Olen 16½-vuotias ja mahdollisesti raskaana.
Ehkäisy petti eikä tullut hankittua
jälkiehkäisyä - tyhmyyttä. Mitä tehdä?
Ehkäisy petti eikä tullut hankittua
jälkiehkäisyä - tyhmyyttä. Mitä tehdä?
Teiniäidiksikö?
reetta
141765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Varaa nyt heti aika neuvolaan, tarkistavat siellä
vielä raskauden testillä ja osaavat kertoa
sinulle eri vaihtoehdoista.
En tyrkytä sinulle mitään, ratkaisun saat ihan
itse tehdä, mutta kerron kuitenkin hieman
abortista. Se tehdään sairaalassa, yleensä
nukutuksessa. Alkion oltava alle 12vko, jotta
laki sallii sen, poikkeustapauksiakin tosin on.
Yleensä abortti suoritetaan aamusta, jotta
potilas pääsee illalla jo pois. Maksu on yleensä
poliklinikkamaksun verran eli 150-250mk.
Sairaaloissa on psykologeja, joiden kanssa voi
käydä juttelemaassa jos siltä tuntuu.
Päädytpä mihin ratkaisuun tahansa, toivotan
sinulle tsemppiä jatkossa.
Tein abortin melkein kaxi vuotta sitten ja se
maksoi 400mk....ja sitten kun vielä otetaan
huomioon ne henkiset kärsimykset mitä se mukanaan
toi...ei ollu halpaa ei!!
Sinun tulee miettiä asiat tarkkaan.Seurusteletko
lapsen isän kanssa,puhu hänelle asiasta,miten
vanhempasi suhtautuu,raha-asiat,oletko valmis
ottamaan lapsesta vastuun,haluatko pitää lapsen
yms.
Kukaan ei voi vastata siihen mitä sinun tulisi
tehdä,vain sinä itse mutta ainakin lapsen isällä
on oikeus tietää!Ja jos vain mahdollista
kannattaa kertoa myös vanhemmillesi.
Jos päädyt aborttiin niin tarvitset jonkun täysi-
ikäisen hakemaan itsesi sairaalasta muuten et
pääse pois.Jaksamista sinulle ja kuuntele
sydämmesi ääntä.
Miksi ihmeessä tarvitaan joku täysi-ikäinen
hakemaan pois sairaalasta? Eikö enää taksi riitä?
Ainakin aiemmin riitti, kun vakuutti hoitsulle,
että ottaa sairaalan pihalta taksin.
En tiedä miksi asia on näin.
Mutta kävin kaksi vuotta sitten lähihoitajakoulun
ja meille kävi eräs lääkäri kertomassa näistä
asioista ja silloin tuli esille että sairaalasta
ei päästetä pois ilman täysi-ikäistä hakijaa.
Ja eräs kaveri joka teki aborttin joutui
soittamaan minut hakemaan kun sairaalasta ei
päästetty pois.
(mahdollisen) lapsen isän kanssa. Olemme
seurustelleet 2 vuotta ja meillä menee todella
hyvin, vaikka asummekin nykyään eri
paikkakunnilla. Hän on ollut tukenani aina
tapahtuneesta lähtien ja sanoo, että ei painosta
minua mihinkään. Jos haluan tehdä abortin, hän
tukee päätöstäni. Jos taas haluan pitää lapsen,
hän tukee sitäkin päätöstä ja auttaa kaikin
mahdollisin tavoin minua ja lasta. Ei missään
nimessä aio hylätä tms. Itse haluaisin pitää
lapsen. Mutta mieltä painaa moni asia: kuinka
kertoa vanhemmille ja muulle lähipiirille, kuinka
opiskelujen kanssa käy (olen lukiossa), entä raha-
asiat? Ja tietenkin se, että poikaystäväni asuu
muualla eikä olisi aina läsnä. Olisiko meidän
parasta muuttaa yhteen jotta asiat hoituisivat
sutjakkaammin. En usko, että pärjäisin yksin
lapsen kanssa... Vaikka toki vanhemmat
auttaisivat, myös sisareni. Mutta luulen, että se
kääntyisi lopulta siihen, etten huoli vanhempieni
apua ja neuvoja koska haluan näyttää pärjääväni.
Onko tämä mahdollista? Asun pienellä
paikkakunnalla, jossa kaikki tietävät kaikkien
liikkeistä - en haluaisi olla pienen paikan ainoa
teiniäiti, saaden päivittäin murhaavia katseita
kasvoilleni. :( Ja vaikka lapsi olikin "vahinko",
on se silti rakastettu ja haluttukin.
Poikaystäväni tosin vaikuttaa siltä, että ehkä
mieluummin olisi abortin kannalla (olemme saman
ikäisiä)... Olen siis täysin hukassa! Niin paljon
kysymyksiä ja niin paljon mietittävää. Mutta
toivon kaiken menevän hyvin, päätänpä sitten mitä
tehdä...
TEINIÄIDIT! Kertokaa arkipäivän askareistanne,
kuinka kaikki sujuu, miten hoidatta raha-asiat,
jne... Kiitän!
Jos haluat ja aijot pitää lapsen suosittelen
muuttamaan yhteen poikaystäväsi kanssa.
Näin sinulla on aina joku johon voit turvautua ja
auttaa sinua ja et ole yksin.Ja onhan se lapselle
tärkeää nähdä molemmat vanhemmat.
Minulla on nyt 4kk vanha tyttö vauva ja itse olen
18wee.Lapsemme oli vahinko mutta toivottu
sellainen....Onhan se välillä raskasta,joudun
pitämään välivuoden sosiaalialan opinnoista mutta
sovin asiat koulun kanssa ja palaan takaisin
vuoden päästä.
Koulussa olin melkein synnytykseen asti.
Omat vanhempani kauhistuivat ensin kun kuulivat
lapsesta mutta tottuivat ajatukseen ja nyt
lapseni on heille todella tärkeä, joten kerro
rohkeasti vaan.
En väitä että nuorella iällä on helppoa olla äiti
mutta paljon se silti antaa ja on se sen arvoista.
Tsemppiä sulle!
Saakutti, tännekö sä tuut kirjottelemaan etkä sit
mulle kertonut mitään!
<b>niin</b>
Miten niin MAHDOLLISESTI raskaana? Etkö sitten voi
selvittää asiaa ensin ennen kuin mietit pääsi
puhki kaiken mahdollisen abortista vauvanhoitoon
ja ihmisten murhaaviin katseisiin? Mikä estää?
Etkö uskalla? Uskalla painia asian kanssa vaikka
helpommalla pääset jos hankit apteekista
raskaustestin tai käyt terveyskeskuksessa tms.
MIKÄ ESTÄÄ?? Näissä asioissa on vaikka väkisin
vähän kypsyttävä.
muih! Mä olin vähän sua nuorempi, kun sain oman
pojan, ja mä olen todellakin sitä mieltä että sun
pitää miettiä mitä SÄ haluat... Oletko sä valmis
kantamaan vastuuta uudesta ihmisalusta? Sehän on
siinä sitten koko sun loppuelämäsi..
Mä en itse olisi pystynyt tekemään aborttia (en
toki vastusta abortteja.. NYT jos tulisin
raskaaksi, niin ainoa vaihtoehto olisi abortti)
ja mä olen todella onnellinen siitä, etten
todellakaan pystynyt. Mä kasvoin raskauden aikana
henkisesti tosi paljon.. Mulle se raskaus oli
todellakin elämäni pahinta aikaa.. Tunteet
myllersi niin, että... Mä tiesin sen, että jos mä
pidän sen lapsen, niin mulla ei ole yhteistä
tulevaisuutta lapsen isän kanssa. Nyt mulla menee
todella hyvin. Mun lapseni on puolitoistavuotias
ja olen kihloissa aivan ihanan "miehen" kanssa.
Mä asuin aluksi kotona vanhempieni luona, mutta
muutin kesällä omaan asuntoon siskoni kanssa.
Rahat saa laskea todella tarkkaan ja pitää
välillä pyytää vanhemmiltakin avustusta (ei onnex
mitään suuria summia kuitenkaan :)). Mä en ole
ikinä saanut sosiaalitoimistosta penniäkään.
Ensin en saanut, kun asuin vanhempien luona ja
nyt en saa, kun olen alaikäinen opiskelija. Mulla
on kuulemman perhe vasta sitten, kun mulla on
VIRALLINEN mies.. Ja lapsella isä.
Lapsen isän kanssa me ollaan kaveri-asteella,
mikä on tosi hyvä, koska mä todella haluan että
mun lapseni tuntee oikeen isänsä :)
mutta... tällasta on mun elämäni.
Mä olen todella onnellinen kun mulla on tommonen
rasavilli poika, en mä osais kuvitella elämääni
ilman sitä.... :)
jos haluat mailailla niin laita viestiä
osotteeseen.. [email protected]
saa toki muutkin maililla.... :)
Jos oot raskaana, etkä tee aborttia, niin et voi
perua asiaa koskaan. Jos teet abortin, niin sulla
on kuitenkin aina uusi mahdollisuus =)
Meinaatko että abortin voi myöhemmin perua?? Abortoitua sikiötä ei voi saada takaisin eikä mahd. myöhemmin saamasi lapsi ole sama lapsi kuin se abortoitu yksilö!
Asiat ei todellakaan ole ihan noin
mustavalkoisia! Ennemminkin pitäisi sanoa, että
MOLEMMAT ovat yhtä peruuttamattomia ratkaisuja:
Abortti jättää varmasti jälkeensä suuren
tyhjyyden, mutta antaa ehkä mahdollisuuden
muunlaisiin ratkaisuihin elämässä. Lapsi taas
täyttää elämän ääriään myöten, mutta tuo suurta
vastuuta (mikä ei ole välttämättä negatiivinen
asia). Elämä ei silti lopu lapsen syntymään,
mutta se sitten rajaa vapauden elää ja päättää
asioista itsekkäästi.
Neuvon sinua miettimään tarkasti, mitä elämältä
haluat. Ihmisiä ja elämäntarinoita on niin
erilaisia, ettei ikä todellakaan kerro
kypsyyttäsi (mikä on tässä se tärkein tekijä). Me
olimme lapsettomuustutkimuksissa jo 18- ja 19-
vuotiaina, joten voin puhua kokemuksesta, kuinka
onnistuneisiin päätöksiin nuorella iällä pystyy.
Silloin on vain osattava ottaa kaikki seikat
huomioon, ja tavoitteet oman elämänsä suhteen
ovat oltava selvillä.
Tsemppiä. =)
..joo ja sähän tiedät millainen se abortoitu
parin sentin nappula oli...ei enää
samanlainen...vittu mitä paskaa...