Haluaisin, että meidän normaali elämämme vain toimisi. Siis normaalisti. Olen jo aikuinen, tänä vuonna kolmekymmentä täyttävä nainen jolla on itselläänkin jo kaksi lasta. En ole tukkanuottasilla äitipuoleni kanssa, vaan hän on minua kohtaan yksinkertaisesti etäinen ja kylmä.
Isäni mielestä ongelma on minussa ja minun ja suren tätä mielipidettä kovasti.
En uskalla, siis USKALLA käydä isäni luona useinkaan, kerran kaksi vuodessa! Isäni käy meillä viikottain - ilman äitipuoltani - katsomassa lapsia ja meitä. Kun äitipuoli tulee mukaan, on kyseessä yleensä joku perhejuhla. Olen hänelle kohtelias, yritän jutella niitä näitä, tarjoan kahvit ja kyselen kuulumiset... vaan ei.
Hän ei pidä minusta. En ymmärrä, että vaikka ei pitäisi niin miksi ei edes yritä tulla toimeen, aikuinen nainen? Ovat olleet naimisissa jo kaksi vuotta, ja tänä aikana hän on sanonut minulle kaksi kokonaista lausetta. Häissä en edes ollut mukana, kun sain tietää niistä niin viime tinkaan etten ehtinyt mukaan, toiselle paikkakunnalle.
Tämä alkaa hiertää isän ja minun välejäni, enkä tiedä, mitä tehdä. Voisiko joku äitipuoli asiallisesti vastata?
Isäni mielestä ongelma on minussa ja minun ja suren tätä mielipidettä kovasti.
En uskalla, siis USKALLA käydä isäni luona useinkaan, kerran kaksi vuodessa! Isäni käy meillä viikottain - ilman äitipuoltani - katsomassa lapsia ja meitä. Kun äitipuoli tulee mukaan, on kyseessä yleensä joku perhejuhla. Olen hänelle kohtelias, yritän jutella niitä näitä, tarjoan kahvit ja kyselen kuulumiset... vaan ei.
Hän ei pidä minusta. En ymmärrä, että vaikka ei pitäisi niin miksi ei edes yritä tulla toimeen, aikuinen nainen? Ovat olleet naimisissa jo kaksi vuotta, ja tänä aikana hän on sanonut minulle kaksi kokonaista lausetta. Häissä en edes ollut mukana, kun sain tietää niistä niin viime tinkaan etten ehtinyt mukaan, toiselle paikkakunnalle.
Tämä alkaa hiertää isän ja minun välejäni, enkä tiedä, mitä tehdä. Voisiko joku äitipuoli asiallisesti vastata?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jaa, koska oma äitipuolesi on tuollainen, niin oletat sitten, että kaikki äitipuolet ovat samanlaisia, ja tiedustelet keskustelupalstalla muilta äitipuolilta syitä oman äitipuolesi käyttäytymiseen.
Katsos, tätä keskustelupalstaa lukevat eivät tunne äitipuoltasi, ja helpointa olisi aikuisena ihmisenä kysyä syitä hänen käytökseensä häneltä itseltään. Oletko koskaan edes yrittänyt keskustella hänen kanssaan aiheesta? Kertoa, että kylmät välinne vaivaavat ja hiertävät, ja että haluaisit olla hänen ystävänsä? Lisäksi voisit keskustella isäsi kanssa, että miksi hän olettaa syyn olevan sinussa? Oletko kertonut yrittäneesi luoda suhdetta äitipuoleesi? Oletko kertonut isällesi, ettet halua menettää häntä ja antaa kenenkään hiertää välejänne?
Olisiko aika nostaa kissa pöydälle heidän kanssaan.
Riitaan tarvitaan aina kaksi.
Kun kerta kyseessä on kaksi aikusita ihmistä, niin nostakaa kissa pöydälle.
Puhukaa kaksin, ilman häiriötekijöitä ja kysy häneltä suoraan mikä mättää.
Voihan olla, että isäsi puoliso kuvittelee että sinulla on jotain häntä vastaan. Näitäkin tapauksia on jossa kuvitellaan jotain eikä puhuta asioita selväksi.
Puhukaa siis !
Minä siis olen äitipuoli, kylläkin teini-ikäisten tyttöjen, ja rakastan heitä paljon, ovathan he isänsä tyttäriä :)
Vain sinä ja äitipuolesi voitte tahoillanne tai keskenänne miettiä, että mikä mättää.
Omakohtaisesti voin kertoa, että mieheni tyttären kanssa meillä on kohteliaan lämpimät välit. Mutta...olen kaiken aikaa joutunut olemaan vähän niin kuin puolustuskannalla / puolustusasemissa / tai niin...en löydä tilanteenkuvaukselle sopivaa sanaa.
Kanssakäyminen, jokapäiväisistäkin asioista keskustelu kääntyy hyökkääväksi, ei ole asiaa, joista hän ei vääntäisi rautakangen kanssa. "miten niin? mistä?milloin?miksi ei?" ei kuitenkaan hyökkäävään sävyyn, vaan niinsanotusti "jokahemmetin kurkkuviipaleen leikkauskin on analysoitava" ;)
Rauhallista ja seesteisintä tapaamiset ovat vain silloin kun mieheni tytär on raskaana tai äitiyshormoneista kylläinen ;) Silloin on ilo käydä tai tavata :D
Tai voi olla että häntä ei oikeasti kiinnosta. Siis äitipuoleasi ei kiinnosta tutustua sinuun.
Pidä kuitenkin välit isääsi kunnossa.
Ja! kaikkia ei tarvitse miellyttää, eikä kaikkien tarvitse pitää kaikista - ei äitipuolienkaan.
Toimeen voi tulla, mutta siinä se.
äitipuoleni tiuski aikanaan minulle ja pikkuveljelleni ettei "ikinä halua lapsia jos ne ovat tollaisia saatanan apinoita kun te!!" kun isä ei ollut kuulemassa. ikämme 10v ja 3v. muutenkin suhtautui meihin kylmästi ja ilkeästi. yksi hyvä muisto minulla hänestä on, mutta kerran toteutunut hiusten letitys ei ollut riittävä syy unohtaa kaikkea pahaa mitä hän on sanonut. kutsuin häihini vain isäni. (vierasmäärä n 15,eli todellakin vain lähimmät ihmiset) Isää asia rassaa jonkin verran mutta hän on hyväksynyt tilanteen kun kymmenen vuoden jälkeen purin patoumiani. ei syytä äitipuoltani sen pahemmin kuin minuakaan.
omaa poikapuoltani taas rakastan hirveästi ja muistan kertoa sen hänelle. välillä otamme yhteen mutta kaikki sovitaan aina puolin sun toisin. myös pojan äidin kanssa tulemme mukavasti toimeen.
ihmiset ovat niin erilaisia, ei niistä aina tiedä miksi toimivat kuin toimivat. itse päätin olla erilainen kuin oma äitipuoleni ja asiaa helpottaa ehkä hyvin nuorena herännyt äidillinen luontoni kun taas äitipioleni äidillisyys heräsi vasta omien biologisten lasten myötä (ihanat sisaruspalleroiset, joita onneksi isän kautta silloin tällöin edes tapaan)
No just!!! Terveisiä vaan pääsiäispupulta.. heh.. et voi olla tosissasi kolmekymppinen ja noin lapsellinen ihminen.
Mitä välii pääasia, että tuut isäsi kanssa toimeen, anna naisen olla omissa oloissaan, ei siitä väkisin mitään tule, jos hän ei sinusta pidä, niin ei pidä, hyvä, kun tulette edes noin hyvin toimeen.
Älä anna sen vaikuttaa isäsi ja sinun väleihin.
En ole onnekseni kenenkään äitipuoli eikä minulla ole onneksi ollut äitipuolta, mutta saanen silti vastata.
Elääkö oma äitisi? Jos elää, keskity häneen ja isääsi. Ei kannata välittää ilkeästä äitipuolesta.
Hienoa, että isäsi pitää teihin yhteyttä. Älä anna vieraan ihmisen hiertää välejänne. Isäsi ymmärtää alkuinnostuksen jälkeen, mistä on kysymys. Lapsillesikin jää hyvät muistot isoisästään, kun et anna suhteenne viilentyä.