Ajatellut olen että miten alkaisin elämään uudestaan tämän tunteen kanssa,alan jo tottumaan tilanteeseen pikkuhiljaa niin sanotusti turtumaan, ehkä tämänkin kanssa voi elää, vaikka(asia) se ei välttämättä miksikään muutu, olenhan ennenkin pärjännyt miksei nytkin? En odota tai havittele mitään mullistusta elämääni koska minulle ei ole edes luvattu tai annettu odottaa mitään.
Elän niinkuin ennenkin, mutta kenties erilaisin ajatuksin ja odotuksin huomisesta ja ylipäätänsä tulevaisuudesta eli en odota mitään, kunhan olen,menen ja tulen.
Palaan alkuun ja aloitan alusta ja löydän vielä ne tunteet ja jonkun ihanan ihmisen joka voisi joskus ottaa tunteeni vastaan avoimella ja suurella sylillä, ja rakastaa, teen saman,toiselle.
Elän niinkuin ennenkin, mutta kenties erilaisin ajatuksin ja odotuksin huomisesta ja ylipäätänsä tulevaisuudesta eli en odota mitään, kunhan olen,menen ja tulen.
Palaan alkuun ja aloitan alusta ja löydän vielä ne tunteet ja jonkun ihanan ihmisen joka voisi joskus ottaa tunteeni vastaan avoimella ja suurella sylillä, ja rakastaa, teen saman,toiselle.
Vastaukset 31
Vanhimmat
MInkä ihmeen tunteen kanssa joudut elämään?
Onko sut hyljätty:(
Ei, ei kait,ei.
en päässyt ihan selvyyteen mitä tarkoitit, kirjoitus viestii pettymyksestä niin siksi
sulle joku esitti onko sut hylätty. Mitä oikein tarkoitit viestilläsi ?
Ystävyydellä
Niin tarkoitin tuolla sitä että epävarmuudessa elellään eikä tiedetä mistään mitään, hölkäsen pöläystäkään. Ja tämän tunteeni kanssa olen elänyt jo toivin,sanotaanko että liian kauan, joten miksi itkeä ja surra kun on ennenkin pärjäilty ja eletty sen kanssa. On tää kait jonkunlaista pettymystäkin,unelmat ovat olleet liian suuria ja se totuus on sitten vihdoinkin ymmärrettävä ja hyväksyttävä,ja niiden toteutuminen on liian hataraa tulla todeksi,liian epäuskottavaa tayttyä todeksi.
Luuletko, että se toinenkin elää epävarmuuden kanssa sinun suhteesi? Onko toinen mahdollisesti kiinnostunut sinusta, muttei osaa ilmaista itseään juuri sillä tavoin kuin sinä haluat? Mitä kaipaat häneltä?
Olen minäkin epävarmuudessa ollut ja taidan edelleen olla. Ymmärrän siten mitä se tarkoittaa. Mitä ne unelmat sitten ovatkaan, onko ne olleet realistisia?
Itselläni toiveet eivät käyneet toteen vaikka mahdottomia eivät edes olleet.
Normaaleja toiveita olivat. Olen noin 40v.
kuka toinen? Hän puhui itsestään ja omista tunteistaan. Jos onkin joskus jotain toisia, selvää on, että epävarmuus on aina läsnä. Ja jos onkin ollut jotain, mistään ei ole tullut mitään, jos nyt olisi tullutkaan. Tunnistan itsekin tuon kaiken välinpitämättömyyden sisälläni. Kun epävarmuuden ja mistään mitään tietämättömyyden ja näköalattomuuden ja rämpimisen jälkeen tulee turta olo, eikä enää odota mistään mitään. On vain. Eikä se oleminenkaan mitään muuta. Ennenkin on vian oltu tai sitten ei.
Ihan realistisia, pientä tavoittelevaa ovat olleet, vaikkakin minulle suuria,pidän niitä tärkeinä ja suurina. Toisesta en tiedä rehellisesti sanottuna mitään, mitä hän tuntee, kokee,miettii tai muutakaan sellaista. Kaipaisin häneltä jotain pientä elonmerkkiä tunteista mitä hän tuntee tai miettii jos saati edes tuntee jotakin,minulle nekin merkit olisivat suuria ja eräänlainen lottovoitto.
Hänetä en kaipaisi tällä hetkellä muuta kuin sitä alkuunsa.
Oletko yrittänyt oikeasti ottaa selvää mitä hän tuntee, kokee tai miettii ja päästä epävarmuudestasi eroon?
Vai luovutatko koska unelmien toteutuminen tuntuu epäuskottavalta ja hataralta?
Sanot että totuus on hyväksyttävä ja ymmärrettävä. Eli onko totuus sittenkin tarjoiltu sinulle selkeästi ja ymmärrettävästi?
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja siksi kysyn:)
Olen tietäväni totuuden asioista vaikka en ole pelkurina vaivautunut ottamaan asioista oikeasti edes selvää. Ja se totuus päässäni vaihtelee, mutta voiton kaikesta vie suuri epävarmuuden tunne.
En tiedä olenko tehnyt itse mitään konkreettista unelmani toteutumiseksi. Kuitenkin koko ajan mietin mielessäni miksi HÄN ei ole tehnyt mitään. Nyt olenkin päättänyt tehdä oman osuuteni unelmani eteen. Vähintä mitä voin tehdä!
Toivottavasti saan tähän vielä tilaisuuden. Takaraivossa jäytää myös ajatus että se juna meni jo jos se ikinä asemallani edes pysähtyi mut en enää jaksa enää välittää noista "varoittavista" signaaleista. Kai sitä suuren unelman edessä kuuluukin vähän (aika paljon) pelätä.
Ensinnäkin aloitus tuntui ikävältä, kerrot toivovasi löytää henkilön joka / jota rakastaa suurella sylillä ym, ym.
Ja nyt kirjoitat tästä toisesta henkilöstä, tavoitteet olleet sinulle suuria ja tärkeitä
mutta et tiedä mistään mitään , et yhtään mitään. !! Miten olet pitänyt sitten yhteyttä häneen kun et tiedä mistään mitään ? Et tiedä mitä hän miettii, mitä tuntee, kokee ?
Miten se voi olla mahdollista ?
Vai onko niin että olet itse torjunut ne tiedot etkä ole ollut halukas ottamaan niitä vastaan ?
Hirveän ristiriitaista tekstiä.
Miten kukaan voisi antaa mitään merkkiä mistään jos osoitat itse kaikella että olet jossain tavoittamattomissa etkä ole valmis vastaanottamaan mitään ? Itselle ainakin tuli tuollainen mielikuva kaikesta.
Ihminen itse osoittaa sen toiselle voiko ja saako lähestyä ja nyt on kyllä vahva vaikutelma että olet itse aiheuttanut toisen vetäytymisen.
Jos hän on halunnut yhteyttä oletko vastannut yhteyteen ja osoittanut haluavasi
myös yhteyttä ?
Mutta jos olet vähimmässäkään määrin ollut poissaoleva ja aloituksen tekstinlainen niin olet itse syypää toisen katoamiseen.
Hyvä kysymys.
Alat AP turtua tilaan mutta toisaalta lohduttelet itseäsi ettei mitään ole edes luvattu.
Tunteet ovat olleet sinulle Suuria Tärkeitä, mutta odotat kuitenkin jo jotain toista uutta ihanaa ihmistä elämääsi..???
Tarjositko tunteesi hänelle avoimella ja suurella sylillä, ja hän torjui sinut?
Vai odotatko että hänen kuuluu ensin avata sinulle sydämesi?
Miten sitten voit kirjoittaa aloituksen kaltaisen viestin ensin ja sitten tällaisen ?
Miten sinä osoitit tälle henkilölle että hän on sinulle tärkeä ?
Väitätkö tosissasi että olet kommunikoinut ja puhunut tämän ihmisen kanssa oikeasti ja silti et kuitenkaan tiedä mistään mitään ? Se ei voi olla mahdollista.
Jossain kohtaa et puhu totta.
miksi oletat ettei elämä ja tuntemukset olisi ristiriitaisia.
mutta paljon pystyy selvittään puhumalla.
Kun hamuaa toista ihanaa ihmistä jonka on valmis ottamaan ja rakastamaan niin miten vielä voi kirjoittaa toisesta ihmisestä kuten ap kirjoitti ?
Siinä vaiheessa kun on valmis kirjoittamaan aloituksen kaltaisen tekstin, pitää asiat olla selvitetty toisen kanssa eikä siitä selvittämättömyydestä saa syyttää muita kuin itseään.
Nähtävästi et ole itse tehnyt asian eteen mitään ?
Ja omien kommenttiesi perusteella et ole puhunut tämän henkilön kanssa sanaakaan mistään, eikö niin.
Erittäin ikävästi tehty. Aloitus eritoten tuntuu kurjalta.
harrasti mykkäkoulua, sinä vai hän ? Muutenhan tuo kaikki kertomasi ei ole selitettävissä.
sitä nolommalta tämä tuntuu.
Vittumaiset hyvästit jätit.
Miten kehtaat kirjoittaa että ei ole luvattu mitään eikä annettu odottaa mitään.
Ehkä siihen olisi tarvittu sinunkin puolelta jotakin, yleensä kaksi ihmistä hoitaa
keskinäiset asiansa kahdenkeskisellä puhumisella.
Sinulta lienee sellainen pikkuseikka unohtunut.
Vittulla osataan senkin edestä.
sinäkö sen tiedät, onko oltu yhteydessä ollenkaan, yksipuolisesti vai kaksipuolisesti? Mieti sitä.
aloittajan kommenteista.
Puhumalla pääsee paljon pidemmälle kuin piilovittuilulla.
jos ei tiiä yhtikäs mitään toisen aatoksisa tai tuntemuksista. Ei taida olla isommin
kommunikaatioon haluja ?
mahdollisuuden siihen että olisi luvattu mitään tai annettu odottaa mitään ?
Miten te tämän olette keskenänne setvineet ja puhuneet ?
Niin yritystä on ollut,ei ole tuottanut tulosta.
Joten mitä enään oikeen pystyisi tekemään,eipä oikeastaan suoranaisesti mitään. Onko kyseessä ujous vai sitä ettei halua? En ole saanut minkäänlaista suoraa vastausta,mutta veikkaan vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Se että ei tiedä mitään ei välttämättä tarkoita sitä että ei olisi tehnyt asian eteen yhtikäs mitään. Jotkut vastaukset tuntuvat olevan niin yksioikoisia ja vedetään heti kaikenlaisia tuollaisia syyllistäviä johtopäätöksiä mitä jotkut ovat yllä vastanneet.
Olen itse ollut tunnevammainen ja puhuin itseni pussiin. Eipä toisaalta ollut järkeäkään tahi viisautta. Olen viimeisiä saanut kovasti painimalla takaisin. Tunteiden saaminen on se vaikein. Pelkään niitä. Kuin musta pelko nousisi silmiin. En muista miltä onnellisuus tuntui lapsena. Zemiä kaikille!
No se on totta ettei nämä sydämen asiat ole aina niin yksioikoisia tai yksinkertaisia. Helppo neuvoa sivusta mutta itse h-hetkellä tilanne on aivan toinen ja paljon asioita on tulkinnan varassa eikä oma epävarmuus ja voimakkaat tunteet helpota yhtään.
Saako kysyä minkälaista yritystä sulla on ollut?
Esim. itse taidan olla sellainen että tarvitsen toiselta osapuolelta TODELLA selkeää ja suoraa lähestymistä suorastaan rautalangasta väännettyä ennen kuin uskallan uskoa sen todeksi tai vakavissaan tehdyksi, ja sellaiseen rohkenen vasta vastata suoraan. Kaikki "yritykset" sivuutan, koska pelkään että olen kuitenkin tulkinnut väärin jne.
Itse taas en saa oma-aloitteisesti mitään suoraa suustani ulos, vaan pientä rivien välistä ja odotan että toinen reagoisi siihen :(( ja olen suruissani jos näin ei tapahdu.
En tiedä olenko mennyt onneni ohitse näiden ominaisuuksieni takia. Eli en ole uskaltanut vastata toisen kutsuun, enkä ole uskaltanut kertoa omista tunteistani. Niin kuin jo aiemmin kerroin, en vielä luovuta. Jos on myöhäistä tai olen väärässä niin ojaan mennään mutta sieltä on sitten selkänä suorana noustava ja toivottavasti jotain oppineena.
Sellaista vihjailevaa, kertonut että pidän hänestä.
Niin ne on ne pelot jotka estävät,tuttua on myös täälläkin,tässä asiassa pelko olisi hänen puoleltaan aiheetonta, mutta vinkkinä annan että rohkeasti vain vastaamaan toisen vihjeeseen. Ei siitä selvyyttä saa jos ei tutki niitä mahdollisuuksia mitä on saatettu antaa,pienikin lähestyminen ja vastaan tuleminen on voitto ja saavutus selvittämiseen, sille mitä toinen mahdollisesti haluaa.
Ainakin omalla kohdalla kun puhutaan tunteista olen mukana ja vakavissani 100%:sti eli en leiki tai pelleile tunteilla varsinkaan toisen, ne ovat minulle todella tärkeitä asioita. Tämä vain harmittaa ja suruttaa suuresti ja kaivertaa erittäin paljon.
Jos on myös epävarma toisen tunteista niin se olisi myös oman itsensä kannalta parhainta että tarttuu mahdollisuuksiin, niihin pieniinkin mitä aina eteen tulee,sillä säästää itseään paljon,ei tarvitsisi olla epätietoisuudessa.
Jos hän vastaisi jollaintavalla tunteisiini edes pienesti olisin todella iloinen ja helpottunut ,edes se pienikin,siitä olisi hyvä jatkaa ketään painostamatta tai mitään kiirehtimättä. Eli siis pienin askelin.
Tunteiden näyttämistä ei tarvitse tehdä suurimmalla mahdollisella tavalla ja teatraalisesti, pienillä askelilla olisi hyvä aloittaa,jos niin toinen haluaa ja kokee. Antaisin tilaa.Kunnioittaisin toista suuresti jos hän uskaltautuisi jotain ratkaisevaa tekemään, vastaamaan tunteisiin, vaikka sitten omalla parhaaksi katsomalla tavallaan. Siis jos hänellä olisi tunteita.
Ymmärtäisin ja olisi se varmasti itsellenikin hieman vaikeaa saada ulos mitään järkevää, mutta vaikeudet ja pelot on aina voitettava, oli se mitä tahansa. Pääasia että on oma itsensä tilanteessa kuin tilanteessa.
Olen minäkin paras muka sanomaan yllä olevia asioita, mutta niin ajattelen asioista ja niin myös jatkossa teen ja toimin.
Se on hienoa että et ole vielä luovuttanut.
Kaikesta huolimatta minäkin pelkään jonkun verran mutta ne pelot ovat aina itsestään tulevia ja oman pään tuottamaa tuotetta.
Siispä miksi ei voi yrittää ja saavuttaa kenties jotain hienoa? Sepä se hyvinkin,niin pitäiskin ajatella itse kunkin.
Aloitusta kirjoittaessa halusin purkaa sitä kyllästymistä ja epävarmuutta asiaan ja aika usein tuntuu ettei enää jaksa tätä,ehkä pieni epätoivokin on aina välillä mielessä. Ehkä nämä kirjoittamani asiat kumoavat (ainakin osan) noita aloituksessa kirjoittamiani asioita, mutta olen siltikin niin ymmälläni ja sekaisin kaikesta kun olla voi.
Mietin joskus että jotkut asiat ovat vastaan kaikkia epäilyjä ja luuloja, ja jotkut taas puoltavat, joten mitä sitä nyt oikein uskoisi ja mihin?
Tiedätkö että pitkissä viesteissä ,on aina selittelyn makua??
Olet varmaan petollinen ihminen ;
Siis voi hyvänen aika!
Minulle tämä on ajatusten purkupaikka ja kirjoitan pitkiä tai lyhyitä viestejä silloin kun siltä tuntuu, silloin jos jotain on mielenpäällä. En katso miten pitkä tai lyhyt kirjoitus on, kunhan siinä tulee ajatukset ja tunteet kerrottua,pois mielestä,ja tulee ne purattua johonkin.
Että tunnistele rauhassa vain,pistää miettimään minkälainen olet sitten itse? Kummallista kyllä, ihmiset usein kauppaavat ilkeitä tapojaan toisille...
Taidat olla petetty tai pettänyt itse?
Ällöttää varsinkin tuollaiset kirjoittelut ja varsinkin jollekkin tuntemattomalle ihmiselle.
Ymmärrän turhautumisesti, tunnistan samaa ajoittain itsessänikin. Mutta jotenkin sinustakin huokuu ettet ole vielä kuitenkaan täysin luovuttanut.
HIenoa että olet kertonut pitäväsi hänestä, se on tärkeää! En tiedä olenko saanut itse edes sitä sanottua kunnolla hänelle, mutta luulen että osoitan sen teoissani. Hän on sanonut sen mulle useasti. Mutta en sen perusteella uskalla vielä herättää itsessäni mitään romanttisia toiveita...tai en pidä sitä vielä minään romanttisena aloitteena.
Sanot että toivot hänen vastaavan tunteisiisi. Jotenkin tuntuu että tämä henkilö ei välttämättä kuitenkaan tiedä sun tunteista, siis siinä määrin että uskaltautuisi vastaamaan niihin. Eli voitko kuvitella kertovasi tunteistasi selkeämmin kuin vain vihjailemalla?
Myös sun viimeinen lause on 100% tuttu:) )
Tuntuu että olemme vähän samantapaisessa tilanteessa, eli omasta mielestämme olemme vihjailleet toiselle tarpeeksi selkeästi ja odotamme että se toinen tekisi sen perusteella ratkaisevat aloitteet ;D Mutta näinhän se ei mene. Ainakaan itse en uskaltaisi reagoida häilyvien vihjeiden takia ollenkaan.
Tämän (ja oman turhautumiseni ym) takia olenkin päättänyt iskeä vielä avoimet kortit pöytään, sillä tavalla että toisen ei tarvi yhtään arvailla että vilahtiko siellä ruutua vai herttaa. Sen jälkeen voin luovuttaa
Enemmin tunteistani voisin kertoa hänelle jos saisin siihen jonkinlaisen realistisen mahdollisuuden.
Eihän se mukavaa ole tämä tälläinen toivottomuus ja epävarmuus. No toivottavasti kuitenkin saisit myös tilanteeseesi selvyyttä, kuka sitten lienetkin.