Minä pelkään susia lasteni puolesta toden teolla. Asun maalla 7-, 5- ja 3-vuotiaiden lasteni sekä vaimoni kanssa. Lähipiirissämme liikkuu susia, koska ympärillä on metsää ja asutuksia paljon siinä välissä, jonka takia susien on vaelleltava pihojenkin halki. Tämä on susien reviiriä. Minulla on voimakas vaisto tahtoa hävittää sudet lasteni parhaaksi, mutta tajuan järjellä ajateltuna sen olevan vain omaa pelkoani. Olen sitä mieltä, että pelko ei ole riittävä syy susien hävittämiseen. Todella inhottavaa olla näin peloissaan lastensa puolesta, mutta jos pidän susia turhaan vaarallisina, niin en katsoisi niiden vähentämiseen olevan aihetta. Mutta nyt taas tuntuu siltä, että emmehän me voi tietää, mitä sudet oikeasti saattavat lapsille tehdä. Ennen kuin itselläni oli lapsia, olin susien suojelun puolella toden teolla, mutta nyt tuntuu siltä, että lapseni täytyy saada turvaan ja sudet hävittää. Mutta pelkäänkö vain ? Olen huolissani lapsistani susien takia. Lapset ovat niin tärkeitä minulle, etten enää halua Suomeen susia, joita pidän lapsilleni uhkina. Aiemmin en pitänyt susia kenellekään uhkina.
Onko tämä VAIN pelkoa ?
pikkulasten isä
18186
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Selvää pelkoa.
allekirjoita tämä: http://www.adressit.com/vaadimme_muutosta_susipolitiikkaan_kansalaisaloite
Se on yksi tapa vaikuttaa turvallisempaan elinympäristöön.
Samalla kun aion ruveta tuota täyttämään, tunnen tekeväni sekä väärin että oikein. Tuntuu kuin pelkkä pelkoni saisi minut susia vastaan, jotka aiemmin tuntuivat äärimmäisen arvokkailta luonnon eläimiltä. Mutta nyt emon vaistot ovat vallanneet minut ja varoittavat susista. En tiedä, alanko katumaan jatkossa, jos nyt kirjoitan tuon adressin. Tuntuu kuin tämä olisi vain vaistojen aiheuttamaa pelkoa :-( En tosiaan tiedä, pelkäänkö lasteni puolesta turhaan vai aiheesta. Tuntuu kuin huoli lapsistani on vienyt minulta arvostuksen luontoa kohtaan. Isyys on vuosien saatossa tainnut muuttaa minua. Olen aivan sekaisin, koska en tiedä nyt mitä ajattelen ja mitä olen tekemässä :-( Haluan sudet pois vain jos siihen on aihetta, enkä voi olla varma, että on.
Käyttäjä "kikkelitonttu" taitaa olla oikeassa, mutta silti aina kun annan susille periksi, alkaa taas kaduttamaan ja koen sudet uhaksi lapsilleni. Lapseni ovat minulle tärkeämpiä kuin koskaan osasin kuvitellakaan ennen isäksi tuloa ja lasteni kavettua tämän ikäisiksi.
Voisiko kompromissi olla pois muutto susialueelta?
Itse asun lapsineni tällä hetkellä taajamassa, jossa ei susia liiku, mutta täällä on tapana nuorison kaahailla autoilla. Pelkään toden teolla, että lapseni jää joku päivä kaaharin alle ja kuolee. Silti en ole ajamassa kuolemantuomiota ylinopeuden ajajille. Pystyn elämään pelkoni kanssa.
Lapsena asuin maalla "susirajalla". Meillä oli pihassa lampi jossa sudet kävi lähes joka ilta/yö juomassa vettä. Kohtasin lapsena ollessani susia monta kertaa, eikä ne koskaan minua millään lailla uhanneet. En tiedä pelkäsikö vanhempani suden vievän lapsensa, mutta jos he pelkäsivät, eivät he sitä onnistuneet lapsiinsa tartuttamaan.
Itse tällä hetkellä muuttaisin mieluummin maalle susien keskelle. Vaara tuntuu paljon pienemmältä kuin asua kaupungissa missä kuka tahansa hullu ihminen voi tehdä pahaa lapsellemme.
Kai muutan pois maalta siihen saakka, kunnes lapseni ovat aikuisia. On kai pakko, koska täällä asuessani en voi hyväksyä susia lasteni vuoksi, mutta saatan pelätä turhaan. Masentavaa, koska olen aina tykännyt asua nimenomaan maalla, mutta nyt kai on oman mielenrauhani ja luonnon kunnioituksen kannalta parempi muuttaa perheineni maalta pois. Ikävän tutuista, mutta kai se on pakko :-( En halua susia hävitettävän, jos vain pelkään niitä.
Oletko käynnyt juttelemassa Pelostasi lääkärille. Lääkäri on ystävä, ei vihollinen.
lekureita on kuule ihan yhtä turha vaivata kuin entisaikainkin. Tos on asperiini, ota se ja jossei kolmessa päivässä helpota niin tuu sit takasi. Tämä on yleisin hoito-ohje vaikka menisit pää kainalossa vastaanottoon...
En minä tämän takia vi muuttaa. Pitää kai vain olla aina ulkona lasten läsnä.
Susi välttelee ihmisiä joten ei mitään hätää. Jopa karhut välttelee.
vaan entäs sen kerran kun ei välttelekään? Ei ihan kiva. Eihän?
Tuollain minäkin ajattelen, että "jos" sudet ovatkin vaarallisia ihmisille. Mutta kun en tiedä. En voi olla kuinkaan varma susien vaarallisuudesta/vaarattomuudesta.
Sudet eivät ole ainoa vaara lapsillesi. Myös ilvekset ja ahmat voivat käydä lapsen kimppuun puhumattakaan poikastaan puolustavasta karhusta tai hirvestä. Kannattaa tosiaan ihan jo oman mielenrauhan takia harkita muuttoa taajamaan. Lapsetkin saa samalla kaverit lähemmäs ja koulu matkaa lyhyemmäksi.
Itse asuin pienenä taajama-alueella mutta paras kaverini pelto/metsä alueella taajaman ulkopuolella ja vietin siellä todella paljon aikaa. Tuli nähtyä niin susia, ilveksiä, ahmoja, hirviä, kettuja ja jopa karhukin aikaisin aamulla kun piti ison tien reunaan asti kävellä koulutaksia odottamaan. Minusta nuo kaikki (ja pienemmätkin metsäneläimet) olivat upeitä eläimiä enkä niitä pelännyt sillä meille oli opetettu että eläimet eivät tahallaan hyökkää ihmisten kimppuun vain ainoastaa puollustautuessaan. Vasta siinä vaiheessa kun kaverini vanhemmat erosivat, tämän äiti muutti pois ja isä osti koiran (rottweilerin) meille 'turvaksi' alkoi sudet ja muut pelottaa sillä jos vaaraa ei kerran ole, miksi piti ottaa koira mukaan aina hämärällä liikkuessa?
Hyvä. Sitten vaan tappamaan kaikki ilvekset, sudet ja karhutkin. Eikö pelkkä susipelon leviäminen riitä, onko synkennettävä muitakin eläinlajeja ja saada tämän takai salametsästys yleistymään niihinkin samoin kuin suteen ?
Miksi olet muuttanut alueelle jossa tiedät olevan susia jos pelkäät niiden takia lastesi puolesta? Ja sudet välttelevät ihmisiä ja sudet eivät ole hyökänneet ihmisen kimppuun moneen sataan vuoteen.
Muista että sinä olet mennyt susien reviirille - ne eivät ole tulleet sinun reviirillesi.
että suomen laki, jonka on säätänyt eduskunta viisaudessaan, antaa ihmisille oikeuden valita asuinpaikkansa mistä hyvänsä. Tästä pl lähinnä kai puolustusvoimain kåytössä olevat alueet. Suden oikeudet eivät voi mennä tämän yli.
Pelkosi on osittain ymmärrettävä ja osittain turha. Itse nuorena ihmisenä olen tottunut liikkumaan metsissä ja kohtaamaan erinlaisia eläimiä, eivät ne minua pienenä pelottaneet, sillä kun liikuin metsässä lauloin AINA, tästä johtuen eläimet pysyivät kaukana, nykyisin, kun liikun metsässä olen vähentänyt laulamista ja huomannut eläinten liikkuvan lähelläni, mutta ei ainutkaan eläin (karhu,susi,ilves,hirvi) ole päälleni hyökännyt, silmästä silmään kyllä katsonut, mutta kun muistaa olla uhmaamatta eläintä se yleensä pakenee paikalta. Sinä tietenkin pelkäät lastesi puolesta, hehän ovat elämäsi valo! mutta tässä kohtaa sinun kannattaa miettiä sitä että esim. karhukin vain suojelee pentujaan jos joku lapsistasi päätyy pennun ja emon väliin, sillä emo luulee lapsesi uhmaavan pentua!
Sinun Kannattaa neuovoa lapsillesi, että kun he leikkivät pihalla tai menevät metsään heidän pitää pitää meteliä! laulaa, nauraa, jutella ja kikattaa! älä neuvo, että hiljaa hiipikää ettei kukaan huomaa, silloin on suurempi riski, että joku eläin yllättää! Kun lapsesi ovat normaalisti ja leikkivät hieman kova äänisemminkin niin voit olla aika varma, että eläimet eivät tule lähelle, sillä ne pelkäävät! :) kyllä se siitä helpottaa, kun huomaat lastesi kasvavan ja oppimaan elämään maalla, minä itsekkin alle kouluikäisenä olen hillunut pitkin metsiä ja luonnonmukaiinen nainen kehittynyt minusta kai on! Opastat lapsia ja olet heidän kanssaan ulkona, mutta älä rupea neuroottiseksi, sillä se tarttuu lapsiisi ja he rupeavat myös pelkäämän, silloin on peli pelattu ja voitte muuttaa kaupunkiin!
Kaikkea hyvää teille ja lapsillesi!
Olen aina asunut maalla, enkä ennen lasten saantia ja kasvua (siihen saakka kunnes ne pärjäävät yksin pihalla) tiennyt, että isän vaistot vaikuttavat minuun niin voimakkaasti. Taidan alkaa tosissani harkita taajamaan muuttamista, sillä tässä samalla susia pelätessäni myös kunnioitan niitä arvokkaina luontokappaleina. Muutan maalle taas sitten, kun lapseni ovat aikuisia. Mutta jos olisin varma, etteivät sudet olisi lapsilleni uhkia, pysyisin perheineni maalla. En voi ymmärtää, kuinka omia lapsia kohtaan voi tulla näin ylisuojeleva vaisto. Huomaan sen nyt vasta, kun omat lapseni ovat pihalla ilman aikuisten valvontaa.
Enkä halua opettaa lapsiani metelöimään metsissä ja häiritsemään luonnon eläimistöä. Samaan aikaan arvostan ja kunnioitan luontoa ja olen huolissani lasteni puolesta susien takia :-( Olen luonnonsuojelija ja ylireagoiva pikkulasten isä. Nautin "luonnon rauhasta".
En tiedä, miten selittäisin tämän lapsilleni. Haluan heidän tietävän totuuden susista, mutta en itsekään nyt tiedä, onko totuus susien vaarallisuus vai vaarattomuus.
Pitää vielä miettiä. Jos muutan pois maalta, muutanko turhaan, eli ovatko sudet sittenkin vaarattomia ? Täällä muut keskustelijat ovat asiasta montaa mieltä. Mutta en tiedä, en sitten ollenkaan, mitä tekisin, maaseutu on minulle tärkeää, maaseutuun kuuluu myös luonto ja luontoon kaikki sen alkuperäislajit. Mutta nyt myös lapseni ovat minulle kaikki kaikessa, aivan kuin luontokin.
Olen samaa mieltä siitä, että metsissä kuuluu olla hiljaa, ettei luonnolle aiheuteta häirintää, Kaupungit ovat meluamista varten, mutta esmerkiksi nyt kun linnut aloittavat pesintänsä, metsissä tulee käyttäytyä rauhallisesti. Minäkin olen opettanut lapsilleni, että metsissä tulee olla hiljaa, koska villieläimet ovat ihmisarkoja ja hylkäävät helposti jopa pesintänsä/reviirinsä ihmisten aiheuttaman häiriön takia. Aivan naurettava ehdotustuolta "Metsänkeijulta", että lapsia oikein "opetettaisiin" häiritsemään luontoa ! Kaupungit ovat meluamista varten ! Eikö Metsänkeiju osaa millään tavoin kunnioittaa tai arvostaa luontoa ?