Kuuluuko masennuksen oireisiin kasvava viha ja inho muita ihmisiä kohtaan? Tuntuu että kadulla vastaan kävelevät ihmiset ottaa vitun päähän.
masennus
?
1088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä voi, jos itsetunto on maassa ja ei voi katsella kun toisilla menee hvyin.
Ei mua vituta se että muilla menee hyvin. En esim jaksa pitää yhteyttä ihmisiin, itseasiassa ajatuskin oksettaa että pitäis jollekin laittaa viestiä. Ajatus siitä että tappaisin itseni lohduttaa mua suuresti ja antaa toivoa.
Mutta jos Jumala on olemassa pääsenköhän edes taivaaseen.. Inhoan lapsia, just esim jos tulee kadulla vastaan joku kitisiä pentu niin menee hermot kireelle. Ja taivas on lasten valtakunta. Varmana joudun helvettiin kuoltuani. Mikä mua vaivaa??? Vastatkaa joku masennukseen perehtynyt!
Miten inhosta muita ihmisiä kohtaan voi parantua?
En edelleenkään oo saanu tyhjentävää vastausta... surullista
Tyhjentävää vastausta oireihin tuskin saat täältä palstalta. Jos olet luterilainen, niin taivaaseen ei päästä rakastamalla lapsia, tai jättämällä synnit tekemättä, vaan Jumalan armolla.
voi aiheuttaa juurikin noita tunteita
Mullakin tulee aina toisinaan tunne että vihaan kaikkia ihmisiä enkä jaksa katsella kenenkään naamaa. Saatanan saatana että ottaa päähän tälläkin hetkellä. En vaan jaksa mitään asioita tässä elämässä kun juuri koskaan ei tapahdu mitään mielekästä. Kaikki on vaan yhtä arkista puurtamista ja aina joko masentaa, ahdistaa tai väsyttää. Usein kaikkia samaan aikaan.
Musta on kamalaa, et kitisevät penskat tai et joku vaan katsoo pidempään niin ärsyttää ihan -keleesti!!!! Tai juuttuu metroportaisiin. Toi eristäytyminen muista ihmisistä, epäsosiaalisuus kuulostaa myös tutulta. Tosin yritän työstää itseäni näiden asioiden kanssa. Mutta ei o helppoa!!!! Ja tuntuu, et on ihan hirveä ihminen :(
Ei ainakaan omalla kohdalla. Masennuksiahan on erilaisia. Oma masennukseni oli sen luontoista, että kaikki kärsimys maailmassa tuli jatkuvana syöttönä voimakkaasti mieleen. Olin empatia ja sympatia kykyisempi kuin koskaan. Itkin ja rakastin ja itkin. Murehdin, murehdin ja murehdin itseni ja muiden puolesta.
Nykyisin yritän vain päästä takaisin aikaisempaan. Masennuslääkkeet eivät taida auttaa... Vihaa, inhoa, itseä ja muita kohtaan. Hirveää.
(Muistoissa elävä "kirokiro" siis edellisen viestin kirjoittajana)