Yksinäisyyden hyvät puolet

Ei tarvitse kuunnella nalkutusta.

Voit kuluttaa päiväsi masturboimalla. Ystävien kanssa ollessa tämä ei olisi mahdollista kuin muutaman tunnin välein, "käyn kusella"

Jos on onnellinen yksin, on vahvoilla tässä hulluudessa jota elämäksi kutsutaan.

Ei tarvitse kestää toisen osapuolen eriäviä toimintoja omassa kodissaan. :=)
Toisaalta se on pieni haitta kaikesta hyvästä.

Hiljaisuus. Se tuntuu niin ylelliseltä kun kotona saa olla hiljaisuudessa. Työpaikalla monet laitteet pitävät mekkalaa ja pelkkä ilmastointikin on äänekäs.

Saa mennä ja tulla miten vaan.
Voi olla omassa himassa miten vaan, kukaan ei oo jurputtamassa vieressä.
Ei tartte potea huonoa omaatuntoa siitä, että on aina töissä eikä ehi nähä kavereita.
Voi dokaa vaikka joka viikonloppu, ku ei sitä sunnuntanakaan ketään kavereita kuitenkaan nää.

Ehkä yksinäisyydessä on semmonen hyvä puoli että jos sattuu joutumaan helvettiin kuoltuaan niin ainakin sitä yksinäisyyttä on jo vähän tullut harjoiteltua ajallisessa elämässä, koska siellä helvetissä jokainen on täysinyksin ikuisesti ja kärsii ruumiillisesti ja henkisesti, on kuivaa ja kuumaa, eikä saa nukkua ja silleen. Helvetti ois ehkä hieman kivampi jos siellä sais vaikka ees pareittain kärsiä mutta helvetinhän täytyy olla niin perseestä kuin suinkin.
Taivaassa sen sijaan ollaan yhdessä iloisesti.
No joo olipa aika mustaa huumoria. En mä nyt sitä meinaa että yksinäiset joutus hornaan ja seuralliset taivaaseen, mutta taivasosuus voi oikeestaan alkaa jo ennen ruumiin kuolemaa, samoin helvetti-osuus.Täällä ajassahan meidän pitää valita osamme, tietoisesti.

en mä nää mitään hyvää omassa yksinäisyydessä enään

Yksin eläessä välttyy ahdistavilta ihmissuhdeongelmilta. Olen huomannu että joillakin ihmisillä on jatkuvasti jonkinlainen kriisi päällä kun ihmissuhteet menee huonosti. Varmasti todella stressaavaa sellanen. Toinen plussa on se että voi keskittyä omiin harrastuksiin toden teolla, ilman että kaveri- tai sukulaissuhteet häiritsisi niitä. Lähes jokaisella asialla on hyvät puolensa :)

Todella mahtavaa olla yksin. pääsen lähtemään milloin haluan ja minne haluan. Voin tavata naisia ja niitä riittää, ihan milloin vaan tuntuu soitan jollekin niistä naisista. Kämppä on kunnossa ja ei kukaan nalkuta ja ole kyttäämäs mitä teen.

Hyviä puolia:
-ei akka nalkuta
-ei tartte kuunnella akan valituksia
-saa juoda viinaa,ilman taustalta kuuluvaa naputusta
-saa juoda kaljaa,ilman taustalta kuuluvaa narisemista
-saa polttaa tupakkaa,kun huvittaa
-voi panna akkoja,sitten pihalle vosu kun ei enää kiinnosta
-voi mennä baariin,silloin kun huvittaa
-voi piereskellä antaumuksella
-voi rahnuttaa persettä,jos kutisee
-voi kaivella muniaan
-sitten taas voi avata uuden kaljan

Huonoja puolia:
-mistä löytää Al Bandyn EI AKKA-paita
-muita huonoja puolia ei ole

Yksin
-saa käydä vessassa / suihkussa / saunassa rauhassa
- saa katsoa televisiota oman maun mukaan
- saa maata sohvalla ilman syyllisyyttä
- ei tarvitse siivota niin paljon
- on hiljaista
- tietää missä mikin on
- osaa ostaa kaupasta tarvittavat tarvikkeet (wc-paperit, shamppoon jne.)
- ruoanlaitto on nopeaa
- saa kaivella nenäänsä ilman että vieressä kaivellaan
- voi mennä nukkumaan silloin kuin huvittaa
- voi nukkua niin pitkään kun haluaa
- ei tarvitse tapella kuin itsensä kanssa
- voi puuhailla harrastustensa parissa

Kaksin
- on joku joka huolehtii, kun tippuu jakkaralta, pyörtyy saunaan tai kyllästyy yksinoloon

Tarkoittaakohan alkuperäinen oikean yksinäisyyden vai yksin elämisen puolia..
Elän yksin enkä ja olen tosi tyytyväinen tilanteeseeni. Parisuhdetta ja perhe-elämääkin on takana eli kokemusta siitäkin. Aikansa kutakin.
En jaksaisi toista ihmistä koko aikaa kodissani. Saan tulla ja mennä mieleni mukaan. Viihdyn itseni kanssa. Töissä on oltava sosiaalinen ja ihmisten kanssa tekemisissä.
En tunne oikeastaan koskaan itseäni yksinäiseksi.

Yksin asuninen on päällisin puolin aika mukavaa. Saa tosiaan tehdä mitä haluaa. Ei tarvitse lupaa kysellä. Mutta tuolla joku kysyi kuolemasta. Kuolemme kaikki yksin. Kukaan ei kuole seurassa.

juolux lunta luvattu?

Ei tule perheriitoja. On rauhallista ja hiljaista (mitä nyt naapurit möykkää välillä). Ei tarvitse tehdä kompromisseja vaan saa aina tehdä niinkuin itse haluaa.

minä ainakin nautin yksin olosta---johtuneeko se siitä kun noin puoli vuotta sitten päättyi 10-vuoden seurustelusuhde-jolloin mies oli vahvempi persoona ja silloin enemmän elettiin hänen elämää..ja oma jäi unohduksiin. nyt ei tarvii katsella kaljanjuontia,sikalua eikä muutakaan siihen liittyvää.

Toisaalta todellinen yksinäisyys (ei yksin olo) on ihmisen pahin hirvein ja kamalin vitsaus.. hitaasti tappava olotila !!

Hyviä puolia vapaus, huonoja puolia vankeus. Olisi hienoa seurustella miehen kanssa joka ei ole tuollainen kuin nimim. ffffffffffffffffffff. Sillä tavalla että molemmilla olisi oma kämppä.Voitaisiin kyläillä toistemme luona ja sitten kun tarttee etää niin on varapaikka.

Ei tarvitse tuntea syyllisyttä, että mitä syö ja milloin syö, kun kukaan ei ole vahtaamassa.

Onko tämä heitetty vain sinkuille?
Itse olen naimisissa ja kohta 47 simpsakka rouva.
Rakastan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Siippani taas tykkää koko ajan mennä yhdessä ja olla kylkimyyryä. Välillä saan siitä tarpeekseni ja pakenen milloin mihinkin...yleensä metsään tai lenkkipolulle/hiihtämään. Jatkuva yhdessäolo tukahduttaa omat ajatukset ja luovat ideat tehokkaasti. Hiljainen yksinäisyys saa taas ajatukset virtaamaan! Sanonkin ukolleni aina välillä että " anna vähän speissii!" Minulle sopisi avioliitto jossa molemmilla olisi omat kodit mutta silti olisimme yhdessä. Taitaapa jäädä haaveeksi.
No. Huonomminkin voisi olla. :)

Eipä tarvitse muistaa kenenkään merkkipäiviä ja törsätä rahoja mahdollisiin lahjoihin, eikä kuunnella akan motkotusta, kun on sattunut unohtumaan moinen päivä.

Listasin sinkkuuden ja yksinäisyyden joitakin hyviä puolia...

1. Vatsavaivoja ei tarvitse peitellä. Eikä tapahdu yllättäviä vatsakatastrofeja sängyssä. Esim. ei paukuta toisen piip vasten.
2. Voi levätä ja on ihanan rauhallista.
3. Toinen ei arvioi ja kyttää.
4. Voi löytää vielä sen oikean tai surra menetettyä hamaan tulevaisuuteen (mikä ei ole kivaa, mutta ei ainakaan väkisin yritä muuta ja jos ei löydykään).
5. Voi löytää muita yksinäisiä ystäväksi, jos vaan ilmoittautuisivat. Harmi kun eivät uskalla!
6. Ei tarvitse tehdä lapsia.
7. Voi tehdä mukavia asioita yksin. Ehkä voi löytää jonkun muun seuraksi mukavaan menoon. Ihan kaikkea, tosin ei tule tehtyä yksin.
8. Voi kehittää itseään.
9. On paljon coolimpi/karismaattisempi/syvempi/persoona/ajatteleva, kuin sellainen joka on aina saanut kaiken elämässään ja ollut aina kumppani tai seuraa.
10. Henkinen kehitys edistyy suurin harppauksin. Elämän viisauksia oppii ja etsii.
11. Selviää yksin.
12. On miljoonkertaa onnellisempi seurasta, sitten jos sitä joskus on. Arvostaa toista.
13. Ei tarvitse ajaa karvoja hysteerisesti.
14. Ei tarvitse koko ajan olla viimeisen päälle laitettuna.
15. Ei tarvitse pelätä eroa. Koska se tapahtui jo.
16. Voi kokea itsensä hyväksi.
17. Harrastaa jotain mitä ei ennen.
18. Ehtii roikkua netissä ja lukemaan jotain.
19. Voi nukkua rauhassa.
20. Kaveri ei määrää minne mennään tai aikaa.. niin ei saisi muutenkaan olla. Vaan pitäisi neuvotella.
21. Porukassa tyhmyys tiivistyy.. se ei ainakaan tiivisty sitten. Vaikka olisi kiva keskustalla toisten kanssa.
22. Tekee omia päätöksiä elämässä.
23. Lopulta on rento fiilis.
24. Voi löytää parempia ihmisiä vielä.. Entiset petturit poissa kun ovat.
25. Keksii itsekseen elämää parantavia seikkoja.
26. On aikaa. Ties minkä bisneksen vielä keksii sillä ajalla.
27. Voi liikkua rauhassa, kukaan ei kalkata korvan juuressa ulkona. Ellei ohi mennessä.
28. Tulee yksilölliseksi. Ei matki toista.
29. Voi saavuttaa lopulta onnen. Vaikka kaipaa toista suureksi osaksi.
30. Ehtii venytellä ja vaikka meditaatiota harrastaa.
31. Voi löytää positiivisen ja vahvan itsensä. Narsistit on yritettävä pitää kaukana ainakin. Jännä juttu että jos vanhempi on sellainen, jostain sellainen löytää aina negatiivisen puolen..pikkuasioistakin.
32. Ei tarvitse ajatella koko ajan mitä muut ajattelee, tai tarvisko sitä muutenkaan aina.
33. Voi nauraa viihteelle ja viljellä huumoria välillä. Kukaan ei pidä mauttomana vitsiä.
34. Jatkan lisää myöhemmin ehkä.

jos tyli täysi-ikäiseksi elän , en halua viettää loppuelämääni yksin....
kieltämättä yksinolo alkaa jo vituttaa , haaveilen "siitä oikeasta" , saa nähdä tapaanko häntä koskaan...

1. Voi milloin tahansa poistaa itsensä tästä maailmasta eikä kukaan jää kaipaamaan.

Ei tarvii sairastuttaa itteään e-pillereillä.

Suomesta muuttava kirjoitti: "Olen henkisesti kasvanut yksinäisyyteen,ja muutoin en osaisi elääkään.Olen nyt 54 vuotias mies,ja toivon vain että kun kuolen se olisi mahdollisimman kivutonta,kuolenko yksin vai en on samantekevää.Samoin sekin mihin ruumiini joutuu.Tärkeänä oikeastaan pidän vain sitä missä vietän iäisyyteni,ja siitä olenkin huolestunut.Oikeastaan en ole täysin yksin koska minulla on kotieläimiä,ja rakastan niitä suuresti.Tarkoitin mitä kirjoitin ja ilman mitään kyynisyyttä,olen valinnut yksinelelyn ja asuinpaikkanikin kaukana taajamista,kyllä se onnistuu kun tahtoa piisaa:) "

Tuossa näkyy se, että kirjoittaja on pystynyt hyväksymään tilanteensa ilman katkeruutta. Kaikille se tilanteen hyväksyminen ei ole niin helppoa. Vaan ehkä sitä ajan mittaan oppii. Toisaalta, kun olen jonkin verran nuorempi, niin en ole oikein vielä ajatellut, että tämä yksin oleminen olisi lopullinen tilanne. Vaan saattaahan se ollakin.
Ainakin yksi hyvä puoli on tosiaan se, niinkuin joku edellä kirjoitti, ettei tarvitse ajatella, mitä joku toinen minusta ajattelee. Siis kotioloissa. Ja myös se, ettei tarvitse kotona olla niin viimeisen päälle pukeutunut tms. Aamutakissa voi aivan hyvin tallustella kotioloissa vaikka keskellä päivää eikä kukaan tule kommentoimaan mitään. :)

Eräs pappa meni lääkäriin siksi: (pitäähän lääkärinkin elää)
Hän sai tietenkin lääkereseptin, meni apteekkiin, osti lääkkeet. (pitäähän apteekkarinkin elää.)
Hän tuli kotiin, kätki lääkkeet:(pitäähän minunkin elää)
Lääkäreitäkin on monenlaisia. Ties vaikka joku isosta rahasta saadaan tappamaan vanhuksia.
Onhan sitä juttua harhaan astuneesta lakimiehestäkin.
Ja olen kuullut televisiosta Espanjan Baruson sanovan, että Suomen ongelma on yli-ikäiset ihmiset.
Olen vanhus ja pelottaa todella.

Voi ainakin tehdä kotona itsekseen ihan mitä haluaa. Ei ole kukaan rajoja asettamassa ja yksimielisyyteen pääsee helpommin kuin helposti. Saa rauhoittua ja rentoutua sekä olla laiska. Ei tarvitse yrittää olla kenellekään mieliksi, vaan voi olla täysin oma itsensä välittämättä muiden mielipiteistä. Voi kuunnella esim. vain sellaista musiikkia, josta itse pitää. Katsoa elokuvia ja ohjelmia, joista pitää. Kompromisseja ei ole tarpeen tehdä, vaan oma mielipide on ainoa, joka ratkaisee. Saa nukkua milloin haluaa, syödä milloin haluaa ja mitä haluaa. Eikä tarvitse miettiä, tekeekö tai sanooko oikein vai ei: kukaan ei ole loukkaantumassa tai mieltään pahoittamassa eikä kukaan voi sinun mieltäsi myöskään pahoittaa. Siinä kaikki mitä näin äkkipäätään keksin.

Vappuaattona liikkuessani kaupungilla, yksin tietenkin, huomasin kuinka jotkut soittelivat kännykällään kavereilleen, että missä nämä hukatut kaverit ovat.

Yhden hengen ryhmä pysyy aina kasassa, eikä ole tuota ongelmaa. Ei tarvitse huolehtia missä kaverit ovat, eikä kukaan ole kyselemässä mitä teen ja missä.

Hyvä puoli yksinäisyydessä on, että ei mene paljon rahaa puhelinlaskuun.

Voi baarin nurkassa suudella kenen kanssa tahtoo ja hieroskella ihan vapaasti kenen etumusta tahtoo.

Yksinäisyyden varjossa kasvaa itsenäisyyden puu

Olen aina ollut melko yksinäinen ihminen. Muutama vuosi sitten kävi niin että silloinen avovaimoni jätti minut ja jäin täysin yksin. Kun vihdoin pääsin yli tapahtuneesta, tajusin että minulla ei ole mitään sisältöä elämässä. Rahaa minulla ei vieläkään ole, mutta olen ihmisenä täysin erilainen kuin nyt.

Pari vuotta sitten, kun olin tulossa Helsingin keskustasta kotiin, (olin vain kuluttamassa aikaa kävelemällä yksin pitkin kaupunkia)bussissa edessäni istui vanha pariskunta, joka keskusteli politiikasta, kirjallisuudesta, filosofiasta jne. Kuuntelin heitä aluksi vain sen takia kun ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Sitten minua rupesi ärsyttämään, kun en ymmärtänyt paljoakaan heidän keskustelustaan. En missään vaiheessa olisi voinut osallistua heidän keskusteluun ja sanoa jotain järkevää. Jossain vaiheessa kiukkuni muuttui kuitenkin vilpittömäksi ihailuksi heitä kohtaan. Harvemmin olen kohdannut niin sivistyneitä ihmisiä. Heidän keskustelunsa oli rehellinen ja vilpitön. He eivät yrittäneet leikkiä snobbailevia besserwissereitä, vaan puhuivat hiljaa kuiskaamalla.

Vielä viikkojen jälkeen muistin tämän pariskunnan. Päätin, että haluan olla samanlainen kun he. Tiesin, että siihen menee paljon aikaa, mutta yksinäisenä ihmisenä sitä riittää hyvin. Menin kirjastoon ja lainasin pari kirjallisuuden klassikkoa. Kyseessä taisi olla Hemingwayn ja Dickensin teokset.Taisi sivistyksen ensimmäinen askelma olla vähän vaikea, sillä molemmat kirjat jäivät kesken. Sittemmin olen lukenut kyllä kolmisenkymmentä teosta, Tolstoit ja Dostojevskit on aika huolellisesti käyty läpi. En olisi tätä uskonut muutama vuosi sitten, en ole ikinä ollut mikään lukutoukka.

Olen tutustunut paljon historiaan, politiikkaan, filosofiaan ja kirjallisuuteen. Tämä on ollut enimmäkseen tuskallista, mutta nykyään tästä on tullut harrastus. Aluksi oli tarkoituksena vain lisätä tietoa eri aiheista, mutta tässä onkin yllättäen käynyt niin että olen ihmisenä muuttunut lähes täydellisesti. Päässä pyörii aivan eri asiat kuin muutama vuosi sitten. Ennen odottelin viikonloppuja, että pääsee kännissä metsästämään naisia. Kyllä, jopa seurustellessani! Tekisi mieli mennä ajassa taaksepäin ja vetää itseäni turpiin oikein kunnolla, olisin sen ansainnut. Nykyään aika menee siihen kun istun sohvalla ja luen. Olen vastapainoksi ruvennut myöskin käymään kuntosalilla. Olisi hienoa lopettaa tämä tarina kertomalla että olen löytänyt paljon uusia kavereita. En ole oikeastaan viettänyt aikaa muiden ihmisten kanssa viime vuosina. Mutta sen sijaan olen tutustunut itseeni. Tämä uusi minä on ihan mukava tuttavuus!

1. Tuntuu tosi kivalta olla aurinkoisina päivinä perjantaisin kotona kun ei ole ketään kenen kanssa viettää aikaa.

2. Oma reviiri lujittuu niin tarpeelliseksi ettei voi toista ihmistä sinne päästää vaikka kuinka haluaisi.

3. On myös kiva olla sisällä viikkoja putkeen ja käydä vain pihalla tupakalla.

4. Kiva huomata kuinka vanha on ja miten aika on vain valunut sormien läpi ja miettiä niitä kaikkia menetettyjä vuosia.

5. On kiva olla yksin omien ajatuksien kanssa kun ne samalla syö ihmisen sisältä ja aiheuttaa tunteen että tekisi mieli oksentaa sielu ulos.

6. Se on myös kivaa miten harmaaksi kaikki muuttuu kun on sisällä tarpeeksi pitkään. Välillä ei pysty edes masturboimaan kun ei seiso.

7. On myös kiva huomata että yksinäisyys on katkeroittanut mielen niin pahasti että huomaa suorastaan vihaavansa muita ihmisiä.

No jos rehellisiä ollaan niin ei yksinäisyydessä ole mitään hyvää.

Olen hyvää seuraa itselleni. Kaikki mitä teen on oman itseni varassa. Itsenäinen mies on aika lähellä eräänlaista jumalaa.