Minua ovat ruvenneet jälleen kummittelemaan manioitten aikana tehdyt asiat, osaatteko antaa armoa itsellenne?
Tein kyllä maniankin aikana kaikki täydessä ymmärryksessä mutta siis oman silloisen maailman mukaan, eli olin lähes kuolematon, ei minulle voisi mitään käydä. Tein suuria todella pelottavia suunnitelmia, mutta onneksi en pystynyt keskittymään mihinkään niin paljoa, että olisin saanut ne tehtyä.
En osannut yhtään ajatella muita kuin itseäni.
Ja normaalisti en tee kenellekään pahaa ja yritän ottaa kaikkii huomioon mutta sitten maniassa homma meni ihan toisin päin.
Meni 10vuotta että sain itseni hakemaan apua, joka kanssa vituttaa.
Ja nyt oleva vaikea masennus vituttaa kanssa.
Tein kyllä maniankin aikana kaikki täydessä ymmärryksessä mutta siis oman silloisen maailman mukaan, eli olin lähes kuolematon, ei minulle voisi mitään käydä. Tein suuria todella pelottavia suunnitelmia, mutta onneksi en pystynyt keskittymään mihinkään niin paljoa, että olisin saanut ne tehtyä.
En osannut yhtään ajatella muita kuin itseäni.
Ja normaalisti en tee kenellekään pahaa ja yritän ottaa kaikkii huomioon mutta sitten maniassa homma meni ihan toisin päin.
Meni 10vuotta että sain itseni hakemaan apua, joka kanssa vituttaa.
Ja nyt oleva vaikea masennus vituttaa kanssa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tunnet sentään katumusta, se on hyvä asia. Monet eivät enää tunne, tai sitten ovat jotenkin narsistisia. Jossain oireidenhallintaryhmässä sanottiin, ettei saisi syyllistää itseään maniassa tehdyistä asioista, koska niille ei itse mahda mitään eikä itseään pysty kontrolloimaan, koska ei tunne itseään sairaaksi jne. Mutta olen silti ihan varma, että jokainen hyvä ihminen katuu ja syyllistää itseään todella paljon. Jokainen meistä on tehnyt elämässään asioita, joita katuu. Pitää osata antaa itselleen anteeksi jossain vaiheessa. Ja yrittää hyvittää muille tekemänsä asiat. Parhaiten se onnistuu sillä tavalla, että huolehdit sairaudestasi. Ja toivon mukaan saat lääkkeet manian estämiseksi.
Sinullakin on oikeus hyvään elämään.
Anna itsellesi armoa ja rakasta itseäsi, vaikka olet tehnyt virheitä...
En usko, että kukaan jota olet ehkä loukannut, toivoo sinulle mitään pahaa. Minä ainakin rakastin miestäni, vaikka hän satutti minua todella pahasti ja jätti minut pitkän avioliittomme jälkeen yhtäkkisesti. Toivon hänelle silti kaikkea hyvää ja että hän antaa itselleen anteeksi. Itse yritän vain selvitä eteenpäin traumatisoituneena.
Syyllisyys on siitä hyvä asia, että voit jopa pyytää anteeksi ja yrittää järjestää elämäsi niin, ettei enää vastaavaa tapahtuisi sairaudestasi huolimatta.
Kaikkein tärkeintä on kuitenkin että hyväksyt itsesi huolimatta siitä mitä olet aiemmin tehnyt. Voimia ja elämäniloa sinulle!
Heippa! Itsekin suunnittelin maniassa outoja asioita - en onneksi pelottavia, vaan kaikin puolin hulluja ja järjettömiä. Olen yrittänyt antaa itselleni anteeksi, sillä en todella ollut täysissä järjissäni kaikenlaista suunnitellessani. Silti lähes joka päivä asiat tulevat mieleen ja hävettävät suuresti. Yritän päästä tuosta häpeästä eroon - armahtaa itseni.
Jeps, mä laitoin maniassa firman pystyyn, seuraavassa maniassa myin sen. Oon vaihtanu 2 kertaa autoa, ottanu molempiin liian isoja velkoja. Joka kerta maniassa joko vaihdan työpaikkaa tai hommaan itselleni lisätöitä niin paljon, ettei jää vapaa-aikaa. Ja sitten kun tullaan rymisten alas, sen olon taas tietää.. Kyllä siis kadun maniassa tekemiäni asioita todella paljon, enkä ole antanut anteeksi itselleni yhtäkään sellaista asiaa joka on vaikuttanut muidenkin elämään.
Se, että tuntee katumusta ja syyllisyyttää erottaa bipolaarin psykopaatista.
eipä ole iso ero varsinkaan mania kun on päällä
Eipä kaikki maniassa käyttäydy pahalla tavalla. Monet vaan paiskoo töitä liian paljon ja touhuavat koko aika jotain.