hei!
Oletko saanut ekan muksusi alle 22-v?
Itse olen toukokuussa 18 täyttävä odottava äiti ja saan lapsen heinäkuun lopulla. Kihlattuni on 24v. Itse olen lähihoitajaopiskelija kaksoistutkinnolla ja kihlattuni aloittaa oppisopimusta joten on meillä edes pienet tulot. haluaisin kuulla kokemuksista, vaikeuksista, tarinoita siis... Synnytyskin kauhistuttaa hieman. Mutta innolla odotetaan ja halutaan tätä täysillä!
Kirjoittakaa!!
Oletko saanut ekan muksusi alle 22-v?
Itse olen toukokuussa 18 täyttävä odottava äiti ja saan lapsen heinäkuun lopulla. Kihlattuni on 24v. Itse olen lähihoitajaopiskelija kaksoistutkinnolla ja kihlattuni aloittaa oppisopimusta joten on meillä edes pienet tulot. haluaisin kuulla kokemuksista, vaikeuksista, tarinoita siis... Synnytyskin kauhistuttaa hieman. Mutta innolla odotetaan ja halutaan tätä täysillä!
Kirjoittakaa!!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sain ensimmäisen kakskymppisenä ja ihanaa oli kunnes isä lähti lätkimään. Valitettavasti hän ei ollut valmis kantamaan omaa osuuttaan vastuusta jota riittää molemmille ja kellon ympäri. Kaikki miehet eivät kyllä ole samanlaisia ja aika pitkälle miehen menneisyydestä voi jo olettaa miten käy. Lapset ovat ihana asia, mutta nuorella iällä suosittelisin että kasvattaa yhden kunnialla ennenkuin hankkii niitä useampia. Voi käydä yllättäen niin, että huomaa paukkujen loppuvan ja vanhin lapsista saa kärsiä kun huomioo ei enää riitä. Tämänhetkinen perhetilanteemme on kolme lasta ja aviomies ja saa kyllä riittää. Onneksi elämä on asettunut uomiinsa. Tsemppiä sulle ja voimia! Ja saata opiskelusi loppuun ja jos mahdollista hoida lastasi pari-kolme vuotta kotona ja hanki sitten lisäkoulutusta ja palaa työelämään. Tämä vain vinkkinä, ettet jää loukkuun lasten kanssa. Nuorenahan lapset on tehtävä mutta tämä yhteiskunta ei kyllä tue lapsiperheitä, kyllä on töitä tehtävä jos aikoo leivän syrjässä kiinni pysyä.
Minäkin oottelen ekaani, oon 19-v tyttönen, kihlattuni 21-v. Hetekeekään en ole tätä katunut, enkä oikeestaan edes tunne itseäni miksikään "teiniäidiksi".. 16-kesäiset ovat asia erikseen! Lähinnä taloudellisesti tulevaisuus huolestutta, mutta muuten kaikki on kuin pitääkin.Onnea sulle ja perheellesi!!
Moikka! Mä oon 21-vuotias tyttö ja pahoin pelkään että olen raskaana. En ole vielä kertonut kenellekään, enkä tehnyt testiä, mutta jotenkin mulla on jo sellanen olo että varmaa tää on. Pelkään ihan hirveesti.. olen kerran tehnyt abortin, silloin olin täysin liian nuori lapsen saantiin, enkä valintaani oikeastaan katunut. Sain käydä kouluni rauhassa loppuun. Minulla on vakituinen poikaystävä jonka kanssa kävimme myös abortin läpi yhdessä. En olisi ikinä uskonut että joudun tähän samaan pelkotilaan uudelleen. En pysty tekemään mitään koska ajattelen asiaa kokoajan. En mielestäni ole vieläkään valmis lapsen saantiin, mutta jos tämä todellakin on taas totta, en tee enää uudelleen aborttia, sillä se olisi jo itsekästä. Olo on suorastaan hirveä. En tiedä yhtään mitä tekisin. Toivon kokoajan että tämä olisi pahaa unta ja heräisin.
Ei, älä tee aborttia, ethän aiokkaan, mutta älä
edes ajattele. Et usko kuinka moni haluaisi
lapsen...turhaan. Jos nyt tekisit abortin, toisen
kerran, voisi se vaikuttaa myöhempiin lasten
saanti mahdollisuuksiin. Kai haluat tulla äidiksi
ja saattaa maailmaan ihaninta mitä on, uutta
elämää?
Sain ensimmäiseni 21-vuotiaana (mies oli kyllä jo melkein 30). Lapsi oli erittäin toivottu. Aluksi tuntui kuitenkin sekavalta, koska niin harvoilla ikäisilläni oli lapsia. Selvisin kuitenkin pahimpien kriisien yli, hoidin lastani pari vuotta kotona ja palasin sitten opiskelemaan pariksi vuodeksi. Ja niin siinä sitten kävi, että vauvakuume iski uudelleen, vaikken ollut vieläkään valmistunut. Nyt olen kahden lapsen onnellinen äiti. Opiskelujani jatkan sitten, kun kuopus on tarpeeksi vanha.
Tsemppiä kaikille nuorille äideille! Luottakaa itseenne älkääkä antako muiden lannistaa itseänne. Luonto on tarkoittanut naisen lisääntymään nuorena, silloin kaikki on fyysisesti paljon helpompaa...
olin viime toukokuussa vasta 13 ja 26viikolla jouduin synnyttämään tytön ja hän oli liian heikko ja kuoli pari tuntia myöhemmin ja nyt tuntuu taas että olen varmaan raskaana mutta en ole vielä käynyt hakemassa testiä...
Lapsen kasvattaminen ja hoitaminen on raskasta, mutta antoisaa. Jos ryhdyt siihen, tarvitset kaiken mahdollisen tuen. Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä. Minä olen 30-vuotias ja kahden lapsen äiti. Olen naimisissa lasteni isän kanssa. Yhdessä olemme olleet 11 vuotta niin myötä kuin vastoin käymisissä. Muiden kuin aviomieheni kanssa en ole ollut sukupuoliyhteydessä, enkä ole koskaan joutunut katumaan sitä. Päinvastoin. Toivottavasti sinullakin on joskus kokonainen onnellinen perhe, jossa kaikkien on hyvä elää.
Hei!
Kiitos kaikille jotka vastasitte viestiini.Sain niistä valoa päiviini.
Viikkoja on nyt 18 4 ja vointi on hyvä.
Kertokaa synnytyskokemuksianne? Kivunlievityksiä joista kokemusta löytyy?
Olen ajatellut kirjoittaa ylioppilaaksi syksyllä 2002,mutta muita opintoja siirrän tilanteen mukaan. Lukio-opinnot on ihan hyvin hallussa, hieman yritän tenttiä...
Asunnon saamme huhtikuun alussa, 61 neliöinen kaksio, 3.kerros.
Ensimmäistäni synnyttäessäni en saanut epiduraalia, vaikka olisin tahtonut. Oli niin kova ruuhka, ettei anestesialääkäri ehtinyt. Kokemus oli aika rankka. No, toisella kerralla sain epiduraalin ja tuntui aivan taivaalliselta!! Vauva syntyi melkein heti epiduraalin antamisen jälkeen... eli epiduraali nopeutti syntymistä, ei suinkaan hidastanut, kuten joskus väitetään. Kokenut anestesialääkäri sanoikin, että epiduraalin voi antaa koska vain, vaikka joissain sairaaloissa naisille sanotaankin, ettei "enää ehdi".
Olen itse 18-vuotias äiti. Olen seurustellut
lapseni isän kanssa jo 5vuotta, hän on kanssani
saman ikäinen. Esikoisemme täytti juuri 8
kuukautta. Ja kaikki on sujunut todella hyvin.
Olimme puhuneet lapsista monen monta kertaa, ja
olemme aina halunneet lapsia. Mutta ajoituksen
olemme aina lykänneet siihen päivään, kun meillä
on lapselle tarjota kunnon asunto, ja
taloudellinen tilanne myön vakituisesti kunnossa.
Kun tulin raskaaksi, mietimme asiaa pitkään miten
jatkamme, päädyimme siihen, että koska rakkautta
lapselle löytyy, ja katto pään päälle. Emme tee
väärin lasta kohtaan, kun hänet synnytän tähän
maailmaan.
Elämä minun, kihlattuni ja lapsemme kanssa sujuu
hyvin tänä päivänäkin. Lapsen isä käy lukiota, ja
kirjoittaa tänä vuonna. Tämän lisäksi, käy hän
töissä iltaisin. Hänellä on käynyt sen suhteen
onni, että 4työtunnilla päivässä, 5 päivänä
viikossa, on hän hyvin palkattu. Aikaa jää
kuitenkin lapselle, minulle ja koululle. Itse
olen vkonloppuisin töissä kaupassa. Tarkoitukseni
olisi käydä lukio loppuun viimeistään kahden
vuoden päästä. Asumme kaksiossa, ja tilaa on
tarpeeksi.
Haluan vain tällä kertoa sen, että lapsen
saaminen ei ole tuhoon tuomittu asia, jos ikää ei
ole paljoakaan vielä. Muistakaa, vain te itse
tiedätte oletteko valmiita. Kuitenkin pitää olla
kaukokatseinen, sillä lapsi tarvitsee usean
vuoden itselleen. Ei saa ajatella, että tilanne
synnytyksen aikoihin on suunnilleen kunnossa.
Hoitakaa opiskelut, ja hankkikaa mieleinen työ
itsellenne.
Toivotan teille kaikille äidelle voimia, ja
nauttikaa siitä lahjasta joka teille on suotu!
Lapsen elämä on kauneinta, mitä äiti ja isä
voivat nähdä tässä maailmassa. Vaalikaa sitä.
Kevään odotuksia kaikille.
LAPSI-rakas, en tiedä olisitko halunnut lapsen,
luultavasti et koska kirjoitit "jouduin
synnyttämään...", mutta yritä nyt ymmärtää että
raskaaksi tulo ei ole ehkäisykeino (jos kaikki
lapset kuolee vähäisten hormonien ja ravinteiden
puutteesta, koska olet itsekin lapsi).
Älä laita muita kärsimään vaan ota kondomi
käteesi, ja siltä pohjalta, tosin et tarvitsisi
sitäkään vielä.
olen itse 20v ja saan ensimmäisen lapsen kk
päästä, pitkänäperjantaina.
Odotamme kumpikin innolla.
Itse olen opiskelija, lähihoitaja myös ja ukko on
oppisopimuksella.
Vanhempani ovat avittaneet rahallisesti yms
Vielä muutama päivä sitten olin onnellinen
odottava tuleva äiskä,olen 18 ja olisin juuri
täyttänyt 19v ennen laskettua aikaa,mutta kävi
niin että lapseni kuoli ja jouduin synnyttämään
sen pois.
Minäkin olen vasta 18 vuotta ja saan lapsen
heinäkuun loppupuolella. Avopuolisoni on 22
vuotta.
Emme suunnitelleet hankkivamme vielä lapsia kun
olemme olleet yhdessä pian vasta vuoden. mutta
tulin yllättäen raskaaksi.Aluksi iski hirveä
paniikki.Aborttikin kävi mielessä.Mutta nyt olen
iloinen etten tehnyt sitä enkä antanut
avopuolisolleni periksi koska tiesin koko ajan
että hänkin haluaa pitää tämän lapsen.Pelko
vanhemmuudesta ja tulevaisuudesta taisi vain
iskeä vastaan...ja mietityttäähän se
vieläkin.Siis että miten tulemme taloudellisesti
toimeen.Minun opintoni jäävät vielä hieman kesken
ja avopuolisoni on tällä
työvoimakoulutuskurssilla.Sen jälkeen pitäisi
sada töitä.Ja eiköhän kummankin vanhemmat hieman
auta taloudellisesti.Entä miten meidän
suhteellemme käy???Rakkautta ei väliltämme puutu
mutta kaikillehan saattaa tulla joskus
ongelmia...mutta se olen päättänyt että kävi
miten kävi niin aina tällä lapsella tulee olemaan
vanhemmat ja tätä lasta tullaan rakastamaan aina.
Olisi mukava vaihtaa kahdenkeskisiä ajatuksia
mailejen tai kirjeiden välityksellä. Muutkin
odottavat / nuoret äidit mailailkaa tai
mailailkaa osoitteenne niin otan yhteyttä:
[email protected]
mä sain esikoiseni jo 15vuotiaana, toisen 18v ja nyt olen 20 ja odotan kolmatta :))) onnen kukkuroilla olen.