ikävä sua!

En tiedä. Ehkä siihen joskus voi avautua tilaisuus, toisaalta tuntuu että se olisi viimeinen asia jonka haluaa kuulla.
Aina kun olen varautunut siihen tilanteeseen henkisesti, tapahtuu jotain. Ikään kuin hän ennakoisi tilanteen jotenkin....ehkä tää on se maksu jonka saan maksaa kun en ole saanut ajallani suutani auki vaan olen pimittänyt asian häneltä, vääntänyt asiasta vitsiä ja teeskennellyt muuta.

Lost Love? kirjoitti:

En tiedä. Ehkä siihen joskus voi avautua tilaisuus, toisaalta tuntuu että se olisi viimeinen asia jonka haluaa kuulla.
Aina kun olen varautunut siihen tilanteeseen henkisesti, tapahtuu jotain. Ikään kuin hän ennakoisi tilanteen jotenkin....ehkä tää on se maksu jonka saan maksaa kun en ole saanut ajallani suutani auki vaan olen pimittänyt asian häneltä, vääntänyt asiasta vitsiä ja teeskennellyt muuta.

Jos on teeskennellyt muuta niin se mutkistaa asioita pahasti, koska sen toisen mahdollisesti kokemat pettymykset ei ehkä unohdu helposti. Ehkä kannattaa vaan oman itsensä takia ottaa asia puheeksi, se helpottaa.

Kyllähän sen rakkauden huomaa kertomattakin, varsinkin silloin jos se onyksi puolista.

Jos rakkaus on molemminpuolista ei sitä uskalla uskoa ellei toinen rohkaistu avaamaan suutaan ja sydäntään.

Lost Love? kirjoitti:

Kyllähän sen rakkauden huomaa kertomattakin, varsinkin silloin jos se onyksi puolista.

Jos rakkaus on molemminpuolista ei sitä uskalla uskoa ellei toinen rohkaistu avaamaan suutaan ja sydäntään.

Mitä jos toinen miettii samaa, kuka silloin avaa suun ja sydämen? Etkö voi puhua hänelle suoraan, kun kuitenkin on mielestäsi rakkautesi arvoinen. Pelkkä pelkokin voi tehdä sen, että ei osaakaan lukea toista oikein, vaan olettaa kaiken yksipuoleiseksi. :)

osallistun kirjoitti:

Mitä jos toinen miettii samaa, kuka silloin avaa suun ja sydämen? Etkö voi puhua hänelle suoraan, kun kuitenkin on mielestäsi rakkautesi arvoinen. Pelkkä pelkokin voi tehdä sen, että ei osaakaan lukea toista oikein, vaan olettaa kaiken yksipuoleiseksi. :)

Olen samaa mieltä, en kästiä miten olen voinut olla näin pelkurimainen. Oon tehnyt jopa vitsin tunteistani kun en uskaltanut kohdata asiaa hänen kanssaan. EI kai aikuiset ihmiset yleensä hoida näin näitä asioita. Hän mahtaa pitää mua pimeänä yksilönä.

Lost Love? kirjoitti:

Olen samaa mieltä, en kästiä miten olen voinut olla näin pelkurimainen. Oon tehnyt jopa vitsin tunteistani kun en uskaltanut kohdata asiaa hänen kanssaan. EI kai aikuiset ihmiset yleensä hoida näin näitä asioita. Hän mahtaa pitää mua pimeänä yksilönä.

Kuinkan aikuinen ne sitten hoitaa? Siihen ei taida olla käsikirjaa ja toimintaohjeita, en ainakaan ole löytänyt. Ja tuskin pitää pimeänä joten rohkaisisit nyt itsesi ja puhuisit hänelle niin ei tarvitsisi miettiä tai syyllistää itseäsi. Jospa hänkin luulee sinun ajattelevan hänestä samoin, kun vitsiäkin olet vääntänyt ja on nyt pahoilla mielin, kun luulee ettet rakasta. Tahdotko hänen kokevan mielipahaa? Enpä usko, että tahdot. :)

osallistun kirjoitti:

Kuinkan aikuinen ne sitten hoitaa? Siihen ei taida olla käsikirjaa ja toimintaohjeita, en ainakaan ole löytänyt. Ja tuskin pitää pimeänä joten rohkaisisit nyt itsesi ja puhuisit hänelle niin ei tarvitsisi miettiä tai syyllistää itseäsi. Jospa hänkin luulee sinun ajattelevan hänestä samoin, kun vitsiäkin olet vääntänyt ja on nyt pahoilla mielin, kun luulee ettet rakasta. Tahdotko hänen kokevan mielipahaa? Enpä usko, että tahdot. :)

en vain pysty uskomaan että hän tuntisi samoin sen takia kai olen vaiennut kuin muuri tai sitten kääntänyt asian vitsiksi....tuntuu tosi raukkamaiselta toiminnalta. Siitäkin huolimatta että pahiten varjostaa just se ajatus että hänelle asia yhden tekevä

Lost Love? kirjoitti:

en vain pysty uskomaan että hän tuntisi samoin sen takia kai olen vaiennut kuin muuri tai sitten kääntänyt asian vitsiksi....tuntuu tosi raukkamaiselta toiminnalta. Siitäkin huolimatta että pahiten varjostaa just se ajatus että hänelle asia yhden tekevä

Ymmärrän tilanteesi. Toivottavasti kuitenkin löydät mieleisesi tavan jolla edetä hänen suhteensa. Harmittaa vain, kun nyt selkeästi syyttelet itseäsi ja se on asia joka ei ainakaan paranna oloasi tai uskoasi, että olisit todellakin rakastamisen arvoinen. Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia, toivon huomisen olevan edes hiukan lähempänä ratkaisuasi. :)

osallistun kirjoitti:

Ymmärrän tilanteesi. Toivottavasti kuitenkin löydät mieleisesi tavan jolla edetä hänen suhteensa. Harmittaa vain, kun nyt selkeästi syyttelet itseäsi ja se on asia joka ei ainakaan paranna oloasi tai uskoasi, että olisit todellakin rakastamisen arvoinen. Hyvää yötä sinulle ja kauniita unia, toivon huomisen olevan edes hiukan lähempänä ratkaisuasi. :)

Totta, onneks nämäkin tuntemukset jylläävät lähinnä sisälläni. Koetan vähän suoristaa selkää ja ryhtiä, sekä kirkastaa katsetta. Kiitos sulle kannustavista sanoista Osallistuja:)

En tosiaan tiedä onko myöhäistä, toivon ettei olisi...en käsitä miten oon näin tumpelo?

Niin en osaa uskoa tuohon kasvuun ja voimistumiseen. Mutta ehkäpä oman mielen rauhan takia voisin joskus kertoa miten asiat todellisuudessa ovat. Niin ja tilanteessa ei tosiaan mikään muu minua estä kuin oma hatara pääni...