Pop-musiikkiin lasketaan usein jazz: tästä voi kiistellä, kuuluuko jazz populaarimusiikkiin.
Kuitenkin, konservatoriotasolla jazzin ohjelmiston kautta annetaan valmiuksia myös muun populaarimusiikin tulkintaan.
Koska jazzia pidetään vaativampana teknisesti kuin rokkia, soulia tai muita populaarimusiikin tyylilajeja, tiedetään että oppimalla ensin jazzia, on helpompi hallita myös muita kevyen musiikin alan tulkinta- ja tekniikkavaatimuksia.
Teknisessä mielessä on siis kyse siitä, että polkemalla ensin raskasta kuntopyörää, tuntuu kevyempi pyörä sitten hyvinkin helpolta. Jos olisi alottanut kevystä kuntopyörästä, olisi se tuntunut taas vaikealta. (Ainahan kannattaa tehdä vaikeimmat tehtävät ensiksi myös kokeissa/testeissä, jos järjestyksen saa itse valita)
Tämä koko opetuspsykologian perusasia tarkoittaa myös sitä, että teknisesti vaikeamman omaksuminen antaa ylivertaiset eväät teknisesti helpomman omaksumiseen.
Niinpä, rock-musiikin ymmärtäminen on teknisessä mielessä hyvin helppoa niille, jotka ovat klassista musiikkia kuunnelleet, soittaneet ja analysoineet.
Klassinen musiikki on monimutkaisempaa kuin populaarimusiikki.
Kuitenkin, konservatoriotasolla jazzin ohjelmiston kautta annetaan valmiuksia myös muun populaarimusiikin tulkintaan.
Koska jazzia pidetään vaativampana teknisesti kuin rokkia, soulia tai muita populaarimusiikin tyylilajeja, tiedetään että oppimalla ensin jazzia, on helpompi hallita myös muita kevyen musiikin alan tulkinta- ja tekniikkavaatimuksia.
Teknisessä mielessä on siis kyse siitä, että polkemalla ensin raskasta kuntopyörää, tuntuu kevyempi pyörä sitten hyvinkin helpolta. Jos olisi alottanut kevystä kuntopyörästä, olisi se tuntunut taas vaikealta. (Ainahan kannattaa tehdä vaikeimmat tehtävät ensiksi myös kokeissa/testeissä, jos järjestyksen saa itse valita)
Tämä koko opetuspsykologian perusasia tarkoittaa myös sitä, että teknisesti vaikeamman omaksuminen antaa ylivertaiset eväät teknisesti helpomman omaksumiseen.
Niinpä, rock-musiikin ymmärtäminen on teknisessä mielessä hyvin helppoa niille, jotka ovat klassista musiikkia kuunnelleet, soittaneet ja analysoineet.
Klassinen musiikki on monimutkaisempaa kuin populaarimusiikki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja taas uusi avaus ja taas sama jankutus :D
Tästä juuri on kyse: jos olet opiskellut jotain klassista instrumenttia, musiikin teoriaa ja säveltapailua, ovat popin sävelet ns. helppoja jan itsestään selviä säveliä.
Se jokin sellainen "rockhenki" on jotain muuta, se ei liity näihin musiikillisiin sisältöihin. Senhän voi havainnollistaa vaikka punkin kautta: punk on alkeellista ja säröistä, yleensä enintään keskinkertaisella taidolla soitettua säröpainotteista ja hyvin suoraviivaista viestintää, jossa varmaankin on sisäänrakennettuna se "oikea henki".
Musiikillisesti punkkia sen enempää kuin Beatlesiakaan ei kuitenkaan voi kovin vakavasti ottaa. Klassinen on ja pysyy kaukana näiden yläpuolella ja väliin todellakin kiilaa aivan muita alueita kuten nyt vaikkapa jazz.
"väliin kiilaa vaikkapa jazz"
tarkoitatko nyt että poppi ja punkki ovat eri alue kuin esim. progressiivinen rock tai esim. soul, ja nuo voisivat jazzin ohella olla musiikkigenrejä, jotka kiilaavat siihen väliin?
Siis mietin vain että kuinka isoa otantaa tässä käytetään: periaatteessa länsimaissa ei ole muuta kuin kansanmusiikki, populaarimusiikki, jazz ja klassinen. Katsotko beatles-punk-osaston alasarjaksi, esim. progen ja jazzin keskisarjaksi ja klassisen yläsarjaksi, tuollaisina suurina suuntaviivoina?
Mä en kyllä progea poppia vakavammin otettavasta rakenteellisesta olemuksesta
huolimatta jaksa lukea keskisarjaan jazzin kaveriksi - enkä edes soulia, joka kuitenkin näyttäytyy yleensä valtavirran poprokkia parempana. Poppirokkihan on tavallaan viihoviimeisintä musaa, mutta sen sisällä esiintyvät myös kevyen musiikin suurimmat sisäiset tasoerot: Beatles on popin parhaimmistoa, ja nykyinen listapoppi taas ahdistavinta paskaa.
En noteeraa progea jazzin tasolle, koska se on selvästi rockia. Progen soinnutukset myötäilevät periaatteessa rockiaja vaikka esim. tahtilajit voivat poiketa perusrockista paljonkin, puuttuu progestakin jazziin sisältyvät hienostuneisuus.
Tuo ei tietysti ole aina aivan absoluuttista; onhan olemassa myös näitä "progevaikutteisia", sähköisiä jazzyhtyeitä. Toisaalta tässä on kyse marginaalista ja useimmitenhän nämä artistit luokitellaan kaiketi (sähköisen) fuusion puolelle.
Todellakin tarkoitus oli korostaa rockin matalampaa musiikillista ilmaisua suhteessa jazziin (ja klassiseen), mutta ilmeisesti hieman epämääräisesti kirjoitettuna. Progehan kuuluu siis selvästi rockin piiriin ja useimmat progen harrastajatkin näyttävät kuuntelevan myös rockia yleisemminkin - jos jotain muuta siis kuuntelevat.
Jazz on selkeästi alemmalla musiikillisella ilmaisutasolla myös keinojensa suhteen kuin klassinen musiikki.
Vaan eipä klasari OSAA rockata, ei.
Entä jazzari?
http://www.youtube.com/watch?v=9KmvANzwRWk
Ai mutta se olikin melki jazzia
http://www.youtube.com/watch?v=jloZXseyYrI
http://www.youtube.com/watch?v=qslZff3ypvM
http://yle.fi/vintti/yle.fi/pop/artikkelit/2008-08-13/ella-fitzgerald-can-t-buy-me-love-1964.html
The Beatles-yhtyeen synnyttämä popmusiikin murros oli sitä luokka, että monien periaatteessa rockiin penseästi suhtautuneiden ammattipiirien oli pakko ottaa kantaa ilmiöön heti tuoreeltaan.
Beatles-tyyliä jäljiteltiin, kopioitiin, väärennettiin, pilkattiin ja yritettiin sovittaa mitä erilaisempiin musiikillisiin muotteihin. Jazz-kansa yski aikansa uuden aallon edessä, mutta rupesi pian 1960-luvun puolivälissä levyttämään omia versioitaan liverpoolinihmepoikien sävellyksistä. Beatles-kappaleissa olikin riittävästi tarttumapintaa jazzareiden ja viihdemiesten väännöksille.
Jazzmiestenkin oli pakko myöntää, että yhtyeen melodiat olivat oivaltavia ja että moppitukkien säveltaiteessa oli muutenkin ideaa.
http://www.youtube.com/watch?v=gb2JELTrWIY&feature=related
tai....
Beatlesilla ei ole todellakaan mitään valmiuksia olla musiikillisesti "uskottava", kun Beatles-musiikin tekijöillä ei ollut mitään harmonisia kykyjä tai rakenteen tajua.
He olivat vain tanssivia rytmivinguttajia. Muiden muassa. Monet Beatlesin fanithan tykkäilevät myös Bob Dylanista, CCR:sta ja Led Zeppelinistä, mikä kertoo tästä jengistä jo kaiken olennaisen.....