Pop- ja rock-musiikissa parhaina rallattelijoina pidetään Lennon/McCartneya, Brian Wilsonia, Paul Simonia, Stevie Wonderia ja Motownia. Motownin lauluntekijöiden nimet ovat hävettävän harvojen tiedossa; en minäkään niitä muista. Kyseessä oli siis amerikkalainen levy-yhtiö, jossa kasista neljään työskennelleet, pätevät hittinikkarit sävelsivät listakamaa mustille artisteille.
Näitten amerikkalaisten ja englantilaisten (ruotsalainen Abba voitaisiin toki lisätä joukkoon) pop-lauluntekijöiden biisit ovat ihan kivoja: melodista lahjakkuutta on ilmennyt kevyessä sarjassa Paul McCartneylta ja Paul Simonilta, vähän isompia sointumuotoja (kuin mitä Lennonin puhtaasti rocknroll-tylsyyksistä innoituksensa saaneet primitiiviset rytmisävelmät käyttävät) on taas tavattu Brian Wilson ja Stevie Wonderin kappaleissa. Motown edustaa rytmisesti pätevää poppia jonkun Prince tavoin, ja myös melodista meininkiä, joka usein popista (kts Dylan) puuttuu, jo siksikin ettei osata ja myös siksi että sanat taipuvat rytmisesti alkeelliseen "määyttävään" muotoon, joka mukailee tasaisesti kitarasta tai rummusta lähtevää tasabiittiä .
Kaikki tämä on vain äärimmäisen kevyttä taidemusiikin rinnalla: musiikillinen jylhyys ja rakenteellisuus (jota voisi verrata Rooman turistikohteisiin, Colosseumista alkaen), häikäisevä taivaallinen kauneus ja hengenruokamaisuus, joka sinfonioihin liittyy, menee koko popin maailmalta yli hilseen.
Amerikka on unelmien maa - bisnesmiesten unelmat ovat toteutuneet ja valkohampaisen Elviksen laskelmoitu jatkumo Beatleseineen ja Bieberineen jyllää ihmistne tietoisuudessa "musiikin historiana"
Näitten amerikkalaisten ja englantilaisten (ruotsalainen Abba voitaisiin toki lisätä joukkoon) pop-lauluntekijöiden biisit ovat ihan kivoja: melodista lahjakkuutta on ilmennyt kevyessä sarjassa Paul McCartneylta ja Paul Simonilta, vähän isompia sointumuotoja (kuin mitä Lennonin puhtaasti rocknroll-tylsyyksistä innoituksensa saaneet primitiiviset rytmisävelmät käyttävät) on taas tavattu Brian Wilson ja Stevie Wonderin kappaleissa. Motown edustaa rytmisesti pätevää poppia jonkun Prince tavoin, ja myös melodista meininkiä, joka usein popista (kts Dylan) puuttuu, jo siksikin ettei osata ja myös siksi että sanat taipuvat rytmisesti alkeelliseen "määyttävään" muotoon, joka mukailee tasaisesti kitarasta tai rummusta lähtevää tasabiittiä .
Kaikki tämä on vain äärimmäisen kevyttä taidemusiikin rinnalla: musiikillinen jylhyys ja rakenteellisuus (jota voisi verrata Rooman turistikohteisiin, Colosseumista alkaen), häikäisevä taivaallinen kauneus ja hengenruokamaisuus, joka sinfonioihin liittyy, menee koko popin maailmalta yli hilseen.
Amerikka on unelmien maa - bisnesmiesten unelmat ovat toteutuneet ja valkohampaisen Elviksen laskelmoitu jatkumo Beatleseineen ja Bieberineen jyllää ihmistne tietoisuudessa "musiikin historiana"
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vai oikein "rallattelijoina" pidetään? heh,no kuka pitää ketäkin ja kuka ei...-mut sen sanon vaan,et sulla on kyl jonkinasteinen maanisuusvaihe menossa elämässäsi,toivottavasti pääset joskus eroon siitä, ja kasvat henkisesti,sillä muuten tulee vaikeeta olemaan.
Kyse on siis laulumusiikista, joka on tarkoitettu viihteeksi. Se että joku tekee sitä kauniisti (Beatles, Wilson), ei tosiaan tarkoita että tämän viihteen tarkoituksellinen alkuperä vaihtuisi vakavammaksi.
Syvällinen epäamerikkalainen henkevyys uupuu täysin kaikesta Beatlesin musiikista: sen voi havaita katsomalla heidän esikuviaan: Beatles on suoraan Elviksestä seuraava valkoinen rokkibuumi.
Beatlesin vajavaisuus taidemusiikin herkkiin sieluihin verrattuna on aivan ehdottomasti tosiasia.
Sitä koitetaan väistellä syyttelemällä maaniseksi: psykologiset muotisanatkaan eivät muuta asiaa vit-un vertaa.
Nostalginen 60-lukutunnelma, joka sinulla on elämäsi virtsapylväänä, ei poista sitä että klassisessa musiikissa ei tosiaan pärjätä niillä sävellyksillä, joita kevyt pop-kenttä suoltaa.
Beethoven olisi nauranut itselleen, jos olisi yrittänyt Yesterdaylla tehdä sinfonian.
Monikohan rookki-musan paatunut palvoja ja sen merkittävyyden illuusion uskottelija tajuaa että amerikasta ja englannista 60-luvulla tullut musiikki on kaupallista jokaisen artistin ja bändin osalta?
Sinunkin, ikiponterolainen/sundi/"figaro on sörsseliä"-mies, olisi syytä katsoa jo artistilistasi ankeaa alkeellisuutta, jotta voisit kantaa oman kortesi kekoon sivistyksen kasvun muodossa tässä jatkuvasti idolssien ja pelkokerrointen myötä kauemmaksi antiikin kreikasta vajoavassa poop-maailmassa.
Huoh....se sun Beethoven ei säveltänyt yhtäkään,lähellekään niin hienoa sinfoniaa,kuin esim. Rubber Soul,tai mikä tahansa Beatlesalbumi...sitä et vaan tyhmempänä ole vielä huomannut...poterossasi... :)
Rubber Soul -albumi ei ole sinfoniaa. Se koostuu vähän yli kymmenestä simppelistä säkeistölauluista, jotka nojaavat rockin alkeelliseen sointumaailmaan.
Rubber Soulin melodiat ovat parhaimmillaankin helppoheikki-tasoa. Jostain syystä Macca ei onnistunut laatimaan tälle levylle yhtään niin hyvää kappaletta kuin yesterday ja here there and everywhere ja elenor rigby biisit Help!illä tai Revolverilla.
Help! ja Revolver ovat kakkaa verrattuna kohtalonsinfoniaan.
"Se sun Beethovenis", kirjoitat - mutta Beethoven ei ole minun. Säveltäjä Beethoven on kaikkien taiteenystävien riemu.
Kumipuuppariklasari poterossaan on..ja pahalta näyttää hänen tilanteensa...
...siinäpä taas yksi peetlesidiootto lisää...ei edes nimimerkkiä...liekö sama lyhyttyylin edustaja maanisessa vaiheessaan...???
Koko ajan uusia avauksia ja jokaisen sisältönä samasta asiasta jankuttaminen. Tapana myös vastata omiin avauksiin eli keskustella itsensä kanssa. Huh huh...
faneista?
Beatlesfanit jankuttavat Beatlesia vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen, vaivautumatta tutustumaan Mozartiin, Chopiniin ja Bachiin.
Jo on helvetin typerää juuttuneisuutta. Mikään ei vedä tälle beatles-idiotismille vertoja.
Kyllä hän varmaankin puhuu juuri Beatlesista, jonka faneista on nyt muodostumassa kovin ei-mairitteleva kokonaiskäsitys jatkuvine jankkauksineen ja ponterossapysymisineen...Beatlesista siis puhuu, mistäpä muustakaan voisi?
On se vaan niin hienoa vastata omiin kirjoituksiin.
Miksi sitten vastaat jatkuvasti noihin älyvapaisiin Beatlespuolustuksiisi? Kieltämättä outoa tuo itsekritiikkisi omia kirjoituksiasi kohtaan, varsinkin kun et kohdista kritiikkiä lainkaan Beatlesin yliarvostukseen.
Popissa ei koskaan ole taitureita (ainakaan musiikillisesti); poppi on aina uuden maailman markkinamiesten ohjailemaa läpikaupallista liiketoimintaa - niin huono kuin vähemmän huonokin poppi.