Sattuuko teille koskaan kömmähdyksiä
Meneekö kaikki eteenpäin yhtä virheettömästi kuin ennekin.
Minulle tulee kaikenlaisia vääränlaisia sattumuksia.
En ole pitkään aikaan leiponut mitään, mutta perjantaina soitti tyttäreni että voisivatko he tulla huomenna(lauantaina) laskiaispulla kahville.
Vastasin tökerösti *ei tipu*, koska olin tottunut jo siihen etten paljoa vaivaannu tekemisien kanssa.
Lauantaiaamuna kuitenkin tulin katumapäälle ja aloitin pullien valmistamisen.
Kohtalaisestihan ne onnistuivat ja kauniisti ruskettuivat pinnaltaan.
Mutta sitten kahvipöydässä aloin ihmettelemään miksi raesokeri ja mantelirouhe
eivät pysyneet pullien pinnalla.
Siinä samassa muistin että nehän olisi siihen pintaan pitänyt laittaa ennen pullien uuniin panoa
eikä vasta ulostulon jälkeen.
Onneksi ei ollut muita vieraita varten tarjottavaa tarkoitettu kuin tytölle tyttöineen.
Hauskaa meillä kuitenkin oli kun saatiin naurun aihe.
Tuollainen oli tuorein kömmähdykseni.
Meneekö kaikki eteenpäin yhtä virheettömästi kuin ennekin.
Minulle tulee kaikenlaisia vääränlaisia sattumuksia.
En ole pitkään aikaan leiponut mitään, mutta perjantaina soitti tyttäreni että voisivatko he tulla huomenna(lauantaina) laskiaispulla kahville.
Vastasin tökerösti *ei tipu*, koska olin tottunut jo siihen etten paljoa vaivaannu tekemisien kanssa.
Lauantaiaamuna kuitenkin tulin katumapäälle ja aloitin pullien valmistamisen.
Kohtalaisestihan ne onnistuivat ja kauniisti ruskettuivat pinnaltaan.
Mutta sitten kahvipöydässä aloin ihmettelemään miksi raesokeri ja mantelirouhe
eivät pysyneet pullien pinnalla.
Siinä samassa muistin että nehän olisi siihen pintaan pitänyt laittaa ennen pullien uuniin panoa
eikä vasta ulostulon jälkeen.
Onneksi ei ollut muita vieraita varten tarjottavaa tarkoitettu kuin tytölle tyttöineen.
Hauskaa meillä kuitenkin oli kun saatiin naurun aihe.
Tuollainen oli tuorein kömmähdykseni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuleehan niitä useinki, voi ku ne harmittaa sitte niin vietävästi, onneksi tuo dementtia tulee apuun unohtaa aika pian vainkonsa ja tyhmyydensä.
Toki niitäkin sattuu :D Puhelin saatta olla hukassa ja haen sitä joka taholta, kunnes pysähdyn ja keskityn, missä viimelsi sitä tarvitsin/tai mukaani otin. Siellähän se yön yli oli takin taskussani:D
Ruu'an laitossa olen yksinkertaistanut aika paljon, teen oikoteitä monta asiaa, joskaan en siitä pidä, mutta välttääkseni ajan haaskausta katson sen jo oikeutetuksi.
Samoin silmälasejani saatan jättää käsistäni, eri paikkoihin, yhdet sentään pidän työpöydän ääressä kotelossa,
kuinka kauan en tiedä:D
Harvoin ajattelen entistä tehokkuuttani, soputunut olen rooliini näin ikäihmisenä, se jopa tuottaa iloa oppia siihenkin.
Muistan joskus palstan maalaismiestä joka lauloi: *Vanhuus on, seikkailu suunnaton* ja se täyttää vieläkin kiitollisuudella, että sain hänenkin kirjoituksiaan lukea täällä!
Onhan tämä meille suuremmoista oppimisenkin aikaa! Vaatii luopumista , mutta antaa sen sijaan muutakin, ehkä tärkeää henkisen kehityksen kannalta.
heippa vaan.
Eipä ole enempiä kömmähdyksiä kenellekään sattunut.
No, se on hyvä se. en muista omianikaan nyt ihmeellisiä, mitä pyörällä kaatumiset ja muutkin pienet kolaukset, mutta eipähän ihmeempiä kuitenkaan.
Mukavampaahan onkin kirjoittaa jotain iloisempaa, kun muuten ei ole oikein hääviä.
Aurinko tuli ikkunaani kurkistelemaan ja se hiukan häikäisee, mutta mitäpä pienistä häikäisyistä kannattaa välittää, kiva vaan kun kurkistelee kirkkaana tuolta taivaan korkeuksista, nykyisihän sitä onkin hieman odoteltu, eikä niin hiemankaan.
Oli tosin laitettava lehti eteen silmien suojaksi, kun kirjaimet karkasivat.
Pistänpä tähän vanhaa tekstiäni kun se tuntuu niin sopivalta
Sain auringon silmiini
niissä hypellen kieppui
upotteli syvyyksiin
heijastavat säteet
tirskuen kirmaili silmienluomilla
viehkeästi kurkkaillen
katseeni vangitsi
aurinko--joka silmiini lennähti
Ainahan noita tapahtuu noita unohduksia, meinaan, ellei tänään niin huomenna viimeistään. Ei mitään pahoja mutta semmoisia harmittavia, jotka aiheuttavat lisätyötä ja lisäaskeleita vähintään. Liekö se sitä hyötyliikuntaa.
Tänään oli vietävä näyteputki laboratorioon. Oli tarkoitus hakea parit silmätipat samalla apteekista, niitä kun on huomenna silmiin tiputeltava kahden tunnin välein keskiviikon kaihileikkausta varten.
Bussia ootellessa hoksasin ettei tullutkaan se resepti föliin, siihen jäi pöydälle vaikka olin sen lompsan alle valmiiksi laittanut.
Takaisin kotiin oli palattava. Siitä penkiltä nousin ja liukesin porukasta, en tiedä jäikö kukaan ihmettelemään miksi katumapäälle tulin.
Yksi bussi ehti siinä välissä mennä, ei se mitään kun ei kiirettä ollut.
Voihan niinkin käydä kun palaa hissistä sateenvarjoa ottamaan, että jää avaimet oveen. Sitten kotiin palatessa ehtii pelästyä, kun ei avaimet ollutkaan taskussa.
Mie lensin lauantaina selälleen tietokonetuolin kanssa. Kas kun siinä petti topparit.
Siinä meni muovinen roskakori rusinaksi. Onneksi itse selvisin siitä ilman vammoja. Iltayöstä se tapaus tuli uneen ja hätkähdin hereille.