Katsokaa rakkaat ystäväni vaikka elokuva "Immortal Beloved", jossa Gary Oldman esittää kauniisti Beethovenia.
Beethovenin tunnetuimmat ja kliseisimmätkin teokset, kuten pianoteokset Fur Elise ja Kuutamosonaatti ovat ihmistä aidosti sisältä koskettavia. Hänen kaikista upeimmat teoksensa ovat jo jotain sanoinkuvaamatonta: esimerkiksi seitsemän ja yhdeksäs sinfonia.
Veljeys ja yksinkertaisesti musiikillinen kauneus nousevat päärooliin, ei musiikin taiturillinen tekniikka. Herkkä ja aito ihminen, musiikkinero ja aikansa vallankumouksellinen taiteilija on tämän taiteen takana.
Miksi kaiken täytyy viihdyttää? Miksi täytyy saada tanssia ja ilakoida koko ajan? Musiikissa voidaan ilmaista syvimmät tunteemme. Musiikissa on tunteita, käsinkosketeltavina. Beethovenin viides pianokonsertto, sen seesteisyys ja tyyneys, loppumaton kauneus kiehtovat ihmiskuntaa ikuisesti.
Eläköön rakas Ludwig van Beethoven!
Beethovenin tunnetuimmat ja kliseisimmätkin teokset, kuten pianoteokset Fur Elise ja Kuutamosonaatti ovat ihmistä aidosti sisältä koskettavia. Hänen kaikista upeimmat teoksensa ovat jo jotain sanoinkuvaamatonta: esimerkiksi seitsemän ja yhdeksäs sinfonia.
Veljeys ja yksinkertaisesti musiikillinen kauneus nousevat päärooliin, ei musiikin taiturillinen tekniikka. Herkkä ja aito ihminen, musiikkinero ja aikansa vallankumouksellinen taiteilija on tämän taiteen takana.
Miksi kaiken täytyy viihdyttää? Miksi täytyy saada tanssia ja ilakoida koko ajan? Musiikissa voidaan ilmaista syvimmät tunteemme. Musiikissa on tunteita, käsinkosketeltavina. Beethovenin viides pianokonsertto, sen seesteisyys ja tyyneys, loppumaton kauneus kiehtovat ihmiskuntaa ikuisesti.
Eläköön rakas Ludwig van Beethoven!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuutamosonaattihan on jo hyvin kunnianhimoinen sonaatti (esim. hurja finaali), Beethovenin sonaateissa se ei kuitenkaan ole arvostetuin, ja Fur elise ei ole Beethovenin arvostettua tuotantoa, vaikka onkin apteekkarisävelmä.
Kaikki Beethovenin musiikki käy jollain tapaa sydämessä, vaikka oli hänellä oli epäonnisempiakin kappaleita, kuten Eroica-sinfonian 3. osa.
Tuosta 7. sinfoniasta ja taivaallisesta kauneudesta minun on lisättävä, että en kamalasti pidä teoksen rytmiä korostavasta perusideasta. Mutta 5. ja 9. ovatkin jo sinfonoita, joihin ei kellään tulisi olla nokan koputtamista.
Kaunista tavaraa.
Minä en kyllä olisi nostamatta myös muita sinfonioita esille. Usein vähemmälle huomiolle jääneet 4. ja 8. sinfonia ovat myös nautittavia ja niistä kuuntelee mielellään eri tulkintoja. Luku erikseen ovat tietysti vaihtelevat mahdollisuudet päästä kuulemaan musiikkia elävinä esityksinä.
Totta on tietysti se, että 9., 5. ja 3. sinfonia edustavat sitä syvältäluotaavinta säveltaidetta. Vaikka se kolmannen scherzo hieman rikkookin kokonaisuutta, niin voiko sitä suoranaisesti luonnehtia epäonniseksi?
Olennaista kuitenkin on se, että Beatlesfaneille voi varauksetta suositella näitä sinfonioita. Sama pätee myös pianokonserttojen ohella vaikkapa pianosonaatteihin ja jousikvartettoihin, joissa riittää kuunneltavaa loputtomiin. Kyllästymistä niihin ei myöskään seuraa aktiivisesta ja pitkäaikaisestakaan kuuntelustakaan, toisin kuin väistämättä Beatlesmateriaaliin enemmin tai myöhemmin.
Näistä kuuntelusuosituksista entisen Beatlesfanin on sitten hyvä jatkaa kohti uusia klassisia aluevaltauksia.