Minulla on toisessa munasarjassa ollut iät ajat iso kysta(=vuosia) - milloin se on ollut isompi, milloin pienempi, toisinaan jostain hormonihoidosta (pillerit, Visanne) kadonnut kokonaan, nyttemmin taas palannut ja mitaltaan kuitenkin jotain 4-6 cm suunnilleen.
Se ei mitenkään erityisesti minua vaivaa, välillä ehkä vähän juilii mutta ei muutoin isosti haittaa menoa eikä kukaan ole koskaan ehdottanut että sille mitään pitäisi tehdä. Olkoon minun puolestani siis.
Nyt kun olen esivaihtareissa ja oireita sen puoleen riittää niin alko ihmetyttää että eikös tommoinen munasarjakysta aina kuitenkin tarkoita että sitä estrogeenia pitäs olla elimistössä ? Vai onko niillä kystilla joku oma "elämänsä" ? Tai onko se niin että se kysta syö multa ne vähäisetkin estrogeenit omaan käyttöönsä ja siks sitä ei loppumuijalle enää riitä ja elämä sitä myöten on mitä on ? Tietääkö kukaan - tai onko muilla vaihtari/esivaihtarityypeillä sama juttu ?
Se ei mitenkään erityisesti minua vaivaa, välillä ehkä vähän juilii mutta ei muutoin isosti haittaa menoa eikä kukaan ole koskaan ehdottanut että sille mitään pitäisi tehdä. Olkoon minun puolestani siis.
Nyt kun olen esivaihtareissa ja oireita sen puoleen riittää niin alko ihmetyttää että eikös tommoinen munasarjakysta aina kuitenkin tarkoita että sitä estrogeenia pitäs olla elimistössä ? Vai onko niillä kystilla joku oma "elämänsä" ? Tai onko se niin että se kysta syö multa ne vähäisetkin estrogeenit omaan käyttöönsä ja siks sitä ei loppumuijalle enää riitä ja elämä sitä myöten on mitä on ? Tietääkö kukaan - tai onko muilla vaihtari/esivaihtarityypeillä sama juttu ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Täällä toinen esivaihtareiden kanssa painiva :) Oireita on laidasta laitaan.
Mulla on pari kertaa aiemmin ollut pienempi kysta, jonka gynekologi on punktoinut vastaanotolla, mutta nyt viime kerralla löytyi oik. munasarjasta 6cm kysta joka loppukierrosta aiheutti tärinäkipua ja paineen tunnetta. Gynekologi oli sitä mieltä että noin kookasta ei voi punktoida. Seurataan ja tarvittaessa leikataan pois.
Otettiin vielä jonkinlainen munasarjasyöpää merkkaava verikoe, joka oli onneksi kunnossa. Nyt odottelen huhtikuun alussa olevaa kontrolliaikaa.
Aloitin myös viikko sitten esivaihtareihin yhdistelmäpillerit, jotka voiva ehkäistä myös kystien muodostumista. Huhtikuussa nähdään olisko ne mahdollisesti kutistanu tämän jo olemassa olevan kystan.
Millasia oireita sulla "kysyn vaan" on ja minkä ikäinen olet??
Mulla myös esivaihtarit menossa ja lujaa. Oireet alkoi ahdistuksella/paniikkioireilla noin kolme vuotta sitten. Ne jäi pois aikanaan ja nyt on yöhikoiluja ja unettomuutta etenkin kuukautisten aikaan (jotka muuten ovat epäsäännöllistyneet ja niukentuneet), suun ja limakalvojen kuivumista, raivareita, nivelsärkyjä, ihon kuivumista, kysy, niin mulla on ne kaikki :) Kuukausi sitten kävin gynellä, koska vasemmalla munasarjassa (ovulaation aikaan)oli kovia kipuja (tärinä, yhdyntä, asento). Uä:ssä 7 cm:n kysta ja molemmat munanjohtimet nestetäyteiset. Kivut nyt kadonneet. Gyne laittoi lähetteen keskussairaalaan, jossa olin tänään. Kysta hävinnyt mutta johtimet edelleen nesteiset ja ovat olleet sitä jo vuosia. Siellä kirurgi sanoi, että ei tarvitse leikata varsinkaan, jos ei ole vaivaa. Kystiä tulee ja menee vähän joka toisella naisella. Kasvainmerkkiaine Ca12-5 otettiin myös varoiksi joka oli normaali 11 (viitearvo alle 35) ja kirurgi sanoi, että se on erittäin epäspesifinen markkeri muutenkin. Nousee tulehduksissa, kystissä ja eikä anna todellista kuvaa asiasta. Minä olen vv oireiden kanssa pärjäilly Menohopilla mutta kaikille se ei auta ja olen kyllä kuullut, että yhdistelmäpillerit pitäisivät kystat loitolla. Mene ja tiedä. Eikä mun käsittääkseni kystat estrogeenia syö. Sitä muodostuu munasarjoissa ja rasvakudoksessa senkin jälkeen kun munasarjat ovat lopettaneet toimintansa. On ihan luonnollista, että sen tuotanto vaan luonnollisesti hiipuu kun lähestytään varsinaisia vaihdevuosia. En olisi sinuna "kysyn vaan" huolissani mutta jotta saisit asialle rauhan niin mene ihmeessä gynelle - se rauhoittaa mielen. Rauhoitti minutkin.
Moi,
vastailen sulle violet että olen 43 v ja oireista pahimpia on mielialavaihtelut, yöhikoilut ja aamuyön ohutunisuus.
Ja sulle Sadu64 - mua pännii myös kaikkein eniten näissä oireissa se ahdistuneisuus ja semmonen älytön panikointi. Mulla se panikointi on semmoista että jos mun pitäis tehdä jotain tärkeätä silloin kun mieliala on eniten vuoristoradalla, menen paniikinomaiseen tilaan ja ahdistun itse siitä sitten ihan älyttömästi että tällaistako tää elämä nyt on, lääkärissä pitäs käydä ja mulla vaan sydän hakkaa, ja unohdan puolet asiastani, eihä tämmöistä kukaan voi vakavissaan ottaa.
Olen tosi pettynyt siihen että kaikissa oireistoluetteloissa mainitaan että ne kuumat aallot ja humaukset on niitä vaihdevuosioireita, muuta jos sulla on niin mene psykiatrille. Mä en nimittäin tämmönen normaalisti ole ollu eikä tässä psykat auta - varsinkin kun vielä tää menee kausissa eli pahenee ja luojan kiitos helpottaakin eri kuukaudenvaiheissa
Ihanaa (ei nyt varmaan ehkä teidän mielestä mutta...) että on muitakin samojen juttujen kans painivia !
Moikka, mun mielestä on kans ihanaa ja helpottavaa lukea muiden samojen asioiden kanssa painivien kuulumisia :) ja etenkin kun mulla pahin oire on kans ahdistuneisuus johon viimeaikoina on liittyny paniikinomaisia tunteita. Ne saa aikaan myös pelkoa.
Mulla tulee tänä vuonna 42v. täyteen.
Mulla on kans vuoto vähentyny, mikä ei oo paha, mut vastaavasti kierto on lyhentyny, mikä taas ei oo niin kiva. Kierto on aina ollu melko säännöllinen.
Aj. tulee epätoivoinen tunne että tätäkö tää loppuelämä tulee olemaan. Ja tosiaankin, välillä ei tunne itseään kun nimestä. Eli en minäkään tällanen oo aina ollu.
Oon kovasti yrittäny lukea aiheesta ja keskustelupalstoilta, ne jotenkin helpottaa kun tietää et ei oo ainut :)
Noi uniongelmat on kans tuttuja. Vaikka useinkin tunnen itteni tosi väsyneeksi, heräilen yöllä ja etenkin aamuyöstä uni on pinnallista ja usein herään pyöriskelemään jo ennen kellonsoittoa. Viime yönä olin taas ihan hiestä märkä, kun taas nukkumaan mennessä paleli.
Mulla kans oireet vaihtelee kierron mukaan ja alkavat jo puolivälissä kiertoa. Luultavasti noi kystatkin "elävät" kierron mukaan koska mullakin oireita esiintyy puolivälistä kiertoa vuotoon asti enemmän.
Kiva kuulla että kystalle ei välttämättä tarvitse mitään tehdä jos se ei vaivaa. Oon kuullu että ne voi joskus itsekseen myös puhjeta ja se aiheuttaa kovaa kipua.
Aurinkoisia talvipäiviä kaikille, käykäähän kirjoittelemassa kuulumisia.
Noista mielialanvaihteluista voin vain sanoa, että fyysiset oireet vielä kestän mutta ne ahdistusoireet olivat/ovat kaikkein pahimmat. Ja totta on, että lääkärit ja terveysartikkelitkin painottavat aina niitä fyysisiä oireita. Minä olen aina ollut luonteeltani hyväntuulinen ja melko kilttikin ihminen kunnes nämä oireet alkoivat ja minusta muodostuu aina tiettyy aikaan kuukaudesta varsinainen "ihmissusi". Omaa käytöstä ei tunnista "omaksi" ollenkaan, töissä hypin välillä työkavereiden silmille (aiemmin en ole tehnyt sitä ), unohtelen asioita, ja usein tietokoneella havahdun, että olen vain typeränä tuijotellut näyttöpäätettä ilman ainuttakaan ajatusta päässä, keskittymiskyky välillä aivan hakusessa. Jossain vaiheessa saattoi tulla kummallisia pelkotiloja kuin tyhjästä ja mustia ajatuksia mutta edes ne ovat onneksi olleet poissa jo pitkän aikaa. Itkuherkkä olen kuitenkin edelleen. Mikään pillittäjäkään en ole ollut aiemmin mutta nyt mieheni ei tarvitse kun sanoa yksi väärä sana niin alan jo ulvoa. Ette todellakaan ole yksin. Minun työpaikkani on aikamoinen sirkus, koska siellä on tällä hetkellä 1/3 henkilökunnasta vaihdevuosissa olevia naisia ja KAIKILLA näitä samoja tuntemuksia. Se että voi jakaa ajatuksia ja tieto, että muut ymmärtävät vielä, auttaa huikeasti. Pidetään me naiset lippu korkealla ja päätetään että me selätetään nämä vaihtarit vielä. Kevättä kohti mennään :)
Sinulle Sadu64 että oon samaa mieltä, että fyysiset oireet tuntuvat paljon pienemmiltä psyykkisten rinnalla. Ahdistus on kaikista pahin :( Auttaako sulla se Menohop noihin psyykkisiin oireisiin, vai tuntuuko siltä että ne vähenevät ajan myötä muiden oireiden tullessa?
Minulla luonne on jotakuinkin samanlainen kuin sinulla ja nyt tulee ajoittain sellainen kapinamieli. Kiltti ihminen muuttunut ihan erilaiseksi. Tulee tölvästyä asioita, joita heti itsekin ihmettelee. Sillä hetkellä ei vaan osaa pitää suuta kiinni.
Toi näyttöruudun tuijottaminen kuulostaa myös tutulta. Välillä, useinkin, haluaisi olla vaan ihan yksin ja rauhassa, lueskella ja katsella mukavia ohjelmia. Jos tulevaisuutta pitää suunnitella ni iskee välillä ahdistus.
Tää keskustelupalsta on ihan pelastus, kiitos teidän :) Jaetaan jatkossakin kokemuksia ja kuulumisia. Aurinkoa päivään kaikille.
Hah, luin tuosta teidän kiltin ihmisen muuttumisesta ja tiettekö - ihan nappiin osuu mulla sekin ! Olen semmonen harkitseva, rauhallinen ja empaattinen ihminen ollu normaalisti, nyt musta on tullut ihan kummallinen rähisijä.
Kerron yhden esimerkin - tuossa muutama viikko sitte ku oli niitä sahkökatkoja niin yhdet tutut soitti että voisko he tulla illalla meille käymään kun itellä on sähköt pois ja lapsilla tylsää leikkiä pimeessä. Mä sanoin että tulkaa vaan. Ja sitten hetken päästä siitä puhelusta olin miehelleni ihan että P-lettäkö ne nyt tänne tunkee, pysyisivät kotonaan ja jos ne tulee tänne niin v-u mä lähden ainakin jonnekin muualle ! Ja hetken aikaa todellakin ajattelin etten kyllä voi olla kotona jos ne tulee. Vähänkö pelästyin itekin että tätäkö tämä mun itsehillintä nykyään on, meen vielä hyvässä lykyssä pilaamaan ihmissuhteitani tämmösellä ! Ja siis oikeasti mulle ei edes ole mitään niitä tyyppejä vastaan, olin vaan jotenkin niin väsynyt kai sit just silloin.
Huoh. Ei ihan helppoa siis kärttyisen keski-ikäisen akan elämä !