Mä olen kohta seitsemän vuotta täyttävän tytön viikonloppuäiti,tarkoittaen sitä, että kyseinen lapsi on mun rakkan aviomieheni edellisestä avosuhteesta joka oli pitkä (teini-iästä alkanut loppui pari vuotta takaperin) ja vaikea (pettämistä äidin puolelta koko suhteen ajan). Mä rakastan miestäni yli kaiken, me ollaan oltu yksissä pari vuotta (minullakin lyhyt ja kivulias avioliitto takana) mutta alun sitkeän yrittämisen jälkeen sopeutuminen lapsellisen elämään edelleen on vaikeaa.Mustasukkaisuus nostelee rumaa päätään ehkä varsinkin kun on kyseessä tytön ja isän suhde (olisiko pojan kanssa helpompi?),tytön äiti pisti kapuloita rattaisiin ja haukkui mut vielä naapureille mennessään.Nykyään kitisee lähinnä elatusavuista. Mieheni on Kolmenkymmenenyhden ja minä täytän kesällä kaksikymmentä kolme.Monet sanoo ikäistäni kypsemmäksi mutta kaikesta rakkauden määrästä huolimatta välillä pelottaa haukkasinko liian suuren palan.Tyttö ei ole vaikea lapsi, hiljainen ja ujo ehkä keskustelu pitäisi itse aloittaa. Hoitovuoso on meillä joka toinen vkonloppu ja yksi arki-ilta viikossa.Sain hiljattain tietää odottavani esikoistani, viikkoja 10 2, tyttö tietää,tuntui suhtautuvan ihan positiivisesti. Minusta vain tuntuu että vikaa on omassa päässä en osaa suhtautua oikein olemassaolevaan lapseen.Olen saanut hyviä neuvoja kuten:"Älä valita, itsehän valitsit miehen" tai "Jos rakastat miestä, täytyy oppia rakastamaan lasta". Onko kohtalotovereita olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Mulla on viikonloppulapsi..
Teen parhaani
4763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uusoerheessä tarvitaan todella kypsyyttä ja aikuisuutta. Siihen on pääettävä kasvaa ja kasvettava. Mustasukkaisuus on jokapäiväistä leipää meilläkin. Miehellä on kaksi poikaa ja alussa tuntui että niillä oli oikein oma salaseura, jonka ulkopuolelle jäin. Sitten sain oman lapsen ja opin ymmärtämään miten tärkeä oma lapsi on. Isän ja lapsen suhdetta on tuettava. Aina.
Oman lapsen saatuani ei kuitenkaan ollut helpompaa, päin vastoin, tuntui että sekin ajasta kun pojat olivat meillä oli pois minulta ja vauvalta, jäimme kahden. Pojat ovat vielä aika paljon luonamme, puolet ajasta. Silloin kun pojat eivät ollet meillä isä oli ylitöissä, tuntui että olen yksinhuoltaja. Kohta olenkin sillä miehen ja minun keskinäinen suhteemme ei koskaan lähtenyt paranemaan, ja eroamme pian. Miehen lapsista se ei johdu, mutta uusperheessä uusien puolisoiden on oltava voimakkaampia ja kypsempiä kuin ns. ydinperheissä.
Ottaen että olet noin nuorikin, voit joutua kohtaamaan vaikeuksia. Ex-vaimo häipyy taka-alaalle muutamassa vuodessa, mutta lapseen sinun on luotava mahdollisimman hyvät suhteet. Itse olin poikien suhteen aika neutraali ja järkevä, viljelin huumoria ja lohduttelin vastoinkäymisissä. En yrittänyt väkisin lähentää välejämme, annoin niiden muodostua sellaisiksi kuin muodostuvat. Ole avoin mutta aina hienotunteinen toiselle lapselle, lapset arvostavat rehellisyyttä ja luotettavuutta yli kaiken. Jos sen lisäksi pystyt kannustamaan tyttöä, tai muuten suhtautumaan myönteisesti häneen, aikaa myöten hän luo sinusta oman positiivisen käsityksensä eikä anna äitinsä puheiden vaikuttaa.
Kun saat lapsen, tee kaikkesi että tyttö tuntee sen sisarekseen, ota mukaan hoitamaan, luota lapseen, mutta pidä kuitenkin aina silmällä mahdollisten mustasukkaisuusreaktioiden vuoksi. Meillä pojat rakastavat pikkusiskoaan, varsinkin kun eivät näe joka päivä, sisko tuntuu olevan erityisen rakas, mikä tekee myös erostammekin erityisen vaikean. Muista että sisaruus on läpi tulevaisuuden myös yksi lapsen tärkeimmistä suhteista.
kaikkea hyvää
Minusta on aina tuntunut ettei uusperheeseen ulkopuolisena (lue:lapsettomana)osapuolena tulevan tunteista puhuta tarpeeksi.Oli ihana lukea etten ole yksin.Niin monta kertaa olen tuntenu itteni tosi huonoksi ihmiseksi ja vaimoksi pään sisällä myllertävien asioiden takia että alkaa pelottaa tuleeko tästä ikinä mitään.Mä olen tosi pahoillani siitä että teillä asiat kääntyi niin kuin kääntyi. Mä toivon silti kaikkea hyvää ja aurinkoista kevättä sulle ja pikkutytölle. Toivottavasti teillä säilyy välit poikien kanssakin vaikka tilanne muuttuu.Kiitos vielä kerran.
uusimmassa Kaks´Plus -lehdessä on juttu uusperheestä, lukaisepa.
Lue lapselle kirjoja ja ole hänen kanssaan! Puhu
hänen kanssaan paljon pikku veljestä/siskosta
niin ettei tule sisar kateutta ja katsokaa että
huomioitte hänet myös kun lapsesi on maailmassa.
Ja älä välttele lasta inhottavan äidin takia, ole
kuin isän mukava työkaveri, älä kuten inhottava
tyttöystävä tai uusi äiti. Menkää vaikka joku
päivä sinä, miehesi ja miehen lapsi kaupungille
ostoksille ja elokuviin. Tsemppiä!