Onkos mitään mahollisuuksia saaha rahoitusta harrastuksiin Kelasta, kaupungilta tai sosiaalitoimistosta, kun ei ole työtuloja, eläketuloja tai ei töihinkään oikeen pysty.
Mun mielestä käsityöharrastukset on erittäin hyvää terapiaa ja tekee hyvää ihmisen mielenterveydelle.
Eli kyllä yhteiskunnan pitäs tukea ihmisten harrastuksia, jos ihmisellä on innostusta harrastaa.
Ei nyt puhuta mistään useista tuhansista euroista, vaan pienemmistä summista.
Kyllä se tulee satoja kertoja kalliimmaksi yhteiskunnalle, jos jollakin on joku harrastus unelma, mutta ei ole varaa sitä toteuttaa, jolloin seuraa usein masennusta ja sehän vasta kalliiksi tulee.
Mun mielestä käsityöharrastukset on erittäin hyvää terapiaa ja tekee hyvää ihmisen mielenterveydelle.
Eli kyllä yhteiskunnan pitäs tukea ihmisten harrastuksia, jos ihmisellä on innostusta harrastaa.
Ei nyt puhuta mistään useista tuhansista euroista, vaan pienemmistä summista.
Kyllä se tulee satoja kertoja kalliimmaksi yhteiskunnalle, jos jollakin on joku harrastus unelma, mutta ei ole varaa sitä toteuttaa, jolloin seuraa usein masennusta ja sehän vasta kalliiksi tulee.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä este sulla on työnteolle?Se nimittäin on mun mielestä,ikäni töitä tehneenä(noin 40 vuotta)parasta terapiaa!
Mieheni menetin 17 v sitten ja viime lauantaina haudattiin Isä:(
Töihin menin heti,koska liika kotona miettiminen on paljon pahempaa,eikä tilanne muuks muutu!
Sauvat voit Soskusta pyytää ja eikun menox,ulkoliikunta on ilmaista !
Työhön sitä ennenkin surut purettiin! Ota itteäs niskasta KIINNI ja avaa ovi ja PÄÄTÄ,että MINÄ lähden nyt Ilmaiselle lenkille! Haloo hei !!!!!!
Ps.Sori,jos et töihin pysty,en halua loukata,mutta lenkille varmaan pystyt ja sitä kautta siten löytyyy uus elämä,ku mielikin piristyy!TSEMPPIÄ SULLE=)
Olen minä työharjoittelussa ollut ihan oikeissa firmoissa harjoittelemassa, mutta työharjoittelun aikana väsyin aivan hirveästi, vaikka olin kuntoillut siihen saakka melko paljon.
En tiiä onko 20-50 km päivittäiset pyöräilylenkit mitään kuntoilua.
Mutta tosiaan illat meni työharjoittelusta toipumiseen ja myös viikonloput.
Vihdoin, kun viikonlopun sai huilata ja oli vähän pirteämpi, että olis jotain omiakin harrastuksia jaksanu tehä, niin työharjoittelu viikko piti kyllä huolen, etten mitään jaksanut työpäivän jälkeen tehdä, just ne kotityöt jaksoin.
Täytyy kyllä ihmetellä, että miten ihmiset jaksaa vuosia tehdä työtä ja lisäksi vielä kaikki kotityöt ja kaiken päälle vielä virtaa riittää harrastuksiin.
Työharjoittelun työmäärä ei ole läheskään samaa tasoa, kuin työstä palkkaa saavilla työntekijöillä ja onhan eri työpaikoilla eri määriä töitä.
Kuinka sitä jaksaisi tehdä palkan edestä töitä, kun väsyi jo työharjoittelussa ja palkallisissa töissä joutuu tekemään vielä enemmän ja kiireisemmin töitä.
Eihän työnantaja katso hyvällä, jos työntekijä ei suorita jatkuvasti ja saa aikaan tulosta, josta palkka maksetaan.
Toivottavasti ihmiset jaksaa siellä työpaikoilla, en ole heille yhtään kateellinen, on tämänpäivän työelämä senverran kiireistä ja raskasta, joten ihmettelen, että miten ihmiset pystyy niin koviin suorituksiin.
Ehkä en ole vaan työkykyinen, kun ei kaikista ole siihen, mihin terveillä.
Onkos tämä normaalia, että yksikseen ollessa ajatus kulkee suht normaalisti, mutta sitten, jos joku tuttava tulee käymään, niin ajatus menee jotenkin jumiin ja koko pää on vähän niinkuin jumissa, eikä keksi mitään puhumista ja tulee sellainen vaivautunut olo.
Harvoin meillä käy enää ketään, enkä itsekään käy juuri missään.
Ihan sama olotila tulee, jos menee jonnekin, missä on ihmisiä, vaikkapa ihan jossain juhlilla, jossa on sukulaisia ja tuttavia koolla.
Tai sitten jossain harrastus piirissä, jossa olen joskus ollut.
En tiiä jotuuko se siitä, että en ole tosiaan sosiaalisesti lahjakas, vaan kömpelö.
Käsittääkseni sossusta saattaa saada ainakin perheen nuorten liikuntaharrastuksiin (harkinnanvaraista)tukea, mutta epäilen että tästä ei kyllä tipu apuja.
Juu, varmaan sua kehotetaan menemään töihin, niitähän piisaakin maassa jossa on 300 tuhatta työtöntä, ja vain 10 000 vapaata työpaikkaa...
Töihinhän ne siellä kehottaa.
Toisaalta suurin osa noista 300 000 työttömästä on paljon paremmas
työkunnossa, kuin meikäläinen.
On vaan kummallinen väsymys päällä melkeen jatkuvasti.
Oon aatellu, että vois alkaa valmistaan jotain käsitöitä myyntiin, sellaisia vähän taidekäsityöhön liittyvää.
Yrittäjäksikään ei varmaan kannata rekisteröityä, jos päivässä ja jaksaa tehdä muutaman tunnin ja niitäkin pätkittäin.
Laskeskelin tuossa, että tällä työteholla yhden isomman käsityön tekemiseen menee lähes vuosi eli eipä sillä oikeen tienaa, eikä varsinkaan voi katsoa yritys toiminnaksi, ennemminkin harrastuksesi.
Pienemmissä käsitöissä menee reilu päivä, että saa yhden valmiiksi eli harrastus pohjalla ollaan ja jos siitä vähän rahaakin saisi, niin ei sillä pääse kyllä rikastumaan.
Hyvä jos saa materiaalit ja vähän vaivanpalkkaa.
Mutta sitä teen, mikä itseä kiinnostaa, vaikka ei siitä rahaa saisikaan paljoa.
Tähän täkyyn en aio tarttua,puhutaan jostain muusta,ihan oikeesti.