En nyt tiedä onko tämä oikea keskustelualue tähän "avautumiseen", mutta pakko johonkin purkaa tuntemuksiani!
Aloitan nyt kertomalla koko tarinan pääpiirteineen, alusta saakka. Eli siis mentiin kihlattuni kanssa naimisiin viime syksynä, nyt meille on tulossa vauva ja siis olemme oikeasti onnellisia kaikesta. Suhteemme on rakastava ja kumpikin on juuri tätä hakenut elämältään, vaikka nuoria olemmekin! Mutta eräs asia, tai pikemminkin ihminen varjostaa tätä suhdetta aika kovin.. Aviomieheni ex-nainen.... Heillä on yhteinen menneisyys, jonka myötä yhteinen tytär. Noh, ei se ole minulle ongelma, ei ollenkaan! Minullakin on edellisestä suhteesta tytär, joka on aivan yhtä rakas meille kuin tämä uusi tulokaskin! Ongelma on se, että miehen ex käyttää lasta häikäilemättömästi pelinappulana saadakseen tahtonsa läpi. Siis tämä ex oli ottanut mieheeni yhteyttä, että hän toivoisi heidän voivan joskus palata yhteen ja aloittaa perhe-elämän yhdessä..... Mieheni ei ole saanut nähdä tytärtään liki vuoteen, koska ex on yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin evätä häntä tapaamasta, nyt sitten hän ilmeisesti yrittää "kiristää" miestäni tällä tavoin? Heidän suhteensa ei siis ollut vuosia sittenkään mitenkään terveellä pohjalla, oli pettämistä ja oli ties mitä touhua toisen selän takana.. Tämä ex jopa menetti huoltajuutensa lapseen, mutta mieheni "ex-anoppi" on heidän lapsensa nykyinen huoltaja, joten täysin manipuloitavissa mieheni exän sanomisiin mukaan. Mutta heillä on kyllä tulossa oikeudenkäynti lapsen tapaamisasioihin liittyen JOSSAKIN VAIHEESSA, kun nämä asiat eivät kovin nopeasti tuolla isommilla tahoilla etene.
Siis tiedän, ettei tämä "avautumiseni" muuta asiaa mitenkään, mutta mieheni ei kestä exäänsä laisinkaan, hän haluaisi hoitaa tapaamisasiat tytön muiden sukulaisten kautta, koska se olisi hänenkin mielestään paljon helpompaa.....
Minuakin stressaa niin kovin kaikki tämä, koska tiedän kuinka rakas lapsi on miehelleni!
Aloitan nyt kertomalla koko tarinan pääpiirteineen, alusta saakka. Eli siis mentiin kihlattuni kanssa naimisiin viime syksynä, nyt meille on tulossa vauva ja siis olemme oikeasti onnellisia kaikesta. Suhteemme on rakastava ja kumpikin on juuri tätä hakenut elämältään, vaikka nuoria olemmekin! Mutta eräs asia, tai pikemminkin ihminen varjostaa tätä suhdetta aika kovin.. Aviomieheni ex-nainen.... Heillä on yhteinen menneisyys, jonka myötä yhteinen tytär. Noh, ei se ole minulle ongelma, ei ollenkaan! Minullakin on edellisestä suhteesta tytär, joka on aivan yhtä rakas meille kuin tämä uusi tulokaskin! Ongelma on se, että miehen ex käyttää lasta häikäilemättömästi pelinappulana saadakseen tahtonsa läpi. Siis tämä ex oli ottanut mieheeni yhteyttä, että hän toivoisi heidän voivan joskus palata yhteen ja aloittaa perhe-elämän yhdessä..... Mieheni ei ole saanut nähdä tytärtään liki vuoteen, koska ex on yrittänyt kaikin mahdollisin tavoin evätä häntä tapaamasta, nyt sitten hän ilmeisesti yrittää "kiristää" miestäni tällä tavoin? Heidän suhteensa ei siis ollut vuosia sittenkään mitenkään terveellä pohjalla, oli pettämistä ja oli ties mitä touhua toisen selän takana.. Tämä ex jopa menetti huoltajuutensa lapseen, mutta mieheni "ex-anoppi" on heidän lapsensa nykyinen huoltaja, joten täysin manipuloitavissa mieheni exän sanomisiin mukaan. Mutta heillä on kyllä tulossa oikeudenkäynti lapsen tapaamisasioihin liittyen JOSSAKIN VAIHEESSA, kun nämä asiat eivät kovin nopeasti tuolla isommilla tahoilla etene.
Siis tiedän, ettei tämä "avautumiseni" muuta asiaa mitenkään, mutta mieheni ei kestä exäänsä laisinkaan, hän haluaisi hoitaa tapaamisasiat tytön muiden sukulaisten kautta, koska se olisi hänenkin mielestään paljon helpompaa.....
Minuakin stressaa niin kovin kaikki tämä, koska tiedän kuinka rakas lapsi on miehelleni!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ja siis unohdin lisätä sen aiemmin tähän, että mieheni ex on yrittänyt evätä tapaamiset niinkin kierolla tavalla, että hän ilmoitti poliisille mieheni hakanneen hänet. Asia meni käräjille, ja siellä todisteet puhuivat puolestaan. Ei olisi ollut olosuhteisiin nähden edes mahdollista, että näin olisi käynyt, koska mieheni ei ollut lähimaillakaan tapahtuma-aikaan. Lopulta selvisi että exän uusi miesystävä oli pahoinpidellyt hänet. Ja siis tämä ilmoitus oli tehty vain siksi, että mieheni ei pystyisi lastaan tapaamaan, koska on "väkivaltainen"......
Kerron vaan mitä ajatuksia kertomuksesi herättää. Voin nimittäin ennustaa helposti teille mitä tulevaisuus tuo tullessaan:
Kerrot, että miehesi edellinen suhde ei ollut terveellä pohjalla. Minusta vaikuttaa siltä, että ei ole tämä nykyinenkään suhde. On helppo ennustaa tulevaisuutta historian perusteella ja uuteen suhteeseen siirtyminen ei ongelmia poista vaan niissä kerrataan samat asiat kuin edellisessäkin, mikäli niitä on vain paettu vaihtamalla kumppania.
Ensinnäkin, jos miehesi ei ole saanut lapsen isänä huoltajuutta, vaan se on annettu exän äidille, kertoo se korutonta kieltä siitä, että vaikka lapsen äiti ei ole kelvollinen huoltajaksi, niin ei ole lapsen isäkään. Miksi otat niskoillesi miehen, joka ei kelpaa oman lapsensa huoltajaksi? Jos lapsi on "rakas" miehellesi, niin on outoa ettei isä ole saanut lapsen huoltajuutta. Eikö sinulla hälytyskellot soineet tässä vaiheessa? Ja miksi herra nähköön olet tehnyt kelvottomaksi luokitellun huoltajan kanssa lisää lapsia?
Herää kysymys, etkö arvosta ( ja eivätkö naiset yleensä arvosta) itseäsi sen vertaa, että pitäisit itseäsi paremman miehen arvoisena? Jos ei sitä miestä heti paikalla löydy entisen tilalle, niin kyllä se joskus tulee, eikä ole pakko ottaa ensimmäistä renttua, mikä eteen ajautuu. Renttuja ja luuserimiehiä ajelehtii äitihahmo kiikarissa kyllä Hangosta Vladivostokiin ja niitä riittää kyllä kaikille, jotka ei pidä mitään rimaa miessuhteissaan.
Kyllä sitä pystyy olemaan yksinkin jonkin aikaa ja keskittämään huomion siihen lapseen ja hänen hyvinvointiinsa, kun lapsen on kerran tänne maailmaan saattanut ja jättää miessuhteet pelkän seurustelusuhteen tasolle siksi aikaa että oppisi tuntemaan sen uuden isäehdokkaan kunnolla ja välttää näin vanhan kaavan toistamisen.
Eikä tässä vielä mitään olisi, mutta:
En voi ymmärtää sitä, että olette nuoria ihmisiä - et kerro kuinka nuoria- , niin teette yhä uusia lapsia tuollaisiin keskeneräisiin, hallisemattomiin, kypsymättömien ihmisten ihmissuhdekuviohin. MIKSI PITÄÄ TEHDÄ JOKAISEN SUHTEEN KANSSA LAPSIA? Miksi ihmeessä teille ei riitä jo kaksi lasta, jotka joutuvat katselemaan tuollaista rikkinäistä elämää ja tappelua exien ja nyxien välillä. Elämää ei hallita itse, vaan sitä hallitsevat mies, miehen vanhemmat, miehen entiset naiset, heidän äitinsä sukunsa ja lapsensa. Ei ihme, että nykylapset sekoaa noissa kuvioissa!
Kun vielä pari vuotta menee, niin kohtaat itsekin ne syyt, miksi se entinen suhdekin kariutui. Nimittäin mieshän ei muutu miksikään uuden naisen ja yhä uusien lasten myötä. Olisit voinut kohdata nämä miehesi ilmiselvät puutteet isänä ja miehenä pelkän seurustelunkin myötä etkä olisi siinä ansassa missä nyt olet taas uuden huollettavan kanssa.
Hoida itsetuntosi kuntoon ja itsellesi selkäranka, kouluttaudu kunnolliseen ammattiin, mene töihin ja ala keskittyä vain lapsiisi ja lopeta huonojen miessuhteiden pitämistä ammattina ja elämänurana - näytät identifioivan itsesi "vaimoksi ja äidiksi", tekisi mieli laittaa etuliite "renttumiesten". Vaimous ja äitiys ei ole mikään arvo tai ammatti. Sillä tuollainen suhde kuin teillä on, onkin enemmän äidin ja pojan suhde eli olet samalla miehesi äiti ja vaimo. Ajattele minkä mallin naisen elämästä annat tyttärellesi!
Missä on nykyihmisten vastuu omista lapsistaan ja missä on ihmisten selkäranka? Näyttää siltä että lapsia pidetään leluina niin kauan kun ne ovat kivoja, ja sen jälkeen ne sysätään yhteiskunnan niskoille.
Kiitos sanoistasi, mutta tiesit varmaan että exien ja nyxien taistelut ja kypsymättömät ihmissuhteet eivät koske ainoastaan nuoria ihmisiä? Ja kiitos kannustuksestasi ammatin hankkimiseen, minulla on perustutkinto kone-ja metallialalta, ja aion kyllä hankkiutua töihin kunhan se on taas ajankohtaista, tai jatkan opintojani pidemmälle ja erikoistun koneistajaksi. Tiedä sitten onko teollinen ala mielestäsi tarpeeksi hyvä, tai kunnollinen?
Voit varmaan kuvitella, miten vaikea miehen on saada huoltajuutta, jos exä tekee tuollaisia tempauksia, että väittää miehen olevan väkivaltainen? Ja osasithan varmaan lukea senkin, että tästä on kyllä tulossa oikeudenkäynti, kunhan nämä byrokratian hitaat rattaat joskus pääsevät liikkelle.
Anteeksi jos kirjoitukseni todellakin aiheutti sinussa noin katkeran tunneryöpyn, ettet osannut mielipidettäsi asiallisemmin ilmaista.
Hyvä ap. Olet käsittänyt väärin kirjoitukseni. Tarkoitus pyhittää minulla nyt keinot. En ole suinkaan katkera, vaan halusin kertoa sinulle miltä tämä elämäntilanteesi raadollisesti näyttää vieraalle ihmiselle kertomuksesi perusteella. Minulla ei ole mitään syytä olla katkera. Miksi olisin, sillä enhän minä tuossa tilanteessa joudu elämään, vaan sinä.
Minä olen huolissani aina lapsista, ja siitä miten heidät ja heidän tarpeensa sysätään syrjään näissä ihmissuhdedraamoissa. Tutkimukset osoittavat sitä, että huono-osaisuus ja tällainen välinpitämättömyys periytyy lapsille ongelmina ja sukupolvien ketju ei katkea, ennen kuin on joku tarpeeksi fiksu joka herää ja aikuistuu ja ottaa vastuun itsestään.
Jos et ryhdistäydy, tyttäresi on seuraava, joka löytää itsensä joko luuserimiehen, juopon, väkivaltaisen tai muun ongelmaisen uhrina ihan sinun opettamasi mallin mukaan kun hän kasvaa tuossa tilanteessa. Haluatko sinä tyttärelle samaa kohtaloa kuin sulle itsellesi? Näytä tyttärelle, millainen on itseään kunnioittava, pärjäävä ja omanarvontuntoinen nainen. Lapset oppi esimerkin kautta.
Kirjoituksellani haluan pelkästään herättää sinut todellisuuteen, sillä sinulla on lapsi, ja siis kohta toinen. Siirrä huomio miehesi exän, miehesi ja miehesi lapsen asioiden puimisesta oman lapsesi ja omaan hyvinvointiin. Älä hyyssää ukkoasi, hän ei ole vauva. Sinun miehesi tulee hoitaa omat ongelmansa, oikeusjuttunsa, oma lapsensa, omat exänsä, anoppinsa, ei sinun!
Mutta tätä juuri tarkoitin, että sinä olet keskenkasvuiselle ja vastuuttomalle miehellesi kuin äiti - sinä joudut kantamaan hänenkin murheet, vaikka hänen pitäisi miehenä olla sinun tukipylvääsi, ja säästää sinut kaikelta paskalta varsinkin kun teille tulee nyt vauvakin. Älä lähde miehesi ja exän välisiiin taistoihin mukaan!
Jos minä olisin sinä, minä käskisin miehen hoitaa omat ongelmansa ennen kuin sotkeutuu uusiin ja olemaan tuomatta exätappeluita yhteiseen kotiinne ja lopettamaan tappelun niistä lapsista ja muista ja muuttamaan mahdollisimman kauaksi existä ja anopeista. Noista tappeluista ei tule yhtään mitään, ei kerta kaikkiaan! Kukaan ei voita mitään, välit vaan huononee, mutta lapsi kärsii aina!
Miksi miehesi ei ajattele lapsen etua, ja lapsen rauhaa ja lapsen oikeuksia? Fiksu antaa periksi lasten tähden. Alkakaa uusi elämä ja mies hoitakoon ne velvollisuudet mitä lastenvalvoja määrää eikä yhtään enempää. Lapsi tulee sitten isänsä luokse omasta tahdostaan kun kasvaa.
Jos ei mies edellä mainittuun pysty, niin panisin miehen kierrätykseen mitä pikimmin seuraavalle. Se tapahtuu kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, tahdoit tai et. Eli sinä olet seuraavana se "inhottava" exä joka tappelee tapaamisista. Säästäisit aikaa ja vaivaa ja hermoja jos perheessä olisi yksi vauva, eli tämä aikuinen vauva vähemmän.
Tule kertomaan parin vuoden päästä tähän ketjuun olinko väärässä. Minä ihan lastesi takia toivon olevani väärässä ja tulen pyytämään sinulta anteeksi sitä, että olen erehtynyt ja puhunut paskaa. Ja jos saat pojan, kasvata hänestä selkärankainen mies, äläkä mitään ukkosi kaltaista vellihousua.
Toivotan kaikkea hyvää kuitenkin näissä taistoissa!:)
No tuohan se vasta on aikuismaista puhetta :D Menen naimisiin ja annan mieheni vain hoitaa kaikki asiat yksin? Me olemme naimisissa, emmekä jotain kaveruksia jotka asuvat yhdessä. Meillä asioista keskustellaan, koska tämä tilanne todellakin vaikuttaa kaikkiin! Jos miehelläni on vaikee, tottakai se heijastuu minuun, olisi todella aikuismaista vaan sanoa hänelle että hoida kuule ukko vaan omat ongelmasi! Jos itse olisin yhtä ilkeässä tilanteessa kuin mieheni nyt, todellakin haluaisin tukea AVIOPUOLISOLTANI! Toivottasvasti SINÄ et ainakaan ole naimisissa, tai jos ole niin säälin puolisoasi
Miksi ei sitten miehesi ole täällä huolestuneena kirjoittamassa tilanteeseensa ja pyytämässä myötätuntoa vaan sinä hänen puolestaan?
Ei tilannettanne tee yhtään "pyhemmäksi" tai ylevämmäksi ukkosi entiseen suhteeseen tai mihinkään muuhunkaan verrattuna se, että olette avioliitossa. Avioliitto ei myöskään tarkoita sitä, ettetkö ole selvästi joutunut äidin rooliin miehellesi. Jotkut harrastaa tuota naimisiinmenoa ihan työkseen ja huvikseen, kun se ei nykyään velvoita oikeastaan mihinkään.
Minä olen hoitanut korttini niin hyvin, että minulla ei ole mitään valittamista kenenkään suhteen. Joten älä nyt siirrä sitä vihaasi, mitä tunnet velttoa ja vastuutonta ukkoasi kohtaan sivullisten niskaan. Syytön minä siihen olen.
"Toivottasvasti SINÄ et ainakaan ole naimisissa, tai jos ole niin säälin puolisoasi"
Minulle avioliitto tai mikään tasaveroinen ihmissuhde ei ole sitä, että siinä on vanhojen suhteiden akat ja ukot, exät ja nyxät, akkojen ja ukkojen sukulaiset, anopit ja muut ohjailemassa omaa elämäämme ja riepottelemassa oikeuteen ja huoltajuuskiistoihin. Aikuista ihmistä ei voi hallita noin, vaan pikkukakaroita tai henkisesti keskenkasvuista voi manipuloida tuolla tavalla jälkikäteen. Asiat pitää hoitaa yhden kanssa loppuun, ennen kuin voi aloittaa toista. Sitten voi keskittyä siihen suhteeseen, mihinkä on sitoutunut. Avioliitto ei merkitse ukollesi ihan samaa kuin ehkä sinulle.
Tulepa kertomaan sitten, miten meni. :)
Niin, eli kaikki joilla sattuu olemaan huoltajuuskiistoja jne, ovat automaattisesti sinun näkökulmastasi luusereita ja keskenkasvuisia idiootteja.
On myös sääli, ettet osaa liittää keskusteluusi mitään uusia kannanottoja / mielipiteitä tai kuluneita fraaseja, kuin nämä "olet miehesi äiti", "luuseri", "keskenkasvuinen". Suosittelen että kasvattaisit tuota sanallista varastoasi ennen kuin tulet seuraavaan keskusteluun pätemään :)
Nimim. Hanki itsekunnioitus on vaan taas yksi näistä monista tapauksista, joita täällä chatin keskustelupalstoilla pyörii jakamassa naurettavia "kaikkitietäviä" mielipiteitään joka keskusteluun ja asiaan. Tekstistä päätellen kyseessä on joku juurikin näitä säälittäviä exiä, jotka ovat puolisonsa menettäneet syystä tai toisesta. Yleensä nämä katkeruuden täyteläiset keski-ikäiset, läskit, rumat luusrit, jotka eivät omia mielipiteitään pääse muualla ulos tuomaan, tuovat ne julki anonyymisti netissä, saaden siitä ylemmyydentunnetta.
Nimimerkki "Surullinen tosiasia".
Aivan turhaan herjaat. En ole kokenut näitä uusperheen "riemuja" koskaan, luojalle kiitos.
"jotka ovat puolisonsa menettäneet syystä tai toisesta."
Onko teillä persiissä niin hirveä pelko siitä, että se ukko tekee kanssan saman kuin sen exän kanssa, kun se tuntuu hallitsevan mieltä, joka puolella nähdään vaan exiä ja exän läskejä ja rumuutta ja kauheutta? :) Ei kannata exiä moittia, vaan ehkä sen oman ukon huonoa makua, kun on kerran niin ruman ja läskin ja kauhean ihmisen kanssa vapaaehtoisesti ollut suhteessa, ja on jopa lapsiakin tehty. Onko miehen naismaku jotenkin mystisesti parantunut?
Luulen, että ymmärrystä toisia naisia ja entisiä kohtaan tulee vasta sitten, kun ukko lähtee jälleen kohti seuravaa rakkauden satamaa, kun homma ei enää ole kivaa. Yleensä vasta kolmas kerta toden sanoo, ja joillakin ei riitä neljäkään uusperhettä. On surkua katsella naisia, joilla on lapsia viiden eri miehen kanssa, ja tappelut menossa jokaisen miehen nykyisen naisen kanssa. Ajatelkaa vähän!
Mulle henk.koht. on yks hailee, miten aikuiset ihmiset oman ja toistensa elämät pilaavat, mutta minkä hel*vetin takia pitää tehdä niitä lapsia siihen leluksi ja kärsimään näistä kiistoista, joissa kukaan ei mieti, miltä lapsista tuntuu ja mikä on lapsen paras?? Ajatellaan vaan niitä omia oikeuksia ja vanhemman oikeuksia.
Pidän aloituksessa varoitusmerkkinä sitä, että huoltajuutta ei ole alun perinkään annettu vanhemmille, vaan anopille. Se on vaan virallinen kannanotto siitä, että lapsen vanhemmat eivät sovellu lapsen huoltajiksi. Nykyään ei tarvi olla hirveän esimerkillinenkään vanhempi eikä huoltajuutta helposti vanhemmilta viedä. Eli vakavat syyt täytyy olla. Ehkä aloittaja ei tiedä vielä kaikkea miehestään, eikä ehkä halua tietääkään?
Kuten sanottu, parin vuoden päästä katsotaan, mikä on tilanne?
Tääkin juttu ois kuulunut tuonne gategoriaan. Uusperheet.
Tämmöisen avauksen luettuaan tajuaa, kuinka etulyöntiasemassa on lapsi, joka on saanut kasvaa omien, rakastavien vanhempiensa kanssa ehjässä kodissa, ilman huoltajuuskiistoja, exiä ja nyxejä.
Tuo on kyllä aika yleistä että mies jos hakee huoltajuutta niin se kestää kauan. Joissain päin suomea annetaan huoltajuus todella nopeasti jollekkin muulle kunhan ei vaan isälle.
Mutta asian vatvominen ei oikeasti kannata. Ja niin kuin totesit ei sun toiminta asiaa auta. Meillä on tilanne että miehen pieni lapsi on asunut jo ennen mun tuloa täällä. mutta hekin riitelivät kauan kuulemma ja kyllä tilanne on rauhoittunut siitä vaikka äiti monesti kyselee että eikö olisi parasta lapsen kannalta ym. mutta kun lapsi itsekin viihtyy meillä paremmin tästä kun on muotoutunut se koti. ja muutenkin olen huomannut että se äiti yrittää jo näinkin pomputella ja määräillä. on omituista kun lapsen äiti ei kasvata lasta vaan perheen säännöt laatii joku äitipuoli se on kova paikka monelle. Mutta monta kertaa sitä tuntuu että astuu toisen saappaille kun on ne yhteiset lapset siinä sivussa kasvatettava Vai tuleeko ne ennen niitä toisen lapsia? Suosittelen Maija Rauhan äitipuolen käsikirjaa. kirjastosta vielä saa.. Kannattaa muuten olla mielin kielin sen exanopin kanssa koska lapsen suhteet sukulaisiin on turvattava ja mummukin tykkää jos tietää että lapsenlapsella on hyvä olla.
"Tuo on kyllä aika yleistä että mies jos hakee huoltajuutta niin se kestää kauan. "
Missähän päin tämmönen käytäntö? Kun veljeni haki lasten yksinhuoltajuutta niin sai sen heti eikä ketään muita edes kyselty. Lasten äiti on alkoholisti, ja näin kykenemätön huoltajaksi.
Täällä on näköjään käyty kiivasta keskustelua, ja pari asiatontakin kommenttia astunut kuvioon. Siis edelleenkään kaikki eivät osaa ilmeisesti lukea kirjoitustani, tai sitten luetunymmärtämisessä on pahasti jotain vikaa, kun olen jo pariin otteeseen sanonut, ettei isälle ole annettu huoltajuutta varmaan suurimmalta osin sen vuoksi, että ex on väittänyt käräjiin asti mieheni olevan väkivaltainen. Ja siis mainittakoon sekin vielä, että käräjillä siis todisteet puhuivat puolestaan ja nämä syytökset todettiin vääriksi.
Ja edelliselle kirjoittajalle ;
Tiedän, että tämä onkin vasta alkua. Nyt kun ex on saanut vielä paremman syyn kiusata niin hänhän kiusaa. Kuten jo sanoinkin, lapsi on siis isovanhempien luona vielä toistaiseksi, ja eihän se kovin vaikeaa ole manipuloida oma sukukin meitä muita vastaan. Mutta kyllä olen varma, että oikeus aikanaan toteutuu, kunhan tämä asia nyt siirtyy suurempien tahojen puitavaksi. Tosiaan kun nämä asiat vievät oman aikansa.
"kun olen jo pariin otteeseen sanonut, ettei isälle ole annettu huoltajuutta varmaan suurimmalta osin sen vuoksi, että ex on väittänyt käräjiin asti mieheni olevan väkivaltainen. Ja siis mainittakoon sekin vielä, että käräjillä siis todisteet puhuivat puolestaan ja nämä syytökset todettiin vääriksi."
Kyllä tämä on ymmärretty! Mutta miksi isää ei ole kelpuutettu huoltajaksi, jos kerran oikeuden päätös on ollut se, että syyte on perätön? Isän mainehan pitäisi olla puhdas eikä rikosrekisteriä ole.
Sitä paitsi, asia ei mene oikeuteenkaan, jos syyttäjä esitutkintapaperit luettuaan todisteiden puutteessa jättää syyttämättä kun huomaa että juttu on tuulesta temmattu ja väitetty syyllinen tapahtumahetkellä muissa maisemissa.
Jos mitään syyteharkintaa ei olisi, niin kaikki typerät jutut kuormittaisi oikeuslaitoksen toimintaa, kun vinksahtaneet ihmiset "ilmiantaa" naapureitaan ja tuttujaan milloin mistäkin perättömistä jutuista pelkkää kiusantekohaluaan. Mutta tässä tapauksessa näyttöä on ollut kun asia on mennyt oikeuteen saakka?
Siis isä ei ole saanut huoltajuutta eikä edes tapaamisoikeutta vaikka on "syytön". Eihän se asia ole lainkaan exien käsissä. Jotain kummallista tässä kuule nyt on ja joku puhuu tuubaa.
Itse neuvoisin jättämään lapsen rauhaan sinne missä hän on. Jos lapsi tulisi teille, on hän kohta teidän välejä hiertämässä kun kiukkuaa ja oireilee jatkuvasta heittopussina olemisesta, ja muksu pannaan taas kierrätykseen. Lapsia minä tässä surkuttelen.
Niin mikä oli ongelma???Mummu on lapsen huoltaja,ei kai miehesi siis tarvitse olla missään tekemisissä ex:n kanssa.Käyköön siellä ex-anoppilassa tapaamassa lastaan,jos voi ja odotelkoon päätöstä tapaamisasiassa.Jos ei vuoteen ole lastaan tavannut,niin mikä hoppu nyt.Eksään ei tarvitse olla missään yhteyksissä,kun ei kerran ole lapsen huoltaja.Keskittykää sinun lapseesi ja tulevaan yhteiseen.Ja sitten,kun asia ratkeaa,mahdollisesti myös miehesi lapseen.Ei se lapsi nyt osaa teitä kaivata,jos lähes vuoteen ei ole nähnyt isäänsä.On paljon helpompi aloittaa tutustuminen lapseen,kun tapaamiset on sovittu sääntöjen mukaan,eikä lapsesta voi tehdä enää pelinappulaa.
Kuulostaa ihan amisteinien ihmissuhdedraamalle, jossa valitettavasti viattomia lapsia katsojina.
Ei ihan puhtaat jauhot pussissa ole miehelläsi, jos ei ole huoltajuutta saanut, eikä edes ilmeisesti yrittänyt.
Jos on ylipäätään seurustellut ja vielä lisääntynyt "sekopää exän"( jolta huoltajuus viety) kanssa, ei voi itsekään ihan normaali olla.
Kyllä on onni, että omalla lapsella on turvallinen ja ehjä koti, jossa täyspäiset vanhemmat sekä sukulaiset ja ystävät. Ei ole sekopää-exiä, nyxejä, exien nyxejä, ex-anoppeja ja anopin nyxejä ja exiä.
No huh huh. Itse juoksisin ja kovaa tuollaisesta miehestä kauas!