Tanssiriippuvaisuus vai sairaus ?

Kuules. Sata kilometriä / sivu on vielä aivan kohtuullinen matka tanssireissulla. Paljon pidempiäkin on tehty etenkin kesäöisin.
Tanssiminen on antoisaa sosiaalista yhdessäoloa,joka helpottaa eron aiheuttamaa mielipahaa.
Mutta ! Koskaan ei tanssiminen saa mennä omien lasten tarpeiden edelle. Lapset tarvitsevat kipeästi molempia vanhempiaan erityisesti eron jälkisessä elämässä. Lapsen herkässä mielessä on tilaa vain yhdelle oikealle isälle ja äidille.

Tuohon kysymyksen ei ole järkevää vastata jos ei tiedä molempien kantaa asiaan. Siellä voi isillä olla toinen näkökanta asiaan tai sitten ei.

Ei tarvinnut eksä mitään viidenkymmenen villitystä, lapset jäi noin 3-4 v täysin unholaan kun narskuäiti syöksyi tanssin kautta etsimään itseään. Sillä reisulla on vieläkin. Tämä on ajan henki tosin en pidä tanssia syyllisenä vaan kanavana oireilulle.

Vaikuttaa kiusaamiselta, mutta samalla kostaa omille lapsilleen jättämällä heidät yksin.

Ohje sääntö on et jos otat lapset pysyt kotona ja annat aikasi heille !!!

Juoksut ja tanssireissut voi tehdä sitten , kun lapset ovat toisella huoltajalla.

Sama ongelma meilläkin.EX Mies juoksee tansseissa.

Kesä tulee ja LAVA tanssit - ke,to,pe,la ja su on TANSSEJA.

LAPSET eivät voi mennä isälle, kun hän on TANSSIMASSA !!!

Miten selittää lapsille ettei nyt voi entiseen kotiin mennä , kun isällä on muuta
tärkeämpää kuin te.

Viiden vuoden päästä ei sitten kukaan heistä tarvitse isää iltaseuraksi .

Jos tätä ilmiötä ajateltaisiin psykologisesti (en ole asiantuntija), voisi se selittää vaikkapa sillä, että se toinen puoliso, jolla ei ole lapsia pääsääntöisesti, haluaa osoittaa miten hyvin menee erosta huolimatta. Lapset kärsivät, mutta tälle ihmiselle merkitsee enemmän päästä näyttämään exälleen, että hyvin pyyhkii!

Sisimmässään tämä tansseissa juoksija saattaa kuitenkin itkeä yksinäisyyttään, eikä edes viihdy tansseissa, kun hänellä on exänsä mielessään.

Tällä viestillä en muuten teilaa mitenkään tansseissa käymistä vaikka joka ilta, olen itsekin tanssien "suur-kuluttaja". On aivan eri asia, jos harrastetaan jotain lasten kustannuksella. Silloin kun pitäisi varata aikaa vain ja ainoastaan heille.

Eikö eronnut isi saa etsiä uutta kumppania? Tanssilava on siihen paras paikka, koska siellä on paljon naisia, eikä juuri kukaan ole kännissä. Harrastajalle tanssi on myös erittäin antoisaa ja mieltä virkistävää ilman mitään suhdeyrityksiäkin. Sillä saa mm. nollattua exän aiheuttaman v*tutuksen.

Pitää pussit tyhjätä muutamankerran viikossa.

suomalaisen ryhävalaan valitusta.
Oisit pitäny huolta siitä ukostas, niin kauan kuin sulla oli se.
Turhaan enää perään itket, sitä saat nyt mitä tilasit.

Uutta piparia miehet hakee tansseista,onhan niissä eroja paljon,osa naisista
jopa odottaa kierteleviä miehiä.
Semiloogina toiminut maakunnassa,kahvinjuonnin ohessa kastettu piparia
kahviin.

Kyse on itsekeskeisyydestä ja halusta paeta todellisuutta, se kun nyt on sellainen kun on. Myös riippuvuudesta voidaan puhua kun kerran "harrastus" invalidisoi toiminnan kaikissa muissa sosiaalisissa konteksteissa kuin tanssipiireissä. Itse riippuvainen huomaa tämän yleensä muutaman vuoden lähipiirinsä jälkeen, jos silloinkaan.

Hei minä olen se tanssiva eikä EX, eikä lapseni voineet isän luokse mennä kun oli aina jotakin muuta tärkeämpää. Niimpä, minä en tanssinut silloin vaan olin lasten kanssa. Ex miehehi oli häviäjä, vaikka minulle kiusaa yritti tehdäkkin. Jokainen hetki jonka sain olla lasteni kanssa ei ollut minulta mitään pois, vaikka en tanssimaan päässytkää. EX-mies oli se joka eniten menetti, lastensa naurut, ilot, surut ja luottamuksen. Lasten vartuttua olen päässyt tanssimaan ja tanssin edelleen! Ei tanssi ole syy miehen tai naisen lasten tapaamisten perumiseen....SE ON KORVIEN TAI JOSSAKIN MUUSSA VÄLISSÄ !!

Onneksi ei ole lavantautia.