Luin vanhoja viestejä ja ihmettelin miten ihmiset
suhtautuivat erääseen abortin tehneeseen,
selvästi jo muutenkin kärsivään ihmiseen.
Tässä siis minun tarinani:
Tein itsekin abortin ja se jätti minuun todella
suuret haavat, mutta se oli minulle ainoa
mahdollinen vaihtoehto!
Olin itsekin ennen henkeen ja vereen abortin
vastustaja, enkä voinut koskaan kuvitella
tekeväni niin, mutta annas olla, kun itse joutuu
siihen tilanteeseen...
Lapsi olisi nyt n. 3 viikon ikäinen. Tilanteeni
on se, että en yksinkertaisesti VOI OLLA poissa
töistä, koska olen yrittäjä. Emme tulisi
mitenkään toimeen, jos jäisin pois ja sulkisin
liikkeeni ovet. Lapselle taas olisi huutava
vääryys olla jonkun mummon tai anopin luona klo
10 - 23 joka päivä!
Entäs sitten adoptio? Tunnen itseni niin hyvin,
että en olisi koskaan voinut luopua lapsesta
kannettuani sitä ensin 9 kk sisälläni ja
synnytettyäni, sekä nähtyäni sen kasvot.
Hyvin suurella todennäköisyydellä olisi raskaus
(7vko, kun tein keskeytyksen) mennyt muutenkin
kesken. (sitähän on tutkittu, että alle 2kk
raskauksista n. 80% menee kesken. Useinmiten
vielä niin, että nainen itse ei sitä edes huomaa
tai tiedä raskaudestaan). Lisäksi olin syönyt
vanhaan tapaan e-pillereitä koko ensimmäisen
kuukauden (en tiennyt raskaudestani), olen
reilusti alipainoinen (en vain lihoa), nuori,
enkä ehkä muutenkaan ruumiiltani ihanteellinen
lapsen kehittymistä ja synnytystä ajatellen.
Lisäksi sikiön (tai solumöykystä kai puhutaan
vielä tuossa vaiheessa) koko vastasi vasta 5.
viikkoa, vaikka olin 7. viikolla. Se tuskin olisi
selvinnyt muutoinkaan. Näin se oli kivuttomampaa
lapselle ja myös meille.
Uskon, että meidän pienellä enkelillämme on
paremmat oltavat tuolla pilvenreunalla ja hän
sieltä tulee meitä aina katselemaan hymyssä suin.
Edesmennyt isäni on siellä pitämässä hänestä
parasta mahdollista huolta.
suhtautuivat erääseen abortin tehneeseen,
selvästi jo muutenkin kärsivään ihmiseen.
Tässä siis minun tarinani:
Tein itsekin abortin ja se jätti minuun todella
suuret haavat, mutta se oli minulle ainoa
mahdollinen vaihtoehto!
Olin itsekin ennen henkeen ja vereen abortin
vastustaja, enkä voinut koskaan kuvitella
tekeväni niin, mutta annas olla, kun itse joutuu
siihen tilanteeseen...
Lapsi olisi nyt n. 3 viikon ikäinen. Tilanteeni
on se, että en yksinkertaisesti VOI OLLA poissa
töistä, koska olen yrittäjä. Emme tulisi
mitenkään toimeen, jos jäisin pois ja sulkisin
liikkeeni ovet. Lapselle taas olisi huutava
vääryys olla jonkun mummon tai anopin luona klo
10 - 23 joka päivä!
Entäs sitten adoptio? Tunnen itseni niin hyvin,
että en olisi koskaan voinut luopua lapsesta
kannettuani sitä ensin 9 kk sisälläni ja
synnytettyäni, sekä nähtyäni sen kasvot.
Hyvin suurella todennäköisyydellä olisi raskaus
(7vko, kun tein keskeytyksen) mennyt muutenkin
kesken. (sitähän on tutkittu, että alle 2kk
raskauksista n. 80% menee kesken. Useinmiten
vielä niin, että nainen itse ei sitä edes huomaa
tai tiedä raskaudestaan). Lisäksi olin syönyt
vanhaan tapaan e-pillereitä koko ensimmäisen
kuukauden (en tiennyt raskaudestani), olen
reilusti alipainoinen (en vain lihoa), nuori,
enkä ehkä muutenkaan ruumiiltani ihanteellinen
lapsen kehittymistä ja synnytystä ajatellen.
Lisäksi sikiön (tai solumöykystä kai puhutaan
vielä tuossa vaiheessa) koko vastasi vasta 5.
viikkoa, vaikka olin 7. viikolla. Se tuskin olisi
selvinnyt muutoinkaan. Näin se oli kivuttomampaa
lapselle ja myös meille.
Uskon, että meidän pienellä enkelillämme on
paremmat oltavat tuolla pilvenreunalla ja hän
sieltä tulee meitä aina katselemaan hymyssä suin.
Edesmennyt isäni on siellä pitämässä hänestä
parasta mahdollista huolta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tsemppiä sulle yrityksesi kanssa!
Ja mitä aborttiin tulee, et sinä ole elävää ihmistä minnekään heittänyt, ei se myöskään
missään pilvenreunalla asustele. Ihmisen tuntuu olevan niin vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa,
että hän, ihminen, koostuu vain soluista ja orgaanisesta materiaalista. Tuossa
materiaalissa on tietoisuus, varsinainen ihmisyys, todennäköisesti vasta syntymän jälkeen,
mutta EI varmastikaan noilla ensimmäisillä viikoilla, jolloin abortti tehdään. Et ole tehnyt
minkäänlaista rikosta kenellekään.Orgaanista solumassaa useimmat meistä tuhoavat
päivittäin.
Mutta ymmärrän ajatuksesi vatsassasi kasvavasta elämästä, onhan se jännittävää. Mikään
ei tietääkseni estä sinua kokemasta tuota tunnetta jonain päivänä ja tuottamasta lopulta
maailmaan uutta ihmistäkin. Sitten kun sinulla todella on tuolle IHMISELLE aikaa.
Valoisaa tulevaisuutta!
"Tuossa
materiaalissa on tietoisuus, varsinainen
ihmisyys, todennäköisesti vasta syntymän jälkeen"
Oletko tuntenut sisälläsi kohdussa pienen 16
viikkoa vanhan ihmisen jalkojen hipaisut? Jos
olet, ja silti kirjoitat tuohon sävyyn....
Ensiksi sanon, etä en ole tuntenut kohdussani vielä mitään, joten EN ole täysivaltainen
sanomaan mielipiteitäni näihin asioihin. Kuitenkin saanen huomauttaa, että liike ei takaa
mitään erityisen korkeaa kehityksen tasoa, mm. siittiösolut LIIKKUVAT itsenäisesti, eivät
pelkästään nestevirtauksen mukana.
Jokainen raskaana oleva nauttikoon sisällään olevan eliön kehitysvaiheista kohti ihmisyyttä,
huolimatta kaltaisistani realisteista:-)
Pidettäköön suomi kuitenkin järkivaltaisena maana, niin etteivät kaiken maailman Mika
Ebelingit(saatoin kirjoittaa nimen väärin, pahoittelen, mutta arvaatte kenestä on kysymys)
vain vie demokraattista ja suhteessa ihanan rationaalista maatamme kohti mielivaltaista
amerikkaa...
Kun sinulle nyt on annettu tuo järjen lahja, niin
voisitko järkeillä, millä hetkellä abortoinnista
tulee murha? Eli millä viikolla olevaa sikiötä ei
enää saa abortoida.
Tiedoksesi, että viikolla 8 (kuusi viikkoa
hedelmöityksestä) on sikiöllä nähtävissä
ultraäänellä sydämen lyönnit. Viikolla 12
sydämenlyönnit kuuluvat kaiuttimen avulla. Ja
viikolla 16-18 tuntuvat sikiön liikkeet. Viikolla
24 sikiöllä on mahdollisuuksia jäädä eloon
synnyttyään ennenaikaisesti. 40 viikkoa on
täysiaikainen raskaus.
Olisin tiedosta kovasti kiitollinen. Itselleni
kun on luotu sekä tunteet että järki, enkä ole
kyennyt vastaamaan omaan kysymykseeni.
...on yhä osa sinua ja koko maailmankaikkeutta.
Ei elämä ala eikä lopu. Elämä on aina. Avaruus
ympäröi meitä kuin suuri kohtu, joka on
jumalan/jumaluuden vatsassa. Me kaikki, joka
ikinen atomi, olemme pieniä sikiöitä, jotka
odotamme syntymäämme. Voimaa sinulle.
kiinnostuin viestistäsi koska käsittelet siinä
sikiön pientä kokoa(vko:lla 7 vastaa kokoa 5
vko:a). Poikani oli koko raskauden ajan ja
syntyessäänkin pienikokoinen (laiha). Raskauden
aikana sikiö vastasi koko ajan noin (väh.) kahta
viikkoa nuorempaa. Lapseni elämä ei ole ollut
terveydellisesti ongelmatonta ja tämän vuoksi
tartunkin tähän pieneen kokoon. Arvelit ettei
lapsellasi olisi ollut parhaita mahd.
edellytyksiä elämään. (Tuen sinua ratkaisussasi,
tiedän että se on ollut vaikea/raskas päätös,
mutta joskus on pakko valita...)
Kiinnostaakin kovasti nyt, että onko sinulle esim
joskus joku lääkäri sanonut jotain tästä sikiön
pienemmästä koosta, siis vastaa pienempiä
raskausviikkoja? Anteeksi kun näin tarkkaan
utelen, mutta yritän hakea vastauksia kysymyksiin
vaikka kiven kolosta. Tämän vuoksi (siis lapseni
terveydellisten ongelmien) minulla on vain yksi
lapsi. Kiitos, jos viitsit vastata ja hyvää
jatkoa sinulle&perheellesi.
näitä syitä jokainen löytää miksi pitää lapsi ja
miksi sitten taas toisaalta ei..mutta tosi asia
on se ettei lasten tekoa minun mielestäni voi
perustella tuollaisilla syillä,tai voi mutta ne
on tekosyitä kaikki tynni..
Minä jos olisn tehnyt abortin niin en ainakaan
nettiin lähtis hakemaan muiden "hyväksyntää"
selittelemällä tekosiani..
Abortti on jokaisen henk.koht asia enkä tuomitse
ihmisä sen mukaan ovatko sen tehneet vai ei.Mutta
edellisen kaltaiset selittelyt..Saa minut aina
raivostunmaan.."ei se ollut edes ihminen..en
olisi voinut antaa adoptioon..jne.."voi
herranjestas!
Minulle ainakin jokainen raskauteni on ollut
alusta asti lapsen odotusta..Ja vatsassani on
ollut lapsi ei solumöykky..Ja mitä keskenmenoihin
tulee..Minä aloin vuotamaan nuorinta odottaessani
viikolla 19..ja se oli aivan hirveää..onneksi en
kuitenkaan lastani menettänyt vaan hän on nyt
puolitoistavuotias terve poika..
kunnoitetaan jokaisen valintoja mutta tuntuu
että jos tuolla tavalla alkaa selittelemään
aborttiaan niin ei taida itsekkään pitää omia
vaikuttimiaan tarpeeksi "hyvinä"
Itse tulin raskaaksi nuorena, pillereistä
huolimatta... Ketään ei ollut tukena, lapsen isää
kutsuttiin "psykoksi"... (mikä kertonee jotain)
Päätös abortista ei ollut helppo. tein sen lapsen
parhaaksi!!! Minusta ei olisi ollut siinä
tilanteessa äidiksi, enkä olisi pystynyt antamaan
lasta adoptoitavaksi. (Lämmin halaus niille,
jotka siihen pystyvät: teette arvokkaan työn!)
Päivääkään en ole katunut päätöstä, mutta
päivääkään ai kulu, ilman että se olisi mielessä.
Ei sitä unohda, eikä se ole helppo ratkaisu.
Nyt ihana lapsen äitinä tulee joskus mieleen.
onko minulla oikeutta näin ihanaan äitiyteen?
Uskokaa pois, olen todella kiitollinen, että yt
kunnon parisuhteessa saan nauttia omasta
lapsesta. Nyt kun olen valmis äidiksi!
Abortti ei ole ehkäisy keino, mutta joskus se on
parempi vaihtoehto, kaikesta huolimatta...
niin mutta, eikös sitä niin sanota että jokainen
lapsi on ihme! eli se nuista selityksistäsi!
lapsi olisi hyvinkin voinut kehittyä sisälläsi!
minusta on niin hirveän väärin että jotkut
ihmiset saisivat lapsia tuosta vain tuhotakseen
heidän elämän sittemmin, ja toiset saavat yrittää
monia vuosia tuloksetta omaa lasta. tasan ei
todellakaan käy onnen lahjat!
En ole omakohtaisesti kokenut mitään vastaavaa, niin siinä mielessä on tietenkin ehkä vaikea sanoa mitään.
Toisaalta, ei ihmiset tule itsestään raskaaksi. Kyllä siihen tarvitaan jotain muutakin, kuin vain yhtäkkiä raskaaksi tulo. Jos haluaa valita liike-elämän, ja tappaa sen hinnalla lapsen, niin ei sitä tarvitse puolustella. Se on valinta, joka on jo tehty.
Ymmärrän kyllä, että se silti varmana jättää haavoja. Onpa itsekin tullut tehtyä vääriä valintoja, ja ne tuntuvat myöhemmin pahalta.