Kiitokset Antto Hinkkaselle tämän aamun Ylänurkka-kirjoituksesta.
Siinä oli kaikki olennainen.
Ei ole kiusaamista, joka on jo sanana väärä. On väkivaltaa joka tukahduttaa ja tappaa, aina jotain ihmisestä.
Tästä ei voi jauhaa liikaa, kirjoittaa tai puhua.
Tämän väkivallan tunnistettavuus on vaikeaa.Sen eläminen perustuu pelkoon, pelkäävät ihmiset tekevät sitä toisilleen.Siksi sitä ei tahdo saada millään loppumaan.
Rohkeita ihmisiä on vähän, todella vähän.
Siinä oli kaikki olennainen.
Ei ole kiusaamista, joka on jo sanana väärä. On väkivaltaa joka tukahduttaa ja tappaa, aina jotain ihmisestä.
Tästä ei voi jauhaa liikaa, kirjoittaa tai puhua.
Tämän väkivallan tunnistettavuus on vaikeaa.Sen eläminen perustuu pelkoon, pelkäävät ihmiset tekevät sitä toisilleen.Siksi sitä ei tahdo saada millään loppumaan.
Rohkeita ihmisiä on vähän, todella vähän.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukaan sellainen, joka ei itse ole joutunut syrjinnän ja kiusaamisen kohteeksi ei voi käsittää, miltä se tuntuu. Tunnte olevasi kuin takaa-ajettu eläin. Et uskalla avata suutasi puhuaksesi esim kahvipöydässä tai työpaikkapalaverissa, vaikka sinulla olisi paljonkin sanottavaa ja ideoita työsi ja työyhteisösi kehittämiseen. Jos mainitset työkavereille tuntemuksistasi, sinut leimataan vainoharhaiseksi ja luulotautiseksi. Sanotaan, että sinä et vain tule ihmisten kanssa toimeen. Sinun pitäisi olla sellaisessa työpaikassa, missä ei ole muita ihmisiä. Lopulta tilanne ajautuu siihen, että alat itsekin epäillä itseäsi ja tilanne menee kohdallasi vielä pahemmaksi.
Lopulta et enää keskustele työkavereittesi kanssa, teet vain työsi mikä sinulle on määrätty. Sen jälkeen olet epäsosiaalinen ihminen.
Onneksi omalla kohdallani minulla oli voimia lähteä hakemaan apua työyhteisön ulkopuolelta ja tilanne alkoi selkiytyä.
Loppujen lopuksi tunnen itse olevani vahvempi ja rohkeampi tämän prosessin jälkeen.
Tunnen suurta ahdistusta kun ajattelen etenkin lapsia ja nuoria jotka joutuvat tälläista kokemaan. Heille se on vielä vaikeampaa kuin aikuiselle ihmiselle, joka kuitenkin itse tietää paremmin minkälainen luonteeltaan on.
Hyvin useinhan näissä kiusaamis ja syrjintäasioissa kohde on jotenkin "poikkeava" persoona. Luonteen, ulkonäön, harrastuksen, pukeutumisen tai muun suhteen.
Olen sitä mieltä, että pelkästään työyhteisön kesken tai jonkun luokan kesken nämä asiat eivät selviä eikä kiusaaminen lopu. Tarvitaan ihmisten sisäistä muutosta suvaitsevaisempaan suuntaan, mutta myös jonkinasteisia sanktioita kiusaamiseen ja syrjintään syyllistyneille. Tosin se on vähän vaikeaa, koska hehän eivät koskaan myönnä syylistyneensä moiseen, vaan se on kohteen itsensä mielikuvituksen tuotetta.
Jaksamista kuitenkin kaikille kiusatuksi ja syrjityksi itsensä tunteville :)
On todella vaarallista nimetä kiusaaminen huulenheitoksi ja läpäksi. Siinä kiusaajalle annetaan vapaat kädet jatkaa kiusaamista. Ihan sama, kuin myymälävarkaudesta käytetään nimeä näpistys. Ihan pikkujuttu sekin on, eihän se ole rikollista.
Ihmiset ei tajua mistä ne puhuu: sotketaan käsitteitä.
Puhutan tönimisestä, lasten läpänheitosta. Tunnottomat ihmiset preparoivat vakavilla asioilla.
Ihmiset joita ei ole kiusattu, eivät tajua siitä mitään. Sitä epätoivoa on vaikea tajuta kun sinut sysätään yhteisön ulkopuolelle, tai ku´n olmistasi ja tekimiäsi katsotaan aina jonkun tietyn kertoimen tai suodattimen kautta.
Tämä oli mielenkiintoinen:
Kouluissa on kamala tilanne: siellä on todella sairaitakin lapsia jotka ei saa asianmukaista hoitoa.
Psyykkisesti sairaat ovat ns.normien kanssa samassa, eikä valvonta riitä millään,
Kiusaamista, piinaavaa nimittelyä kiristystä uhkailua... miten tähän on tultu?Eksotet ja koululautakunnat tai mitä ne on, kunhan saavat vain asiat pois käsistään ja nimiä lappuihin , sitten käy kohta jotain, ja ollaan haavi auki: emme voineet tietää, meille ei ollut kerrottu.
Kerrotaanko esim. näille päättäjille tarpeeksi mitä kouluissa tapahtuu? Antavatko opettajat tietoa ylöspäin muutoksien aikaan saamiseksi?
Tämä suuri koulu-uudistus:Pienet koulut pois, kaikki keskitetään, asiat muuttuu kasvottomiksi...kuka ******** sen kehitti ja keksi? Samaan aikaan nuoriso syrjäytyyy ja niille ei tiedä kukaan mitä niille tehdään tai miten ne tavoitetaan...
Kauheaa toimintaa.
Melko suora lainaus poliisin lausunnosta joku aika sitten telkkarissa, radiossa ja etelä-saimaassa. Mutta samaa mieltä oon, tuosta jutusta ei voi puhua liikaa, jos sitä sais vaikka silleen vähennettyä.
1960-luvun lopun ja 70-luvun alun koululaisena tiedän että oli solvaamista ja pahoinpitelyä kouluissa silloinkin. Opin koulutyttönä ettei ketään aikuista kiinnosta se että minut kampataan nurin ja potkitaan sitten. Tai lyödään takaapäin kuralätäkköön polvilleen. Solvataan tyhmäksi, idiootiksi (ja loput painokelvottomia). Kaikki vain "synnyinlahjaksi" saadun ruman ulkonäön vuoksi. On uskomattoman murheellista että sama inferno on vieläkin monen lapsen kohtalona.Olen voimaton, en tiedä mitä pitäisi tehdä. Mutta ainakin haluaisin uskoa että vanhemmat nykyään edes lohduttavat lastaan ettei jäisi ihan niin yksin kuin minä aikoinani.
Hyvä kirjoitus!
Niin totta!