oireet. Eka kerran koin oireita 17v., mutta ne laitettiin murrosiän piikkiin. Välillä oli muutaman vuoden oireet poissa, ja taas tulivat ja olivat muutaman vuoden. Iän ja ajan kanssa oireet voimistuivat ja pahenivat ja alkoivat kestää kauemmin ja poissa olivat vähemmän aikaa. Näine elelin monta vuotta ja kävin lääkärissäkin välillä. Minulla stressiä, siksi oireilen. Oli mennyt oireiden kanssa eläessä jo runsas 10 vuotta, sitten alkoivat olla oireet tosi voimakkaita, luulin kuolevani. Taas lääkärille, laittoi minut miel.terv. toimistolle, eli psyykkeessä on vikaa. Tietty otin sieltä sitten pillerit. Auttoi niin, että oli tokkurassa, mutta silti tuli tosi pahoja ahdistukohtauksia. Alkoi jo käsien vapina olla aika voimakasta, en hikoillut, mitä enemmän kuntoilin, sitä huonompaan kuntoon menin, iho kutisi ja kuivui, hiuksia lähti, en tosin lihonut, vaan laihduin, en jaksanut enää mitään, olin töistä usein sairaslomalla. Taas kävin lääkärissä, olen niin stressaantunut, en saisi ajatella oireita, niin eivät tule. Yritin olla ajattelematta, mutta aamusta jo oli niin ahdistava ja pyörryttävä olo, piti olla jalat ylhäällä. Yritin kävellä lenkkejä, mutta tuli niin paha olo, äkkiä kotiin. Aina väsytti ja oli voimaton olo, mutten osannut nukkua kummiskaan. Sydänoireet tulivat ja kävelin ulkona seinistä kiinni pitäen. Lääkäri sanoi, lihakseni ovat niin jännittyneet, ne tekevät sydänoireeni. No, yritin taas mennä eteenpäin, tosin neulominen ja mäkien käveleminen ylös jäivät, en pystynyt, sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Menetin työpaikkani, olin liian paljon poissa. Olin jo tosi huonossa kunnossa, ajattelin, psyykkeessäni ei mitään vikaa. Menin taas lääkärille, oli naislääkäri ja katsoi silmiin, otetaan verikoe, kilpirauhasen vajaatoimintaa olikin. Sain avun vasta n. 20 vuotta valitettuani ja olin jo lähellä kuolemaa. Hoitamattomana on vaarallista, ja sen sain kokea. Lääkkeet auttoivat kolmen viikon kuluttua ja nyt olen elämäni kunnossa. En ole eläessäni ollut näin hyvässä kunnossa. Vihainen olin lääkäreille, kun eivät todenneet tautiani aiemmin, sain *kitua* siis n. 20 vuotta.
Minulla alkoi
*pikku-hiljaa*
142828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan kuin puhuisit suoraan minusta! Minulla oli tasan samat oireet, yhtä pahoina, ja nekin alkoivat murrosiässä ja kaikki aluksi kuvittelivat niiden olevan murrosikää. Myöhemmin minuakin luultiin mielenterveysongelmaiseksi. Ainoa ero sinuun on, että minulla taas todettiin paha liikatoiminta! Minä tosin laihduinkin, mutta ahdistus, sydämen hakkaus, vapina tuntuvat tosi tutilta! Minuakin harmittaa, miten monta vuotta tämän takia meni hukkaan...
Niinpä, tuli jotenkin lääkäriviha, kun oli vain verikokeesta kiinni koko elämäni. Jäi niin monta tilaisuutta käymättä, esim. häätkin, kun oli niin sellainen olo, ettei pystynyt menemään ja sitten suku piti *luulosairaana*, kuten pikku hiljaa ex-miehenikin. Joskus oli tosi raskas olo ja ajatteli, kunpa saisi iäisen unen, niin kaikki helpottaisi. Silloin tulivat lapseni mieleeni, mihin he joutusivat, kun isänsä alkoi alkoholisoitumaan. Joten yritin jaksaa ja jaksaa vain lasteni takia, vaikka monesti en jaksanut heidänkään kanssaan mihinkään lähteä. Aina piti lapsille sanoa, lähden, jos jaksan, tms!! Itkuja oli paljon, miksi, miksi minä olen näin sairas, ja kukaan ei löydä minusta mitään ja itse ei tietty ole lääkäri ja ei tiedä, mikä vaivaa, eikä ollut , mistä saada tietoakaan, koska lääkäritkään eivät tiedä. Nyt yritän nauttia elämästäni niidenkin vuosien edestä, ei tarvii enää töissäkään käydä, vaikka elämäni parhaimmassa kunnossa. Kait pääsin eläkkeelle helpolla, kun lääkärit mokasivat niin monta kertaa, ja oireeni olivat päässeet tosi pahaan kuntoon. Kyllä olikin monta kertaa sellainen olo, että varmasti kuolen. Tulee vähän toistoa, mutta vieläkin suututtaa, vaikka nyt olen ollut jo lääkityksellä 11 vuotta. Eikä mulle sanottu, että pitää käydä kontrollissakaan. Nyt vuosi sitten muten vain kävin sairaanhoitajan luona ja ei löytynyt lääkärille aikaa, mutta kun ohimennen kerroin kilpirauhasen vajaatoiminnasta, heti löytyi aika ja sanoi, nyt verikokeeseen. Samalla ottivat jos jonkinlaista koetta, ja sanoi, pitää käydä ainakin kerran vuodessa kontrollissa. No, sainpa senkin tietää nyt monen vuoden kuluttua.
Mistä ihmeestä sait lääkereseptin? Kyllä lääkärin pitäisi reseptiä kirjoittaessaan katsoa milloin on viimeksi kontrolloitu. Näin ainakin minulla on tehty. Aina muistutetaan vaikka itsekin muistan.
Mutta tarina sinänsä on tuttu. Murrosiässä alkoivat oireet, jatkuivat vaihdellen. Kukaan vaan ei ymmärtänyt. Jouduin mielenterveyssyistä sairaseläkkeelle. Jossakin vaiheessa sitten otettiin koe, ja sain lääkkeet. Joutaisin tietysti palaamaan töihinkin, mutta mihin töihin sitä viidentoista vuoden eläkeajan jälkeen voi enää mennä. Toisaalta on mukavaa kun voi tehdä kaikenlaista vapaaehtoista ja autella muita ihmisiä ja läheisiä. En siis ole mikään turha makoilija.
Sain reseptin, kun vain vein uusittavaksi, koskaan ei sanottu kontrollista mitään. Itse kait pari kertaa 10 vuoden aikana kävin kontrollissa, kun kysyin, voisiko ottaa. Ei koskaan sanottu, se pitäisikin ottaa kerran vuodessa. Onneksi nyt sanoin kurkkukivun yhteydessä sairaanhoitajalle mitä minulla muutakin on, joten hän hämmästyi, etten ole käynyt ainakin kerran vuodessa verikokeessa. Eli näin hyvin terveyskeskuksissa hoidetaan potilaita.
Millaiset ne sinun tosi pahat oireet olivat? Miksi sinun piti pitää seinistä kiinni kun kävelit?
Oliko sinulla mitään jalkaoireita, tai hermoston oireita? En tarkoita " korvien väliä".
Sydänsoireet olivat niin pahat, en voinut kävellä mäkiä tai portaita(onneksi meillä oli hissitalo), en neuloa, en mitään rasittavaa, sydän hakkasi niin, että luulin pyörtyväni. Muutenkin oli pyörryttävä olo kokoajan ja tasapainossajotain vikaa, siksi *seiniä pitkin* kävelin.. ja siksi vain ulkoilu omalla pihalla, talon ympäri.
Minulla siis on liikatoiminta, mutta ilmeisesti oireena sydämen nopea syke kuuluu molempiin. Itselläni tuo sykkeen nousu levossa yli 100 aiheutti oireiden ollesa pahimmillaan sen, että muutaman kerran menetin oikeasti tajuntani ja jouduin ambulanssikyydeillä sairaalaan. Aluksi luultiin, että sydämessä on vikaa, kunnes he tajusivat sairauteni. Kolme kertaa olen joutunut piipaa-autolla sairaalaan ja muutaman muun kerran vielä lisäksi pyörtyillyt vaivani takia. Ei kiva.
Kärsimys, johon olet joutunut on pelkästään sen takia, koska joku lääkäri on tehnyt diaknoosin, että se on mielenterveys puolella. Mistään muusta ei ole johtunut tutkimattomuus. Eli alunperin väärä diaknoosi.
Et varmasti ole ainoa joka on joutunut kärsimään väärästä diaknoosista, niitä on tuhansia.
Joskus tuntuu, että epäpätevä lääkäri kun ei muuta selitystä oireille löydä, niin helppoa on diaknosoida potilas "hulluksi". Tämä on taivahan tosi asia ja tämmöisen diaknoosia jälkeen olet kyllä yksin vaivoinesi!!
Hei vaan "PIKKU-HILJAA"-kohtalotoveri!
KUTEN SINULLA,MYÖS MINULLA ON 20 JA YLIKIN SAIRASTELUKIERRE.-VUODEN 1980 KOLARIN JA SITÄ SEURAAVIEN KAIKENMAAILMAN KIPUPIIKKIEN JÄLKEEN ALOIN KITUA TALVISIN,KUUMEITA,VÄSYMYSTÄ JA LÄÄKKEITÄ.
TILANTEENI PAHENI,KUN AINA LISÄSIN TÖITÄ,KUN VOINTI OLI SENVERRAN SIEDETTÄVÄ.OMAISHOITO JA KOIRANHOITO OLIVAT SIINÄ LISÄNÄ.
KUNTO MENI AIVAN PIIPPUUN NELJÄ VUOTTA SITTEN TAIKKA OIKEASTAAN JO 1999 SYKSYLLÄ.EPÄILEN EDELLEEN,ETTÄ HEIKOSTI SUOJATTU AMALGAAMIPURKU OLI OSASYYNÄ TAIKKA LAUKAISI PAHIMMAN KIPUKIERTEEN,MISSÄ IHMINEN VOI OLLA.
MUITA OIREITA:VÄSYMYS,EI VAAN JAKSA. JALKA EI NOUSE,EIKÄ JAKSA VERHOJA VAIHTAA.KÄVELY,ERITOTEN AAMUINEN, HANKALAA.FIBROLÄÄKITYS JA AHDISTUKSEN AIKANA KUTISTAJALLE.SELKÄYDINPUNKTIO,MAGNEETTIKUVAUKSIA.
LISÄÄ LÄÄKKEITÄ -JOITA EN OTTANUT,KUN PÄÄSIN JO ELÄKKEELLE,OLIN IHAN LOPPU,ETTEN JAKSANUT ENÄÄ APTEEKKINKAAN.
KUN VÄLILLÄ MENI HYVIN,ALOIN LAIHDUTTAA,MUTTA SIITÄ EI TULLUT MITÄÄN.KAIKKEA EN JAKSA EDES NYTTENKÄÄN KERTOA,TÄMÄ ON OLLUT HIRVEÄÄ!!!
SITTEN KUITENKIN ERÄÄNÄ LÄÄKÄRIKÄYNTI-KERTANA TULI NUORI JA PIRTEÄ TERVEYSKESKUSLÄÄKÄRINI TANSSIEN VASTAAN,SANOEN:NYT SINULLA ALKAA UUSI ELÄMÄ! -OLI LÖYDETTY KILPPARIHORMOONIN VAJAUS.
NYT SYÖN KOLMATTA VIIKKOA PUOLIKKAAN 0.1 MG TABLETTIA JA ELÄMÄ ALKAA HYMYTÄ JA PÄIVÄ PAISTAA SIIHEN RISUKASAANKIN,MIKÄ ALOIN OLLA, -VAIKKA SEKIN ON LIIAN HELPPO VERTAUS JATKUVISSA KIVUISSA OLLEN JA KUN JO OLIN MENETTÄMÄSSÄ KOKO IDENTITEETIN MUISTIN JA PUHEEN KADOTESSA.
OLEN ONNELLINEN JA YLLÄTTYNYT -NYT KUN VIELÄ SAISI POIS NE 25 TURHAA KILOA,NIIN SITTEN ALKAISI KUNTOILU JA VOIS YLISTÄÄ HYVÄÄ JUMALAA,ETTÄ HÄN LÄHETTI KUNNOLLISEN TERVEYSKESKUSLÄÄKÄSIN..MUTTA KUKA LÄHETTI NE MUUT SADAT PÖLLÖT TIELLENI,FYSIATRIT,ERIKOISLÄÄKÄRIT,KUTISTAJAT,LAAJENTAJAT,RÖNTGAAJAT JNE -KAIKKI OMAA PAPPEUTTAAN VAALIEN -JA LÄÄKKEITÄ LAPATEN.
EHKÄ HEITÄKIN VOISI JOTENKIN PUOLUSTAA:KUN MINUN KOKEISSANI EI KAHTEENKYMMENEEN VUOTEEN OLLUT NÄKYNYT MITÄÄN,NIIN EIVÄTHÄN HE VOINEET MITÄÄN TIETÄÄ,VARSINKIN KUN TIETOKONE OLI AINA MINUN JA HEIDÄN VÄLISSÄÄN.
VERIKOKEEN OLIN AINA OTATTANUT SILLOIN,KUN OLIN OMIN JALOIN PÄÄSSYT LABORATORIOON,ELI HYVÄSSÄ KUNNOSSA.TÄMÄ OIKEA TULOS TULI VASTA SITTEN,KUN ÄLYNERON TERVEYSKESKUSLÄÄKÄRINI EKSYMÄN KANSSA SOVITTIIN,ETTÄ SEURAAVA KOE OTETAAN VASTA SITTEN KUN OLET TAAS IHAN RAPAKUNNOSSA - SILLOIN SITTEN HENKEÄ HAUKKOEN RAAHAUDUIN TAKSIIN JA SIITÄ KOKEISIIN.TÄLLÄ KERRALLA VASTA SAATIIN VAJAATOIMINTA-ARVOT ESILLE -ELI SIIS NORMAALIN 4.2 SIJASTA MINULLA ONKIN 4.66 . ALKOI LÄÄKITYS,JOSTA OLEN OIKEIN ONNELLINEN.
TOIVON KAIKILLE LUKIJOILLE YHTÄ NEROKASTA JA ETEVÄÄ SHERLOKKIA LÄÄKÄRIKSI,TERV
TUULA K
Yks: Älä huuda. Isot kirjaimet tarkoittavat huutamista.
Kaks: Ei se THS:n 4.2:kaan ole normaaliarvo. Nykyisin pidetään normaalina alle 2.5. Itse pyrin pitämään 1.2:n tienoilla.
Että silleen. Koita jaksaa, kyllä se siitä. Kun saat arvot kohdalleen, ala kuntoilu heti äläkä vasta sitten kun olet laihtunut. Kyllä kävellä voi vaikka painoa olis vähän enemmänkin.
Hei vaan Aini ja kumpp!
Meni jonkinverran aikaa ennenkuin pääsin koneelle,siispä sorryt!
Kiitos vastauksesta -olen huomenna menossa uusiin verikokeisiin ja jännään siis,että mitäköhän siellä nyt löytyy,kun olen kk verran syönyt 0,05mg/pv Tyroksiinia.
Niin vähän -ja:
Elämä on muuttunut PALJON ! Voin huutaa sen vaikka Puijon tornin huipulta,että elämä on silti ihanaa -.nyt kun vihdoin jaksaa oivaltaa!
Poljen fillaria,poljen ja poljen ja kuljen niin kuin vain jaksan kaikkine kiloineni.Fysiikka vain on julma ja piittaamaton,jalat ja kilot ja menomeiningit eivät stemmaa saumatta.
Kateissa ja kolleissa vain ovat kaikki ne ystävät,jotka sairauteni ja väsymykseni aikana päättivät että:hmm,eipä taida olla iloa moisesta raadonpuolikkaasta -ja viittaillen siihen,että kaaoksessa, sairaana ja eläkkeelle joutuneena olen luuseri, varsinkin kun en voi osallistua heidän Lapinmatkoihinsa,ja lopettivat ystävyyden.
Pahin oli todella käsittämättömän sadistinen, toi vielä cafeteriaan Tuulanpäivänä itsepoimimiaan kukkia,hymyili ja tarjosi kahvin maireasti .Hän järjesti hauskan ja sydämellisen tapahtuman ja valoi uskoa yhteisiin asioihimme(emme todellakaan olleet himppejä,vaan vuosikymmenien ystäviä). - Senjälkeen ei vastannut mihinkään yhteydenpitoon eikä avannut ovea,kun menin kolkuttelemaan.
Julmaa oli tämä :ensin niii-in Maireeta kukkien kanssa ja sitten potku peräluukkuun.Ehkä hän sai kontrastista onnea.
Noin massiivinen oman paremmuuden ja kunnollisuuden tunto olisi tietysti minun ollut raskasta konfrontoida,eli kai sittenkin tapahtui vain terveellinen puhdistus!Mutta eipä montaa kunnon ystävää ole jäljellä.
Mikä terveydessä tekee toisesta paremman ja nyrpistelyyn oikeuttavan ihmisen?siihen en osaa vastata.
Mutta,terveys häämöttää,ja paremmat ystikset,toivomma!Ja onneksi on perhe!
Voippas hyvin,muistakaa ystäviä,älkää potkiko siis pellolle,vaikka he ovatkin sairaita ja kipeitä ja unettomina vaikeita.
terv TuulaK
Hei vaan kumppanit!
Nuori nero ,tyroksiininpuutteeni hoksannut terveyskeskuslääkäri, kertoi uuden verikokeen tuloksen:
Kilpirauhashormoni oli nyt muuttunut 4.66:sta 3.35.Päätettiin alkaa ottaa lisää,eli siis päivittäisen 0,05 tyroksiinin lisäksi kahtena viikonpäivänä kokonainen ,siis 0,1 tabletti.
Mitä luulette, -olisiko järkevää alkaa metsästää jotakin kouluajan tyroksiinikokeen lukemaa ja sitten tähdätä siihen? Miten sen muuten voi arvioida,kuinka ja koska määrä on oikea?
Kunto on parantunut tavattomasti,mutta uupumus alkaa aina siinä iltapäivän vaiheessa.jolloin pitäis kantaa itsensä vielä ainakin kauppaan,uimaan tai pyöräilemään,jotta veri kiertäisi.
Muisti,ajattelu ja huumori ovat palanneet-mutta on asioita ,mm työ - ja sairautta ja sen julkisuutta pelänneet ystävät,jotka ei koskaan palaa.Ketäköhän siitä on kiittäminen.
No,häntä pystyyn vaan,
terv
TuulaK
Hienoa kuulla että tilanteesi alkaa parantua! (Sitä paitsi ihailen sanankäyttöäsi, osaat todella hauskasti ilmaista asiasi, vähän kieliopin hiomista, niin saattaisit pystyä vaikka mihin.)
Jos vielä väsymys vaivaa iltapäivisin, voi olla että sitä TSH:ta kannattaisi seurata ja antaa sen kutistua yhä. Mutta myös T4V-arvo kannattaa ottaa huomiooon, ettei se mene yli 20.
Onnea ja menestystä ja pitkiä pyöräretkiä!
Joo hei Aini -
ja kumppanimme kilppari-asiassa!
Kyllä se siitä - ja uskokaa tai älkää, jopa astrologini Seppo Tanhua oli maininnut vuosihoroskoopissani,että Jupiterin tullessa Ascendentille tapahtuu suuri muutos -no juuri kahta päivää ennen otettiin verikoe 11.6. ja juurin konjunktion aikana se oli lääkärin näpeissä.
Sitten 21.6. menin vastaanotolle ja terveyskeskuslääkärini loihe lausumaan,että nyt kuule sinunkin elämäsi muuttuu kokonaan!
Tässä on pakko kuulkaa alkaa uskoa -paitsi loistaviin terveyskeskulääkäreihimme -niin myöskin ammatilliseen matematiikkanero-astrologiaan.Tanhuan raportissa mainittiin,että 12 vuoden takkuaminen päättyy Jupiterin lähestyessä tiettyä kulmaa.
Eläköön se kulma !Terveys senkun elpyilee...
TuulaK