Sukupuolisensitiivinen kasvatus

Näin juuri.

Mikähän on tuo aloittajan viittaama artikkeli? Koska siinä sukupuolisensitiivisyys (ei siis sukupuolettomuus!!) ymmärretään ihan väärin.

Me pyrimme kasvattamaan lapsemme jotenkuten sukupuolisensitiivisesti, vaikka emme ehkä ole asialle kaikista omistautuneimpia. Tyttäreni on tyttö, hänellä on tytön vartalonosat, hän voi toivon mukaan joskus synnyttää, imettää ja olla äiti ja nainen. Sitä emme kiellä. Hänellä on pinkkejä vaatteita ja hän on saanut jouluna lahjaksi nuken. Hänellä on myös sinisiä vaatteita ja muoviautoja. Kuten edellinen sanoi, tämä on vain tavaraa.

Pyrimme välttämään ajatusmalleja että tyttäreni ei voi (kiinnostua matikasta), osaa (rakentaa majaa) tai halua (kiivetä puuhun) koska on tyttö. Tai että hän voisi, osaisi tai haluaisi tehdä tai tuntea jotain vain koska on tyttö. Toki emme kiellä tilastollisia todennäköisyyksiä (mm. poikien matemaattinen hahmotuskyky ja tyttöjen kielellinen lahjakkuus) riippumatta siitä ovatko ne synnynnäisiä vai kasvatuksellisia (lastamme kasvattaa muutkin kuin me kaksi), mutta pyrimme siihen että sukupuoleen liittyvät oletukset ja odotukset rajoittaisivat mahdollisimman vähän lapsemme kehitystä. Biologisia faktoja emme häivytä. Mutta tällaiset "eihän pojat itke" hapatukset yritetään deletoida.

Veljentyttäreni sanoi kolmevuotiaana, kun houkuttelin häntä juoksemaan kilpaa, nopeasti nopeasti, että "enhän minä voi kun olen tyttö". Tämän haluaisin välttää. Olkoon juoksematta tai huono juoksija, mutta ei sukupuolen takia!

öäöäölkäö kirjoitti:

Näin juuri.

Mikähän on tuo aloittajan viittaama artikkeli? Koska siinä sukupuolisensitiivisyys (ei siis sukupuolettomuus!!) ymmärretään ihan väärin.

Me pyrimme kasvattamaan lapsemme jotenkuten sukupuolisensitiivisesti, vaikka emme ehkä ole asialle kaikista omistautuneimpia. Tyttäreni on tyttö, hänellä on tytön vartalonosat, hän voi toivon mukaan joskus synnyttää, imettää ja olla äiti ja nainen. Sitä emme kiellä. Hänellä on pinkkejä vaatteita ja hän on saanut jouluna lahjaksi nuken. Hänellä on myös sinisiä vaatteita ja muoviautoja. Kuten edellinen sanoi, tämä on vain tavaraa.

Pyrimme välttämään ajatusmalleja että tyttäreni ei voi (kiinnostua matikasta), osaa (rakentaa majaa) tai halua (kiivetä puuhun) koska on tyttö. Tai että hän voisi, osaisi tai haluaisi tehdä tai tuntea jotain vain koska on tyttö. Toki emme kiellä tilastollisia todennäköisyyksiä (mm. poikien matemaattinen hahmotuskyky ja tyttöjen kielellinen lahjakkuus) riippumatta siitä ovatko ne synnynnäisiä vai kasvatuksellisia (lastamme kasvattaa muutkin kuin me kaksi), mutta pyrimme siihen että sukupuoleen liittyvät oletukset ja odotukset rajoittaisivat mahdollisimman vähän lapsemme kehitystä. Biologisia faktoja emme häivytä. Mutta tällaiset "eihän pojat itke" hapatukset yritetään deletoida.

Veljentyttäreni sanoi kolmevuotiaana, kun houkuttelin häntä juoksemaan kilpaa, nopeasti nopeasti, että "enhän minä voi kun olen tyttö". Tämän haluaisin välttää. Olkoon juoksematta tai huono juoksija, mutta ei sukupuolen takia!

Lue lisää

Hei!

Hieman myöhässä vastaan viestiketjuun, mutta on todella hienoa nähdä, että tällaisia järkeviä ja ajattelivia vanhempia on olemassa! Toivotan paljon onnea teille ja myös lapsillenne, jotka varmasti ovat onnekkaita, kun ovat saaneet ajattelevat vanhemmat!

argumentti taas.

Ympäristöön voi vaikuttaa keskustelemalla (lähipiiri) ja tiedonjaolla (yleisilmapiiri). Jos poikaa kiusataan koska hän on herkempi kuin muut, on vanhemmilla ja aikuisilla Velvollisuus puuttua siihen. Jos epäilee, ettei matemaattisesti lahjakas tyttö saa kykyjään vastaavaa opetusta, asiasta voi keskustella opettajan kanssa. Jos lapsi epäröi jonkun asian tekemistä sukupuoliodotusten takia, voi vanhempi rohkaista tekemään omia päätöksiä. Ja ennen kaikkea lapselle olisi hyväkin opettaa, ettei se "ympäristö" ole aina oikeassa...

Perustele!
Milloin sukupuolten välinen tasa-arvo menee liian pitkälle?
Miten se ilmenee?

Ai on sairasta antaa lapsen itse päättää haluaako leikkiä nukeilla vai autoilla?

Miki ihmeessa pitäisi, kop kop.

Miten niin ei tarjota? Tottakai tarjotaan. Kaikkea on tarjolla.

Voi olla, että omat poikasi ovat olleet enemmän kiinnostuneita autoista. Voi myös olla, että ympäristö on heitä siihen ohjannut. Sekä muut lapset, että aikuiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa näihin asioihin. Tutkimusten mukaan esimerkiksi päiväkodeissa kasvatetaan eri sukupuolia eri tavoin, sillä jopa ammattikasvattajien on vaikea suhtautua eri sukupuoliin tasa-arvoisesti.

Esimerkiksi oma poikamme ilmoitti jo kolmevuotiaana, ettei leiki eräällä lelulla, koska se on tyttöjen lelu. Meillä ei kuitenkaan ole tyttölasta, emmekä tee jaottelua eri lelujen välille. Kyselimme, keneltä hän on moisen asian kuullut. Kuulemma vanhempi serkku oli häntä tästä asiasta valistanut. Kun totesimme, että ko. lelulla voivat aivan hyvin pojatkin leikkiä, otti hän lelun innostuneena mukaan leikkeihinsä, ja leikkii sillä vieläkin.

Usein monilapsisissa perheissä, joissa lapset ovat eri sukupuolta, on havaittavissa vastaavanlainen esimerkin ja ympäristön vaikutus. Esimerkiksi pikkuveljeni leikki lapsena paljon nukeilla ja barbeilla, kenties osittain siksi, että minä ja sisareni leikimme niillä.

Olemme saaneet tasa-arvoisen kasvatuksen, ja olen ylpeä siitä. Sukupuoliamme ei ole kasvatuksessa mitenkään korostettu, vaan meihin on suhtauduttu mahdollisimman tasavertaisesti. Vaikka itse olen nainen, on minut esimerkiksi opetettu ampumaan jo pienenä lapsena ja minulta on vaadittu tuloksia eri urheilulajeissa. En ole koskaan saanut mitään anteeksi vain sen vuoksi, että olen tyttö. Minun on muun muassa odotettu menevän armeijaan aivan samalla tavoin, kuin veljienikin. En ole koskaan mitenkään kärsinyt näistä asioista, vaan päinvastoin oppinut, että osaan ja kykenen, ja olen erityisen kiitollinen erityisesti isälleni, joka pyrki aina tasa-arvoon.

On harhaluulo kuvitella, ettemme ohjaisi lastemme valintoja. Esimerkiksi jääkiekkokentillä näkee toistuvasti perheitä, joissa pojalla ja isällä on hokkarit, kypärät ja mailat, tytöllä ja äidille sen sijaan kaunokit. Isä ja poika pelailevat keskiössä, samalla kuin tyttö ja äiti yrittävät pysyä poissa jaloista. Kun minä olin pieni, minulla oli hokkarit ja jääkiekkomaila, ja pelasin jääkiekkoa äitini kanssa. Sain kouluiässä, sekä ala-, että yläasteella, pojilta paljon tunnustusta siitä, että olin niin hyvä pelaamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa. Tuskin olisin ollut, jollei minulla olisi ollut siihen pienestä saakka mahdollisuutta ja esimerkkiä. Lapset oppivat aikuisen osoittaman esimerkin oikeaksi, samalla kuin aikuiset sulkevat heiltä mahdollisuuksia. Esimerkiksi monissa urheilulajeissa sukupuolten väliset erot tulevat lapsilla näkyviksi vasta murrosiän lähettyvillä. Siihen saakka tyttöjen ja poikien pitäisi olla fyysisesti ja teknisesti yhtä hyviä, kunhan heille vain annetaan samat mahdollisuudet. Ovatko sinun lapsesi?

Meidän perheessämme kaikki saivat tehdä kaikkea, ja meitä myös velvoitettiin tekemään eri asioita. Veljeni on todella ylpeä siitä, että hän on erittäin hyvä ompelemaan ompelukoneella, koska hänet on kotona opetettu ompelemaan. Tällaisia asioita yritän vaalia omankin lapsemme suhteen. Kysymys on myös siitä, mitä vaihtoehtoja tarjoamme, mihin kannustamme, mille teoille osoitamme erityistä hyväksyntää. Kysymys on ilmeistämme, eleistämme, äänensävyistämme. Kaikesta.

!Kyllä muuttuu! kirjoitti:

Miten niin ei tarjota? Tottakai tarjotaan. Kaikkea on tarjolla.

Voi olla, että omat poikasi ovat olleet enemmän kiinnostuneita autoista. Voi myös olla, että ympäristö on heitä siihen ohjannut. Sekä muut lapset, että aikuiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa näihin asioihin. Tutkimusten mukaan esimerkiksi päiväkodeissa kasvatetaan eri sukupuolia eri tavoin, sillä jopa ammattikasvattajien on vaikea suhtautua eri sukupuoliin tasa-arvoisesti.

Esimerkiksi oma poikamme ilmoitti jo kolmevuotiaana, ettei leiki eräällä lelulla, koska se on tyttöjen lelu. Meillä ei kuitenkaan ole tyttölasta, emmekä tee jaottelua eri lelujen välille. Kyselimme, keneltä hän on moisen asian kuullut. Kuulemma vanhempi serkku oli häntä tästä asiasta valistanut. Kun totesimme, että ko. lelulla voivat aivan hyvin pojatkin leikkiä, otti hän lelun innostuneena mukaan leikkeihinsä, ja leikkii sillä vieläkin.

Usein monilapsisissa perheissä, joissa lapset ovat eri sukupuolta, on havaittavissa vastaavanlainen esimerkin ja ympäristön vaikutus. Esimerkiksi pikkuveljeni leikki lapsena paljon nukeilla ja barbeilla, kenties osittain siksi, että minä ja sisareni leikimme niillä.

Olemme saaneet tasa-arvoisen kasvatuksen, ja olen ylpeä siitä. Sukupuoliamme ei ole kasvatuksessa mitenkään korostettu, vaan meihin on suhtauduttu mahdollisimman tasavertaisesti. Vaikka itse olen nainen, on minut esimerkiksi opetettu ampumaan jo pienenä lapsena ja minulta on vaadittu tuloksia eri urheilulajeissa. En ole koskaan saanut mitään anteeksi vain sen vuoksi, että olen tyttö. Minun on muun muassa odotettu menevän armeijaan aivan samalla tavoin, kuin veljienikin. En ole koskaan mitenkään kärsinyt näistä asioista, vaan päinvastoin oppinut, että osaan ja kykenen, ja olen erityisen kiitollinen erityisesti isälleni, joka pyrki aina tasa-arvoon.

On harhaluulo kuvitella, ettemme ohjaisi lastemme valintoja. Esimerkiksi jääkiekkokentillä näkee toistuvasti perheitä, joissa pojalla ja isällä on hokkarit, kypärät ja mailat, tytöllä ja äidille sen sijaan kaunokit. Isä ja poika pelailevat keskiössä, samalla kuin tyttö ja äiti yrittävät pysyä poissa jaloista. Kun minä olin pieni, minulla oli hokkarit ja jääkiekkomaila, ja pelasin jääkiekkoa äitini kanssa. Sain kouluiässä, sekä ala-, että yläasteella, pojilta paljon tunnustusta siitä, että olin niin hyvä pelaamaan jääkiekkoa ja jalkapalloa. Tuskin olisin ollut, jollei minulla olisi ollut siihen pienestä saakka mahdollisuutta ja esimerkkiä. Lapset oppivat aikuisen osoittaman esimerkin oikeaksi, samalla kuin aikuiset sulkevat heiltä mahdollisuuksia. Esimerkiksi monissa urheilulajeissa sukupuolten väliset erot tulevat lapsilla näkyviksi vasta murrosiän lähettyvillä. Siihen saakka tyttöjen ja poikien pitäisi olla fyysisesti ja teknisesti yhtä hyviä, kunhan heille vain annetaan samat mahdollisuudet. Ovatko sinun lapsesi?

Meidän perheessämme kaikki saivat tehdä kaikkea, ja meitä myös velvoitettiin tekemään eri asioita. Veljeni on todella ylpeä siitä, että hän on erittäin hyvä ompelemaan ompelukoneella, koska hänet on kotona opetettu ompelemaan. Tällaisia asioita yritän vaalia omankin lapsemme suhteen. Kysymys on myös siitä, mitä vaihtoehtoja tarjoamme, mihin kannustamme, mille teoille osoitamme erityistä hyväksyntää. Kysymys on ilmeistämme, eleistämme, äänensävyistämme. Kaikesta.

Lue lisää

Miten ympäristö ohjaa alle vuoden ikäisiä lapsia ? En jaksa uskoa että mitenkään, mutta niin on pojat autot valinneet leluikseen, vaikka ovat itse saaneet valita.

4*äitee kirjoitti:

Miten ympäristö ohjaa alle vuoden ikäisiä lapsia ? En jaksa uskoa että mitenkään, mutta niin on pojat autot valinneet leluikseen, vaikka ovat itse saaneet valita.

Aikuiset viestivät käytöksellään koko ajan että mikä on hyväksyttävää. Vauvat eivät paljon muuta teekään kuin oppivat koko ajan kaikesta. Tytöille pinkkiä, pojille sinistä ja niin edelleen. Tiesitkö, että pinkki oli ennen poikien väri? Tyttöjen väriksi se muuttui vasta 1900-luvun puolivälissä. Meillä 4-vuotias sisarentyttö jo sanoi että hänelle ei saa enää tuoda poikien leluja. Teki tosin liäsyksen että autot eivät ole poikien leluja =)

Hienoa matti,
näinhän se useinmiten on,
mutta kasvatus ja elimistön hormonitoiminta vaikuttaa myös asiaan.
On olemassa esim. testosteronipitoisia, erittäin naisellisia naisia ja vastaavasti vähemmän miehekkäämpiä miehiä, heteroita kuitenkin.

haluan tavata missa sina asut

"Kertokaa nyt edes lapsellenne että kun hän menee tässä niin kansainvälisessä ympäriströssä muslimimaahan on parempi pysyä lestissään tai telee hengiltä kivitetyksi."

Minä sanoin, että ympäristö ei ole aina oikeassa = muslimi tai peräkylänjuntti tai kuka tahansa ei tee oikein, jos hän kivittää hengiltä toisen ihmisen. Vaikka kuinka matalan profiiilin pitäminen tai tietynlainen käytös on jossain tilanteissa fiksua.

Se nyt vaan on tosiasia, ettei kaikki ihmiset ole fiksuja eikä kaikkea kannata uskoa mitä kuulee. Se on hyvä tajuta jo varhain.

ja pitäisikö siis pimpin käyttäyty kuin pimpin ja pippelin kuin pippelin? itse omistan pimpin mutta olen aina ollut enemmän kiinnostunut autoista, sotaleikeistä jne. ja taas ystäväni joka omaa sen pippelin oli pienenä innostunut nukeista ja kotileikeistä. Kun olin lapsi, äitini kertoi minulle mikä on tyttöjen juttuja ja mikä poikien ja tyttöjen ei näin ollen ole "sopivaa" leikkiä pelkästään poikien juttuja. Joten en koskaan kehdannut pyytää synttärilahjaksi sitä kauko-ohjattavaa autoa tai actionman sotanukkea. Oikein? ei minusta.