Lapseni on aivan pienestä saakka ollut ylivilkas (nyt hän on 5-vuotias)... Silti hänen keskittymiskyvyssään ei ole mitään vikaa, mikäli hän tekee jotakin mielenkiintoista tehtävää. Ongelma on se, että hän ei pysty olemaan tekemättä mitään... eli rentoutumaan. Jos hänet ottaa viereen (kun hän on väsynyt) ja silittelee, hän vääntelehtii kuin ankerias. Nukahtaminen on aina ollut hänelle kuin painajaista. Muuten hän on mitä aurinkoisin ja onnellisin lapsi - hän suorastaan pursuaa hyvää mieltä. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Ylivilkas lapsi
pikku termiitin äiti
167629
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kantsisi jutella asiasta
vaikka neuvolan kanssa
Meittin perheeseen kuuluu 2 lapsosta, 2,5v poika ja 1.v tyttö. Luulimme aina et poika on jotenkin ylivilkas. Tytön tuleminen muutti mielipiteemme. Poika on tytön rinnalla rauhallinen. Hän oli jopa helppo 1.v ikävuotten asti, nyt on tosin uhmat parin viikon taukoja lukuun ottamatta päällä. vilkkas hän on ja nukkumaan meneminen on ollu aina kauhea taistelu, ei rauhotu milllään.. itsepäinen kans, muskarissa hän ei koskaan tee mitään ohjattua.
Tyttö oli jo synnytyksessä nopea ( 10 vaille tultiin sairaalaan, 10 yli oli ulkona, 2min ponnistus ). 5kk lähettiin konttamaan, 6kk noustiin pystyyn ja nyt 11kk menee tukkaputkella koko ajan. Kauheeta riuhumista koko ajan, komentelee muita ja yrittää pompottaa veljeään ja vanhempiaan. Nukkumaan menessä yleensä rauhaton, vaatii totaallisen väsytyksen et se nukahtas. Toisaalta hän on aivan ihana, nauraa ja hymyilee koko ajan, paitti kun se pultttaa sekunnin sadas osassa ja komentelee muita, eli aurinkoisen äkkipikainen tyttönen.
Empä tiedä mitem vilkas tyttöstä viel kehittyy, sen on viel jaksanu mut ne pojan uhmat syö voimavaroja paljon. No katellaan millasia noi mukulat on 5.v ikäsenä.
Naapurissa on muuten 3-4.v poeka joka on aivan uskomaton riuhuja, ei usko yhtään mitään ja on kohta hajottanu koko kämpän, ei ole sadas osaakaan yhdessä kohdassa. Sillä voi tulla ongelmia koulussa jos se ei yhtään rauhotu. Sen sisko on aivan vastakohta.
Mitään lääkettä en keksi mut me olemme paljon ulkona jonne lapset saa purkaa energiaansa, yritämme mahdollismman vähän katsoa telkkaria vaan teemme juttuja joiss lapsen energiat hupenee ja se sit nukahtas illalla paremmin.
Pojallani on samanlaisia piirteitä. Hänet on diagnosoitu AD/HD:ksi (ent. ADHD). Sinun kannattaa tutustua tällaiseen sivustoon: http://netti.nic.fi/~add Kyseisillä sivuilla on paljon tärkeää tietoa sekä keskustelupalstat aikuisille ADD-henkilöille ja ADHD-lasten vanhemmille. Myös tarinat kannattaa lukea.
Minullekin rentoutuminen mitään tekemättä on yhtä painajaista. Nukkumaan kyllä pystyn. Liikuntaa harrastan paljon ja koko ajan täytyy tehdä jotakin. Silti en pidä itseäni poikkeavana. Minusta huolestuttavampaa on lapset ja aikuiset, jotka eivät kerta kaikkiaan tee mitään muuta kuin vahtaavat tv:tä.
Mielenkiintoista (ja myös järkyttävää) oli varsinkin kuulla ADD:sta. En ollut koskaan kuullutkaan siitä, mutta kun kävin ADD-sivuilla, tuntuivat ADD-lasten kuvaukset yllättävän tutuilta. Tytölläni ei kyllä ole koskaan ollut minkäänlaista kömpelyyttä havaittavissa (kävelemään oppi jo 11-kuukautisena), mutta hänellä on ollut viivästynyt puheenkehitys (äänteiden tuottaminen vaikeaa) ja hän on käynyt kaksivuotiaasta lähtien puhterapiassa (nykyisin lähes täysin korjaantunut). Älyssä hänellä ei ole koskaan ollut minkäänlaista vikaa - mutta ilmeisesti ADD-ihmisistä osa onkin erityislahjakkaita varsinkin tietyillä alueilla. En oikein tiedä, mitä ajatella tästä ADD:sta. Olisiko hyvä, että lapseni saisi tällaisen diagnoosin, vai ei?
Pojallani 10 v. ei myöskään ole kömpelyyttä. Hän on keskivertoa "älykkäämpi" (oppivainen), kokeista yleensä kymppejä. Kerran sanoi, että nyt tuli huono numero matikankokeesta. Se oli kahdeksan, ja sanoin hänelle, ettei se olu huono, mutta pystyt parempaan, ellet tee huolimattomuusvirheitä.
Lapsesi diagnosoinnista sanoisin, että jos hänellä olisi esim. AD/HD, silloin olisi elämää (ja elämänasennetta) helpottavaa, jos olisi diagnosoitu.
Tsemppiä
Onkohan sulla äitinä nyt "kaikki kotona"?.Lapsesi
on lahjakas ja tuo yhen kasin kotiin ja menet
sille sanoo et pystyt kyllä parempaankin. Mä
tiedän tollasia tapauksia
tuttavapiiristä..seurauksena nuori tyttö käy
psykologilla uupumuksen takia koska vanhemmat on
niin sairaan kunnianhimoisia. Kasi on todella
hyvä numero! Herää pahvi ajoissa..lapsesi saa
tottavieköön olla vielä lapsi.
Jos nyt voisit lukea viestini vielä ajatuksella
kerran uudelleen. Siinä mielestäni sanoin aivan
selvästi, että kasi on hyvä numero. En ole
koskaan vaatinut pojaltani sen parempia. Mutta
kun hän itse on niin kunnianhimoinen (eikä tämä
johdu hänelle asetetuista odotuksista tai
vaatumuksista, koska niitä ei ole) "lohdutin"
hänen omaa pettymystään viittaamalla siihen, että
syy, miksi tällä kertaa ei tullut kymppiä oli
siinä, että hän tekee helposti
huolimattomuusvirheitä. Asian hän kyllä osaa. Ko.
huolimattomuusvirheet johtuvat osittain
hänen "sairaudestaan".
Lapseni on todellakin vielä lapsi ja tulee sitä
olemaan todennäköisesti vielä kauemmin kuin
muut "normaalit" samanikäiset.
Hän on kolmannella luokalla, eikä läksyjen teko
tai lukeminen ole todellakaan häntä, koska niitä
ei tehdä yleensä varttia kauemmin.
Olen jo kauan sitten, kun huomasin, että kokeet
menevät yleensä nappiin, sanonut hänelle, että
kun vuosia tässä kuluu, asiat tulevat
vaikeammiksi ja hän ei voi enää silloin olettaa,
että numerot ovat aina kiitettäviä ja vähän
vähempikin riittää, kunhan se ei johdu
välinpitämättömyydestä.
Kieltämättä edellinen kirjoitukseni oli niin
lyhyt, etten ollut siinä kovin paljon asioita
selitellyt. Toivottavasti tämä kirjoitukseni nyt
selvensi ajatuksiani. Lisäkysymyksiä ja -
väitteitä voi aina tänne kirjoitella.
Mieleeni tuli vielä eräs vinkki. Sinun
kannattaisi mielestäni ottaa selvää sellaisesta
tuotteesta kuin Efalex -öljy. Se on
luontaistuote, jota myydään myös apteekeissa.
Kehitetty ylivilkkaille lapsille sekä luki-
häiriöisille. Se on melko kallista, mutta saattaa
tehota. Sitä pitää ottaa muistaakseni 2*10 ml/pv
n. kolmen kuukauden ajan ja sen jälkeen 5 ml/pv.
Ainoat esteet mielestäni ovat hinta ja kala-
allergia. Meillä jouduttiin lopettamaan kala-
allergian takia juuri ennen kolmen kuukauden
rajaa. Kuitenkin olin jo huomannut aineen
vaikuttavan. Varsinkin iltarauhoittuminen
helpottui. Poika meni sänkyyn, sanoi hyvää yötä,
käänsi kylkeä ja alkoi odotella unta. Ei enää
ollut mitään vatkaamisia tai hämähäkkileikkiä
sormilla tai muuta, millä yritti itseään
viihdyttää, kun ei halunnut/pystynyt nukkua. Jo
reilun viikon päästä Efalexin lopettamisesta
huomasin näiden kaikkien piirteiden tulevan
rynnäköllä takaisin. (Efalexin hinta muistista
otettuna n. 120mk/150 ml, myös kapseleina, joiden
hintaa en tiedä)
Kiitos vinkeistä. Niin, meillä kyllä todella
kaivattaisiin jotain rauhoitusainetta... vaikka
lapsi herää aamuisin seitsemän aikoihin (eikä
nuku päiväunia) hän saattaa vielä yhdeksänkin
jälkeen illalla valvoa sängyssään. Hän on menossa
viisivuotistarkastukseen neuvolaan ja meillä on
päiväkodista lappu, jossa sanotaan, että lapsi ei
tottele tätejä. Onko tämä AD/HD:n piirre vai
liian lepsun kasvatuksen tulosta?
Luettelemasi käyttäytymiset ovat MYÖS AD/HD:n
piirteitä. Samanlaista voi olla
myös "normaaleilla" lapsilla. Siis itseasiassa
kaikki AD/HD:n piirteet ovat sellaisia, että
niitä voi olla kellä tahansa silloin tällöin,
mutta AD/HD:llä on niistä monia ja "kroonisesti".
Tietäen, millainen lapsi AD/HD on, voin sanoa,
ettei tässä asiassa todellakaan ole kysymys
lepsusta kasvatuksesta, vaikka usein eri tahoilta
(jopa "ammattihenkilöiden") niin kuulee
sanottavan. Tässä asiassa täytyy vain pitää pää
kylmänä. Luin jostain, että kyllä vanhemmat
tietävät, kenties jo melkein lapsen syntymästä
saakka, ettei lapsi ole aivan "tavallinen".
Itse olen joutunut miettimään, miten kerron
jollekin, joka kysyy, että mitä "oireita" pojalla
sitten oli silloin ihan pienenä, josta aloin
epäillä. Useat yksityiskohdat kun unohtuu ajan
saatossa, vain yleiskuva jää jäljelle. Aina
joskus muistaa, että olihan meilläkin tuollaista
ja tuollaista. Sen vain tietää.
Poikani oli mm. syntymästään asti virkeä
ja "seuraavainen". Hänet oli vaikea saada
nukkumaan päiväunia. Ja silloinkin hän nukkui
vain kolme varttia. Siis aivan vauvana. Mitään
koliikkivaivoja meillä ei ole ollut. Muutenkin
hän on ollut mielestäni muita päiväkotia käyneitä
lapsia keskimääräistä terveempi.
Meillä muuten aikanaan viisivuotisneuvolassa
sanottiin, ettei poika ole ainakaan ylivilkas,
koska jaksoi istua rauhallisesti paikoillaan
tutkimuksen ajan. Neuvolassa kyllä tiedettiin
hänen vaikeuksistaan päiväkodissa. Kyllähän AD/HD
saatta pystyä olemaan paikoillaan, varsinkin kun
häntä "testataan", koska ko. tilanne on
mielenkiintoinen.
Tsemppiksiä!
Kyllä kirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta. Kun
lapseni syntyi, jo kätilöt ihmettelivät, miten
hän ei nuku, vaikka yleensä vastasyntyneet ovat
syntymän jälkeen väsyneitä. Ja päiväunia hän
aivan vauvasta saakka nukkui juuri tuollaisia
kolmen vartin pätkiä. Tosin hän oli lisäksi
koliikki...
Kiitos sinulle, Johannah, tuesta ja rohkaisusta!
Aiheena ADHD(MBD,DAMP), Asperger, Tourette!
Tekstitetty suomeksi.
palstalla ja kannattaisi varmaan laittaa tuo viesti tuonne "lapsi kasvaa". Toivottavasti sieltä osataan neuvoa paremmin :).
Mulla on 6vuotias pojan viikari, joka on ollut vilkas ja energinen vauvasta asti. Ei osaa rauhottua oikein, eikä kovin hyvin keskittyä johonkin tiettyyn asiaan tai leikkiin. Se ei mua sillee ole koskaan häirinnyt, mutta eräs mikä ottaa voimille, on nämä pojan huonot päivät, jolloin saa raivarin ihan kaikesta! Siis todellakin saa ihan kunnon raivon puuskan, rauhottuu sitten pikkuisen kun pääsee asian yli, mutta se kiukku jää johonkin muhimaan, ja kuten tänäkin iltana tuli todistettua että kyllä se kiukku sieltä ulos löytää. IHAN hirvee raivari kun piti nukkumaan lähteä. Huusi, potki, hakkas, hyppi, raivos siis kaikella mahdollisella tavalla. No ei muuta ku yritä pitää yllättävän vahvaa kuus vuotiasta sylissä että ei kovin pahasti telois itseään.. Siinä meni taas tovi, että uskalsi päästää pojasta irti, oli sen verran kiukkuinen.
Neukussa valitin tästä, mutta eipä sieltä neuvottu muuta ku et kyllä se menee ajan kanssa ohi, ja kyllä se poika oppii vielä käsittelemään tunteitaan. Samaa sanottu 6 vuotta ja vuosi vuodelta poika saa pahempia raivareita, ja kohta en pysty sitä ottaan syliin rauhottumaan kun se on jo nyt niin vaikeaa.
Eskari alkas syksyllä ja oikein pelottaa että mitä jos poika saa siellä hirveän raivarin...
Tämä on ODOTUSPALSTA, tuolla on erikseen mm. Tark.häiriöt sun muut palstat....
Sen verran kirjoituksestasi; kait lapsi on tavannut lasten neurologin? (neuvolassa moiseen alan ammattilaiseen ei törmää...)