Onnellinen parisuhde, ihana mies - kihlattu,
rakas ja ystävä. Naimisiin. Mutta nuoria olemme,
ei ihan vielä voi. (kiitos muuten kaikille jotka
omaavat ennakkoluuloja, kiitos tuesta..) Mutta voi
olla että yrittämään ryhdytään jo 2002 vuoden
alussa. Luulenpa että vauvalehti alkaa tulla jo
aiemmin.. Tämä ihana olo, tämä ihana tunne! Minä
niin odotan odottamista, kunpa aika jo kuluisi!
Onko ketään samassa tilanteessa?
rakas ja ystävä. Naimisiin. Mutta nuoria olemme,
ei ihan vielä voi. (kiitos muuten kaikille jotka
omaavat ennakkoluuloja, kiitos tuesta..) Mutta voi
olla että yrittämään ryhdytään jo 2002 vuoden
alussa. Luulenpa että vauvalehti alkaa tulla jo
aiemmin.. Tämä ihana olo, tämä ihana tunne! Minä
niin odotan odottamista, kunpa aika jo kuluisi!
Onko ketään samassa tilanteessa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei! Olen samanlaisessa tilanteessa. Minulla on
ihana mies ja vakaa avoliitto nyt jo 6. vuotta.
Vauvakuume on kova (olen kärsinyt jo 1,5 vuotta
kroonisesti), silti mitään yli-ihania
ruusunpunaisia kuvia ei vauvanhoidosta minulla
ole, vaan uskon olevani melko realistinen asian
suhteen.
Meillä haikaran tilaus alkanee samoihin aikoihin
(kun tuo mies nyt jo vihdoinkin olisi valmis ;).
Elämäntilanteeni vauvaa ajatellen on hyvä, vaikka
ikää minulla on vasta 19. Opiskelut on takana,
meillä yhteinen ja vakaa yritys (3vuotta), koti
(pieni, mutta oma) ja autokin löytyy. Parisuhde
on erittäin vakaa ja onnellinen.
Ihanaa, että löytyy muitakin nuoria, mutta
jo "täysijärkisiä" ihmisiä, joille lapsentulo on
ajankohtainen :D
Kuulostat sellaiselta jonka kanssa olisi mukavaa
vaihtaa enemmänkin ajatuksia, on sellainen olo
että jo tästä mitä ollaan noihin viesteihin
kirjoitettu löytyisi paljon kysyttävää ja
ajatusten vaihtoa.. jos kiinnostaa;
[email protected] (perinteinen
postitusmenetelmäkin käy) ja muutkin jotka
tuntevat samanhenkisyyttä olisi kiva vaihtaa
ajatuksia!
Minullakin on mies ja ollaan kihloissa mutta
mieheni ei halua vauvaa kun vasta silloin kun
meillä on oma asunto ja vakituiset työpaikat.
Vielä opiskelen ja mieheni lähtee ensi
tammikuussa armeijaan. Mekin ollaan nuoria mutta
olen ollut jo valmis saaman lapsen jo kolme
vuotta sitten. Siitä asti on ollut vauva-kuume ja
se ei ole helpoittunut ollenkaan.. Olen epätoivon
partaalla. Kun en ole saanut vauvaa niin kärsin
masennuksesta. Mitä kun joskus aletaan
suunnittelemaan vauvan hankintaa ja en saa
vauvaa.. se pelottaa tosi paljon.
Mulla on ollu 3 vuotta vauvakuume. Ei ihan
jatkuvalla syötöllä mutta melkeen. Alku aikoina
olin masentunut ja toivoin lasta niin kovasti
että kroppakin teki tepposia ja luulin monesti
olevani raskaana, vaikka pillereitä söin
säännöllisesti. Kuume meni mulla selkeesti aina
jaksoissa vaikka jatkuvasti se oli aina
sillointällöin mielessä. Pahimmat ajat kesti aina
noin 4kuukautta ja se oli aina alkukeväästä ja
loppusyksystä, ne ajat oli ihan hirveitä. Mieheni
ei halunnut lasta ja mä taisin niillä pahoilla
kausillani vain työntää ajankohtaa kauvemmaksi,
kyllä hän joskus sanoikin että niin kauvan kunes
sä pystyt halitsemaan vauvakuumees täysin, niin
kauvan saat odottaa. No kahdessavuodessa sitä
kasvaa aikapaljon ihmisenä ja viimekesänä sitten
yllätyksekseni miheni sanoi että kyllä me se
lapsi vuoden sisään tehdään, siihen mennessä en
mitään kauheen vaikeita kuumeiluja ollut kokenut
vuoteen. Ja voin myös sanoa että kyllä käsitys
siitä lapsen hankkimisen merkityksistä
siihenmennessä mulle oli jo ruvennut valkenemaan,
muutenkin kuin vain että mä haluan sen. No mut
nyt on siitä päivästä vuosi mennyt ja viime
viikolla miheni sanoi että nyt on sen aika ja
näin on päätetty. Mut kyl mä sanon et viime vuosi
on antanut mulle paljon, mä oon pystynyt
ajattelemaan asiaa selkeämmin ja odotus on
kannattanut, nyt elän tähän mennessä eletyn
elämäni parasta aikaa. Oon vuoden sisään ruvennut
hoitamaan itseäni ja valmistautumaan siihen että
kaikki olisi oman kuntoni kannalta siten että
lapsi voi tulla. Ajattelen paljon mitä raskaus
tuotullessaan ja niin eespäin. Vaikka ei vielä
ole mitään tietoa siitä että millon tulen
raskaaksi, siihen voi vielä mennä kauvan, mut mä
pystyn nyt odottamaan, koska tiedän että mä saan
sen vielä, kun aika on. Vauvakuume on vaikee
asia, se pistää tunteet aivan sekaisin, mut jos
sen kykenee ja oppii hallitsemaan, se antaa
paljon, ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa.
Mut kai se niin on että jos jotain oottaa kauvan
ja hartaasti se tuntuu monta kertaa paremmalta,
kuin asia jonka on saannut heti.
En osaa tähän muuta sanoa et oppikaa hallitsemaan
vauvakuume, niin kaikki selkiintyy.
Onnellista kesää kaikkille!
hei! luin juuri sinun kertomasi ilmoituksen,
minä asun mikkelissä ja olen iältäni 36v 170cm
pitkä tumma tukkainen ja ruskeat silmät. voit
kertoa minulle sinun murheesi, minä haluan
auttaa sinua. kirjoita minulle et pety. jään
odottamaan sinun postiasi.
Moi,
Siisti, fiksu, koulutettu, vapaa mies annetaan kivaan kotiin tositarkoituksella tai vaikka aluksi seikkailuna, myös siitostarkoitus tulee kyseeseen ? Sinä tavallinen savuton, terve nainen, ota luottamuksella yhteyttä ja kotsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ei koko eikä muita vaatimuksia tässä vaiheessa. Lapsi ei este. Arvostan rehellisyyttä, romantiikkaa ja yhdessäoloa.....
Harvoin tarjolla oleva "bond"
[email protected]
Kiva kuulla, että on muitakin nuoria tästä
ihanasta sairaudesta kärsiviä ihmisiä... Olen
itsekkin nuori (ehkä jopa teitä muita nuorempi)
ja elän onnellisessa parisuhteessa. Kihlat ovat
toivottavasti kohta ovella ja naimisiin menohan
sitä seuraa, aikanaan. Mieheni on ihana, mutta
epäilee onko hänestä isäksi... tiedän hänestä
olevan. Olen tällä hetkellä mahdollisesti
raskaana, koska unohdin yhden e-pillerini(vaikka
mahdollisuus onkin hyvin pieni). Olen koko viime
talven lueskellut vauva-lehtiä ja katsellut kuvia
lapsista. Onneksi olen saanut hoitaa siskoni
neljää lasta:7-vuotiasta tyttöä, 5-vuotiasta
poikaa, 3-vuotiasta tyttöä ja 1-vuotiasta
tyttöstä... Aina mahdollisuuden tullen olen
käynyt naapureiden lapsia hoitelemassa...
Odotuksenkin odottaminen on ihanaa... Olisi kivaa
vaihtaa ajatuksia muidenkin samassa tilanteessa
olevien kanssa... Onnea kaikille!