apua tarvitseva!!!!

Hei!
Olet varsin nuori, muttei se mikään syy ole,
ettetkö voisi olla hyvä äiti. Mieti nyt todella
tarkkaan millaista elämää haluat. Sinulla on nyt
vielä aikaa miettiä. Ota yhteys poikakaveriisi ja
keskustele vielä hänen kanssaan. Mutta muista
että lapsi kasvaa SINUN vatsassasi ja jos poika
ei halua keskustella asiasta sinä olet vastuussa
päätöksistä sekä teet omat ratkaisusi. Nyt on
myöhäistä voivotella ja harmitella että näin
pääsi käymään. Nyt kannattaa ruveta laittamaan
asioita järjestykseen. Suosittelen että
keskustelet vanhempiesi kanssa tilanteesta.
Tarvitset ehdottomasti kaiken tuen! Jos se ei
onnistu älä missään nimessä jää itseksesi
ratkomaan ongelmia jos ne tuntuvat ylisuurilta.
Kun menet neuvolaan saat varmasti neuvoja mistä
saat tukea (ensikoti?). Neuvoja tulee joka
paikasta mutta mieti mielessäsi mihin uskot.
Sinun elämästäsi on kyse.Lapsi on lahja, mutta
joskus se voi olla toisinkin päin. jos pidät
lapsen, mieti mistä saat tukea kun sinua
väsyttää, haluatko kasvattaa hänet yksin, oletko
valmis sitoutumaan lapsen hoitoon, asunto, koulut?
jos haluat pärjäät varmasti. Helppoa se ei aina
ole, mutta sitäkin rikkaampaa. Kunhan uskaltaa
antaa itsensä nauttia lapsen kanssa olosta eikä
mieti mitä on menettänyt vaan mitä on saanut!
Lapsen adoptoiminen ei tee sinusta huonoa
ihmistä. Osoitat siinä mielessä vastuullisuutesi,
että jos todella tunnet ettet ole kykenevä
huolehtimaan lapsesta on sen tietenkin parempi
olla muualla kuin heittopussina. Mutta lapsi
sinulla on siitä huolimatta vaikka adoptoisitkin
lapsesi. Ainakin tieto siitä seuraa sinua
elämäsi. Toivottavasti jaksat kaiken tämän
myllerryksen keskellä. Päätökset ovat todella
suuria ja kukaan ei voi antaa niihin valmiita
vastauksia. Muuta kuin sinä itse. Ajattele
asioita rauhassa. Nollaa tilanne ja mieti missä
ollaan menossa. Oli päätöksesi mikä tahansa se on
varmasti oikea! Luota itseesi! VOIMIA SINULLE!
Apua saa kun sitä pyytää.

Mä olen useimpien mielestä vielä "teiniäiti" ja
saanut kuulla koko raskauteni ja äitiyteni ajan
olevani vastuuton. Hoidan lastani niin hyvin kuin
voin ja vietän aikaani vain hänen kanssaan.
Ymmärrän kyllä tilanteesi. Ketään ei voi äidiksi
pakottaa.Kannattaa kuitenkin miettiä haluatko
todella luopua lapsestasi ja antaa hänet
ventovieraalle. Mä ainakin ite opin vasta
rakastamaan lastani muutama päivä ennen vauvan
syntymää. Nyt rakastan lastani niin että haluaisin
mielelläni lisääkin niitä, vaan mies puuttuu. Anna
siis itsellesi aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.
Tsemppiä sulle!

Otappa yhteyttä sosiaaliviranomaiseen, jos et ole
vielä niin tehnyt. Hän auttaa sinua eteenpäin.
Vaihtoehtoja on monia, joten älä lannistu.

Ensi- ja Turvakoti auttaa uusia äitejä
selviämään, sos.viran. kautta saat sinne
lähetteen, jos haluat vauvasi pitää. Sieltä saat
tukea ja turvaa, sekä ennenkaikkea tietoa ja
taitoja hoitaa tulevaa vauvaa. Sieltä käsin
hoidetaan sinulle myös asunto ja tuet kuntoon
sekä ns. "turvaverkko" mihin ottaa yhteyttä jos
tulee ongelmia.

Jos et halua pitää vauvaasi, neuvolassa autetaan
adoptio asioiden eteenpäin viemisessä.

Et mielestäni ole vastuuton, jos päätät ettet
halua pitää vauvaa. Mielestäni se on kypsä
ratkasu. Tunnet itse omat voimavarasi ja sen että
jaksatko/pystytkö olemaan äiti.

Mene kuitenkin ensin rohkeasti (jos et ole vielä
käynyt) varaamaan aika alueesi
sos.viranomaiselle. Hän pystyy auttamaan sinua,
teit sitten minkälaisen ratkaisun tahansa.

selviytyy mistä vaan.Muista ettei sinun
ihmisarvosi ole mihinkään kadonnut ja sinulla
on oikeus niihin tunteisiin ja päätöksiin jotka
kohtaat. Mielestäni "iitaliisa" antoi hyvät neuvot
miten toimia,tee juuri näin niin et jää yksin.
Aikuiset jotka kohtaat eivät kaikki ole
tehtäviensä tasolla,mutta älä lannistu sillä luot
omaa elämääsi. Voit vain olla surullinen
vanhempiesi puolesta jos he eivät halua olla
sinun rinnallasi. He menettävät kaikkein
eniten. Ihmiset joskus unohtavat kuinka lyhyt
elämä on loppujen lopuksi tuhlattavaksi ilman
rakkautta. Tärkeintä on rakastaa itseään,antaa
itsellensä anteeksi, siitä lähtee voima
elämään.