En tiedä onkohan ihan oikealla palstalla, ikää on kuitenkin jo 20 vuotta. Toisaalta tunnen itseni ennemmin nuoreksi, kuin keski-iän kriisiä potevaksi ukoksi. No, samapa tuo... Ja jos joku tunnistaa mut tästä niin aivan sama, näköjään lueskelemme samaa palstaa :)
Ihmettelen miksi kaikki kaverit ja tuttavat löytävät rakkauden tai edes jotain yhden illan säätöjä, mutta mun kohtaloni on olla aina yksin :/
Olen seurustellut kolme kertaa, jokainen suhde on ollut noin 2 viikkoa pitkä. Parissa ekassa suhteessa edettiin pussailuun asti, viimeisessä ei edes siihen.
Teoreettisesti mulla on hyvät edellytykset, mutta käytännössä näköjään ei. Olen 185cm pitkä, aika hoikka, mustat hiukset. Valmistuin amiksesta ja toimin yrittäjänä nykyisin. Pihalla on uudehko urheilullinen auto, ei mikään 80-luvun bemari tai golffi.
Oikeassa elämässä yksikään tyttö/nainen ei ole lähestynyt mua, kaikki noi suhteet saivat alkunsa netissä. Ja tuntuu että netissäkin suurin osa lähestyjistä on todella ylipainoisia tai jotenkin henkisesti vajaita. Enkä siis missään nimessä tahdo mitään pahaa ylipainoisille tai henkisesti sairaille ihmisille, mutta en myöskään näe heitä tyttöystävämatskuna.
Tämä pistää kyllä välillä miettimään kun entiset koulutoverit asuvat naisystäviensä kanssa ja osalla on jo lapsia, ja yläaste-ikäisillä tuttavilla on suhteita koko ajan ja tutustuvat toiseen sukupuoleen. Itsellä ei ollut sen ikäisenä senkään vertaa mahdollisuuksia kuin nykyisin.
Kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?
Ihmettelen miksi kaikki kaverit ja tuttavat löytävät rakkauden tai edes jotain yhden illan säätöjä, mutta mun kohtaloni on olla aina yksin :/
Olen seurustellut kolme kertaa, jokainen suhde on ollut noin 2 viikkoa pitkä. Parissa ekassa suhteessa edettiin pussailuun asti, viimeisessä ei edes siihen.
Teoreettisesti mulla on hyvät edellytykset, mutta käytännössä näköjään ei. Olen 185cm pitkä, aika hoikka, mustat hiukset. Valmistuin amiksesta ja toimin yrittäjänä nykyisin. Pihalla on uudehko urheilullinen auto, ei mikään 80-luvun bemari tai golffi.
Oikeassa elämässä yksikään tyttö/nainen ei ole lähestynyt mua, kaikki noi suhteet saivat alkunsa netissä. Ja tuntuu että netissäkin suurin osa lähestyjistä on todella ylipainoisia tai jotenkin henkisesti vajaita. Enkä siis missään nimessä tahdo mitään pahaa ylipainoisille tai henkisesti sairaille ihmisille, mutta en myöskään näe heitä tyttöystävämatskuna.
Tämä pistää kyllä välillä miettimään kun entiset koulutoverit asuvat naisystäviensä kanssa ja osalla on jo lapsia, ja yläaste-ikäisillä tuttavilla on suhteita koko ajan ja tutustuvat toiseen sukupuoleen. Itsellä ei ollut sen ikäisenä senkään vertaa mahdollisuuksia kuin nykyisin.
Kenelläkään muulla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla. Tosin olen vasta alkanut yrittämään naisia, ja on jo jotain 5 yritystä takana (olen 18v). Olen seurustellut tasan kerran ja sitä kesti pari kuukautta. Noilta 4:ltä muulta olenkin sitten saanut pakit.