvat kertoi, että sytot ei ole auttaneet ja siksi hoitoa ei kannata jatkaa. Maksasta ja selkärangan nikamasta löytyi sellaista mitä ei olis tarvinnut löytyä. Jatkossa sädehoitoa selkärankaan ja luusto tutkitaan kokonaan, mutta siinä kai se.
Miljoona tsemppiä sulle ja haleja!Tiedän miltä tuntuu kun keuhko lyö kasaan ja mikään ei tunnu auttavan.Mulla on levinnyt rintasyöpä.Metastaasit kauhkoissa.Oli myös luustossa ja maksasssakin,mutta hävisivät 3kk:n sytostaattikuurin jälkeen.Keuhkoon vaan ei tunnu mikään auttavan.Ensi viikolla otetaan syövän merkki-arvoja ja menen Keuhko-ossalle pleurodeesin laittoa varten.Tarkoitus on "liimata" keuhkolehdykät kiinni,ettei enää pääsisi keuhkoon muodostuun nestettä.Ahdistaa ja henki tuntuu välillä loppuvan ,mutta periksi en anna kiusallanikaan.Täältä pesee ja tiukalla asenteella.: )
Mulle on tehty keuhkopussin kalvojen kalkitus/liimaus molemmille puolille, vuosi sitten oikeelle, nyt toukokuussa vasemmalle. Vanhempi toimenpide tuntui onnistuneen, ei enää kerää nestettä. Uudempi, kevyemmänlaatuinen homma ei onnistunut, tällä viikolla tyhjennettiin taas 1,5 litraa! Hengitys keveni heti satakertaiseksi viime viikkoon verrattuna. Onnea sun toimenpiteen onnistumiselle!