Voisin aloittaa ihan alusta, kertomalla hieman kuka olen.
Olen 24v naisihminen, jolla masennus todettu ennen kuin ehtinyt 18v täyttää, ja siihen sitten aikanaan hoidon saanut.
kuitenkin kävi niin että vaikka masennus hoidettiin 'pois', en kuitenkaan kokenut oloani kokonaiseksi. tunsin että jossain menee edelleen pieleen, ja muutaman hetken tutkiskelun jälkeen päädyin lopputulokseen että pakkohan se on taas apua saada kun ei muuten jaksa elää.
nyt bipona hoidettu jokunen kuukausi, ja huomaa kuinka lääkkeet alkavat vaikuttamaan niin että olisin lähestulkoon taas kokonainen. hieman alavireinen kokonainen, mutta lähemmäs oikeaa minua kuin moneen vuoteen.
kuitenkin vertaistuki puuttuu, tavallaan. en koe nykyisen terveydentilani olevan sellainen josta voisi jutella puolituttujen kavereiden kanssa, eikä kaikkia huolia tohdi poikaystävän niskaan kaataa.
pidän aiheeseen liittyvää blogia, mutten koe sieltä saavani semmoista tukea kuin olisin toivonut.
hyvin usein iltaisin iskee pahin epätoivo ja masennus, jolloin kaipaisi vähän myös tukea, johon purkaa se paha olo.
päätin nyt tänään sitten kurkata miltä täällä näyttää. samanhenkiset ihmiset, en panisi ollenkaan pahitteeksi jos jättäisitte jonkinmoisen jäljen itsestänne.
Olen 24v naisihminen, jolla masennus todettu ennen kuin ehtinyt 18v täyttää, ja siihen sitten aikanaan hoidon saanut.
kuitenkin kävi niin että vaikka masennus hoidettiin 'pois', en kuitenkaan kokenut oloani kokonaiseksi. tunsin että jossain menee edelleen pieleen, ja muutaman hetken tutkiskelun jälkeen päädyin lopputulokseen että pakkohan se on taas apua saada kun ei muuten jaksa elää.
nyt bipona hoidettu jokunen kuukausi, ja huomaa kuinka lääkkeet alkavat vaikuttamaan niin että olisin lähestulkoon taas kokonainen. hieman alavireinen kokonainen, mutta lähemmäs oikeaa minua kuin moneen vuoteen.
kuitenkin vertaistuki puuttuu, tavallaan. en koe nykyisen terveydentilani olevan sellainen josta voisi jutella puolituttujen kavereiden kanssa, eikä kaikkia huolia tohdi poikaystävän niskaan kaataa.
pidän aiheeseen liittyvää blogia, mutten koe sieltä saavani semmoista tukea kuin olisin toivonut.
hyvin usein iltaisin iskee pahin epätoivo ja masennus, jolloin kaipaisi vähän myös tukea, johon purkaa se paha olo.
päätin nyt tänään sitten kurkata miltä täällä näyttää. samanhenkiset ihmiset, en panisi ollenkaan pahitteeksi jos jättäisitte jonkinmoisen jäljen itsestänne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heippa!
Mahtava juttu, että olet ilmeisesti saanut oikean diagnoosin. Ei tietenkään ole kivaa, että saa tämän diagnoosin, mutta on diagnoosi tärkeä sen tähden, että voi sitten saada oikeanlaisen lääkityksen.
Haluatko kertoa blogisi nimeä? Olisi mielenkiintoista lukea sitä!
Itse olen 25-vuotias biponainen. Nyt oikean lääkityksen johdosta olen taas pystynyt opiskelemaan. Takana on kaksi sairauslomaa masennuksen vuoksi sekä yksi sairaalaan päätynyt maniajakso. Rankkoja aikoja itsekin kokenut siis, ja tuntuu kanssa, että avomies joutuu välillä kestämään liikaakin tän sairauden takia. Mutta onneksi meillä on kuitenkin joku, joka on rinnalla!
diagnoosi on hieman vaiheessa vielä mutta paljon tälle suunnalle taivuttu, toistaseksi siis tiedoissani merkitty diagnoosi bipo, kunnes toisin todetaan.
toki, ottaisin mielelläni lukijoita tuohon blogiini ! löytyy siis osoitteesta http://phnsattuu.blogspot.com/
Kiitos blogilinkistä! Luen mielelläni. :)