mihin vedät rajan kun puhutaan ystävyydestä.miehelläni on ystäviä entisistä naistyökavereista, mies kavereita ei hänellä paljon olekaan mutta miksi pitää olla naiskavereita?
Rajan vetäminen missä menee kun olet ystävä naisen kanssa?kertokaahan viisaammat.
Rajan vetäminen missä menee kun olet ystävä naisen kanssa?kertokaahan viisaammat.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minulla on useita hyviä miesystäviä, läheisiä miestyökavereita, chattikavereita ja muuten vaan kavereita. Heidän kanssaan voin tehdä ja jakaa ihan kaikkea elämän arkea. Monesti juttelu miehen kanssa on huomattavasti antoisampaa ja hedelmällisempää kuin naisen.
Raja, joka ylittää ystävyyden minusta olisi suudelma tai sänky, eikä hyvä ystävä edes yritä sellaista toiselle, kun tietää, ettei kyse ole seksuaalisesta rakkaudesta vaan lähimmäisen rakkaudesta. Normaali flirttailu ja halaaminen, kainalossa kävely ovat ihan pelkkää ystävyyttä: toisesta välittämistä, kun toinen kaipaa apua, neuvoa, tukea, piristystä, muuten vaan kiva yhdessä...Samoin myös toistuvat soitot tai tekstiviestit, sillä yleensä niille on jokin syy.
Myös jos mies kertoo minulle luottamuksella jotakin, niin tietysti pidän hänen luottamuksen aivan kuin naisystävän luottamuksenkin, en ole velvollinen tilittämään puolisolleni kolmannen henkilön minulle uskomia asioita.
Minusta raja itse asiassa kulkee siinä, mitä itse olet valmis antamaan puolisollesi - eli jos susta on ok että miehesi tilittää henkilökohtaisia asioita jollekin naisystävälleen kuten sinä miesystävillesi - jos on ihan ok, että hän pulmatilanteissa purkautuu naisystävilleen - jos on ok että hän flirttailee ym. niin sittenhän sinä voit tehdä samaa. Empatia on sitä, että älä tee toiselle mitä et itsellesi haluaisi tehtävän. Arvio omaa käytöstäsi aina sen mukaan mitä olisit valmis puolisoltasi sietämään, niin puntit ovat tasan. Tätä eivät useimmat ihmiset kuitenkaan ole edes valmiita ajattelemaan.
ja jos raja ei sovi molemmille, on mielestäni puoliso väärä...
rajoista pitäisi keskustella ja sopia ne yhdessä! Helpostippa täällä ollaan eroomassa..
Parisuhteessa asioista pitää neuvotella, joskus joutuu antamaan toinen periksi, mutta molempien mielipiteellä on väliä eikä saa tehdä sellaista mikä loukkaa toista!
Miehelläni saa olla naispuolisia kavereita mutta toivoisin ettei parisuhteesta keskustella muiden naisten kanssa.. Ikävää näin naisena sanoa mutta helposti juorut lähtevät liikkeelle.. Kokemusta on..
että raja menee tuossa navan kohdalla. Kaikki mikä viiraa vähänkin alaspäin on arveluttavaa.
Tunnen kyllä muutamia miehiä jotka noin muuten vain tulevat paremmin toimeen naisten kanssa ystävyystasolla kuin miesten. He eivät ole niin kovasti jalitsusta/lätkästä/autoista/ryyppäämisestä kiinnostuneita jotta jaksaisivat jauhaa vain "miehekkyyden" takia kaasareista ja kalaan lähdöstä tuntikausia kaljan äärellä.
Kai se on henkilöstä kiinni mitä laatua kaverit ovat, toisilla enemmän omaa kuin vastakkaista tai sitten toisinpäin.
Meillä tuli just ukon monivuotisen nainystävän kans raja täyteen. Akka rupes omimaan ukon kokonaan kun oman ukon kans ei voi puhua eikä saa edes lapsia. Puhelinlaskut tekstareineen ja jatkuvine mailailuineen rupes meneen multa yli hilseen. Kyllä suurperheen isän pitää osata asettua sille kuuluvaan asemaan. Annoin vaihtoehdot ja se lopetti suosista. En ole muuten edes koskaan hyväksyny, että meidän perheen henkilökohtasia asioita levitellään vieraille.
Olen samanlaisessa tilanteessa. Mieheni on ystävystynyt uudelleen parinkymmenevuoden takaisen tyttöystävänsä kanssa. Mieheni vakuuttaa, että se on pelkkää kaveruutta. Kutenkin sitä jatkuvasti miettii, mitä jatkuvissa sähköposti- ja tekstiviesteissä mahdetaan keskustella.
Olkoon kuinka lapsellista tahansa, mutta olen mustasukkainen!