Olen seurustellut nyt kolme kuukautta (tapaillut n. neljä kuukautta) ja tunteeni poikaystävääni kohtaan ovat hyvin vahvat. Välitän hänestä todella paljon ja olen varma siitä, että rakastan häntä. Keskustelemme päivittäin, vaikka emme päivittäin toisiamme näekään ja illan päätteeksi vaihdamme aina sydämet ennen nukkumaanmenoa. Hän tekee minut niin onnelliseksi, että tunnetta on vaikea kuvailla. En kuitenkaan tiedä, että pitäisikö minun kertoa hänelle tunteistani? Hän tietää, että hän on minulle tärkeä ja että välitän hänestä paljon ja myös minä tiedän, että olen hänelle tärkeä. En kuitenkaan tiedä, että kokeeko hän vielä rakastavansa minua. Tästä syystä pelkään, että jos todellisten tunteideni kertominen pelästyttäisikin hänet. Totta kai minuakin harmittaisi se, jos hän sanoisikin että ei rakasta minua tai jos en saisi minkäänlaista reaktiota, mutta en kuitenkaan oleta, että hän näin "lyhyehkön" seurusteluajan jälkeen olisi vielä varma tunteistaan. Olemme molemmat siis täysi-ikäisiä. Mitä te tekisitte minun tilanteessani?
Milloin voi kertoa rakastavansa?
oh, so in love
2389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Älä kerro. Itse olin samassa tilanteessa, mutta toisinpäin... Alle 4kk seurustelua ja jätkä kertoo rakastavansa minua... Ensimmäiset ajatukseni: "mitä? sulosta. mitä? mitä vastaan? KARKUUN! ollaanko me tosiaan näin vakavissamme? NÄIN PIAN! sulostahan tuo... PANIIKKI!" Menin ihan lukkoon enkä vastannu mitään.. Nyt tiedän asian vaivaavan jätkää, kun hän niin avautui minulle mutten pystynyt vastaamaan... Yritetään esittää ettei asiaa tapahtunut, mutta jossain kohtaa asia tulee räjähtämään käsiin... Miten tästä jatkaa? Oikeasti välitän kyllä hänestä, mutten vielä rakasta häntä... Ehkä rakastumassa... Mutten vielä valmis sanomaan sitä... Vaikeaa.
Hei ei paniikkia! Miehet tuppaa sekottamaan rakastumisen rakastamiseen. Itse olin samassa tilanteessa vuosia sitten ja ahdistuin myös kun mieheni (silloin oli vielä aika poikanen, heh) kertoi rakastavansa minua. En kasvokkain osannut nostaa asiaa esille, mutta viestiteltiin sitten asia selväksi. Sanoin, ettei niin lyhyen ajan sisällä voi vielä rakastaa, rakastunut voi kyllä olla, mutta se rakkaus tulee vasta myöhemmin. Pahoillaanhan mies oli ja vähän nolona ja koki olevansa loukattu, mutta ymmärsi kyllä ajan kanssa mitä tarkoitin :) eli kannattaa nostaa asia esille ja selittää, miksi saatoit vaikuttaa etäiseltä; et siksi ettet välittäisi ja ettei hän olisi sinulle tärkeä, vaan siksi, koska rakastaminen vie aikaa ja on sen verran vahva ilmaisu ja tunne, ettei sitä viitsi huvinvuoksi heitellä ympäriinsä. No ei ehkä noilla sanoilla, mutta kuitenkin. Me naiset käsitetään vaan tunteet eritavalla, ensin ihastutaan, sitten rakastutaan ja sitten rakastetaan. Miehiltä tuntuu jäävän aina joku vaihe pois :D