Talomme on rakennettu 1950-luvulla ja asumme täällä syrjäkylässä.
Talossamme tapahtuu kaikkea omituista, kuten aina kun vedän vessan niin koko talossa kolisee. Monesti yksin ollessani näen kotona ns. "tummasta savusta" koostuvia hahmoja. Monesti kuulen myös laahustavaa ääntä ja usein askeleita, vaikka tiedän olevani yksin kotona. Kaverit sanovat, että meillä olisi demoni, ja ottavat asian ihan leikillä. Olen kuullut poltergeistillä olevan tälläisiä tuntomerkkejä.
Joo ja sitten en aio tulla mihinkään Herra Jumala Jeesus Kristuksen uskoon vain saadakseni nämä ilmiöt pois, sillä olen ateisti. Haluaisin muuttaa pois täältä talosta. Onko mahdollista poltergeistin aina vaan seuraavan minua?
Talossamme tapahtuu kaikkea omituista, kuten aina kun vedän vessan niin koko talossa kolisee. Monesti yksin ollessani näen kotona ns. "tummasta savusta" koostuvia hahmoja. Monesti kuulen myös laahustavaa ääntä ja usein askeleita, vaikka tiedän olevani yksin kotona. Kaverit sanovat, että meillä olisi demoni, ja ottavat asian ihan leikillä. Olen kuullut poltergeistillä olevan tälläisiä tuntomerkkejä.
Joo ja sitten en aio tulla mihinkään Herra Jumala Jeesus Kristuksen uskoon vain saadakseni nämä ilmiöt pois, sillä olen ateisti. Haluaisin muuttaa pois täältä talosta. Onko mahdollista poltergeistin aina vaan seuraavan minua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi haluat sen pois? Itsekin asuin vanhassa kämpässäni poltergeistin kanssa. Kun asutte kahdestaan niin kokeile ystävystyä sen kanssa, oikeastaan tämä on pakollista jos haluat asua sovussa.
Poltergeistini nimi oli Elina ja hän oli kuulemma ollut talossa niin kauan kuin muistaa, itse olen mies ja pakko tunnustaa että aluksi olin säikky, kun hän alkoi puhua minulle. Lopulta kuitenkin meistä tuli kavereita ja minä jopa ihastuin häneen... Olin ainoa joka näki hänet ja tuntui todella pahalta kun minunkaan kaverini eivät uskoneet minua.
Pystyin puhumaan hänelle kaikesta, ehkä juuri tämän takia minussa heräsikin ihastumisen tunteita....
Voin vieläkin nähdä hänen suloiset kasvonsa, hänen vaaleat hiuksensa ja siron vartalonsa, hän oli todella söpön näköinen niinä harvoina hetkinä joina hän pystyi näyttäytymään minulle. En kestänyt sitä, että en voinut ikinä koskea häntä ilman että hän hajoaisi. Se sattuu, kun et pysty koskemaan rakastasi...
Minun oli pakko muuttaa, tajusin että tämä tilanne oli liian sekava... miten ikinä pystyin ihastumaan henkiolentoon?