Aika monella tuntuu olevan päässä vikaa; paniikkihäiriötä, skitsofreniaa jne. - Ihan siis itse kertomananne.
Onko mielestänne ok sotkea lapsi siihen sotkuun?
Eikö kannattaisi ensin ostantua niin henkisistä kuin fyysisistäkin sairauksista ja sitten lapsi?
Onko mielestänne ok sotkea lapsi siihen sotkuun?
Eikö kannattaisi ensin ostantua niin henkisistä kuin fyysisistäkin sairauksista ja sitten lapsi?
Vastaukset 57
Vanhimmat
Anteeksi nyt, mutta vertaat paniikkihäiriötä ja skitsofreniaa toisiinsa? Pikkuisen ehkä eri tyyppisisistä jutuista kyse. Tietysti paniikkihäiriökin voi pahimmillaan häiritä normaalia elämää isostikin, mutta sitä on varsin monen asteista ja se on hyvin yleinen ongelma. Että eikö kannattaisi ensin ottaa selvää asioista, ennen kuin alkaa heittelemään syytöksiä?
VERTASINKO PANIIKKIHÄIRIÖTÄ JA SKITSOFRENIAA TOISIINSA? - No en!
Puhuin paniikkihäiriöstä JA skitsofreniasta esimerkkeinä. Ja onhan täällä muutama paljastanut lääkityksiä muihinkin pipovikoihin ja samaan hengenvetoon hehkuttanut monennellako raskausviikolla on. ja isästä ei tietenkään tietoa - no eipä sitä varmaan kovin selkeästi ajattele jos on vaikka skitso!
Paniikkihäiriö on yleinen ongelma kuulema ( yhden olen sellaisen tavannut/ hoitanut), mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että se on huono homma, kun lapsia tehdään korvaamaan jotakin elämän aukkoa ja vähän niin kuin siinä toivossa, että lapsi olisi se lääke omiin ongelmiin.
Tästä siis kyse: lasten edusta!
Ihan lasten parastahan tässä ajattelen!
No kyllä vain ESITIT ne tavallaan verrannollisina sairauksina tuossa ensimmäisessä viestissäsi.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että esimerkiksi paniikkihäiriötä sairastava korvaisi jotain elämänsä aukkoja lapsella? Paniikkihäiriö ei automaattisesti tarkoita mitään mielenterveysongelmaa sen kummemmin ja se on sairaus, jonka kanssa monet pärjäilevät ihan hyvin ja homma on hallinnassa. Pikemminkin sanoisin, että ihminen voi haluta niitä lapsia paniikkihäiriöstä huolimatta, koska häiriö sinänsä ei välttämättä vaikeuta normaalielämää mitenkään.
Mä en vaan jaksa ihmisiä, jotka tuomitsevat toisia ihmisiä, kuin jotkut jumalat...
Miksi muka paniikkihäiriöinen ihminen tekisi lapsen paikatakseen jotakin elämän aukkoa? Voihan paniikkihäiriöinen tai skitso tai kuka tahansa muukin haluta kokea vanhemmuuden ja tehdä lapsen samoista syistä kuin kuka tahansa muukin.
Kysyn vain; kun se olisikin niin helppoa, että parannunpas tästä vain. Esim. mt-ongelmat voivat lääkkeitä/terapiaa jne. yhdistämällä helpottaa, mutta kyllä ne tavalla tai toisella kulkevat mukana aina.
Niin. Jos on mt-puolen diagnoosi, niin kannattaisiko jättää lapset hankkimatta ainakin siinä hetkessä kun lääkityskin päällä? Pari-kolme vuotta odottelisi ja katselisi mihin tilanne menee, hommautuu irti lääkkeistä ja hakee vaikka terapia-apua ja paranee, niin sitten niitä lapsia.
Tuntuu vain, että mitä enempi ongelmia, sen enempi pitää lapsia hankkia.
Toki voi odottaa jos ikä antaa myöten - riskit saada esim. Down-lapsi kasvavat, mitä vanhempana päättää "hankkia" lapsia. Itse en haluaisi venäläistä rulettia ja sairastua masennukseen uudestaan, kun raskauden aikana kävisikin ilmi että lapsi ei ole terve, koska olen jo yli 30.
Ja täysin terve" voi sairastua raskauden jälkeiseen masennukseen esim..
Ja terve voi sairastua raskausajan siabeteksee, voi tulla raskausmyrkytys jne jne...
Joten koska ei voi tietää edes kuka terveistä ihmisistä tulee sairastumaan, niin ei voi myöskään kauhistella sitä että ne joilla on jo valmiiksi (hoidossa olevia) ongelmia hankkivat lapsia.
parasta kai kun kukaan ei lisääntyisi.
Totta. Raskaudestakin voi poikia sairauksia ja vaivoja, mutta hyvin paljon todennäköisempää esim. raskaudenjälkeinen masennus on sille, joka vetelee masennuslääkkeitä jo valmiiksi ennen raskautta ja hankkii lapsen omiin ongelmiinsa ratkaisia hakiessaan.
Tämä on ikävä asia, mutta karua totuutta. Avoimuus ja itsekritiikki nyt esille!
Turha on tosiasioita vastaan tapella ja käntä niitä eduksi omaan elämäntilanteeseen sopivaksi! Kun tunnistaa ongelman, on siihen helpompi muutenkin edesvaikuttaa.
Raskauden JÄLKEENKIN voi tulla ongelmia mielenterveyteen. Siis sellaisia jotka ei ole missään yhteydessä raskauteen.
eettisesti kyseenalaista määritellä se, kenellä on oikeus tehdä ensisijaisesti lapsia ja kenellä taas ei. Mt-ongelmista voi selviytyä, on tutkimustuloksia, kun hoito,lääkitys ja sosiaalinen turvaverkko on kunnossa. Pääasia, että äiti ei ole yksin vauvan kanssa ja paini yksin rankkojen ja vaikeiden asioiden kanssa samaan aikaan kun vauvasta pitäisi huolta kantaa. Synnytyksen jälkeiseen masennukseen jopa psykoosiinkin voi sairastua, niin, että äiti pääsee psykiatrian osastolle ja lapsi isän kanssa kotiin. Todennäköisesti masennustaustaa tai jotakin muuta hoitamatonta on taustalla.
On myös muita sairauksia lasta odottavilla vanhemmilla. Reumaa, sokeritautia liikalihavuutta. On työttömiä äitejä, yksihuoltaja äitejä, jotenkin vajaata, jos ihanteena on paljon tienaava heteroperhe. Pitäisi nähdä asiat laajempina kokonaisuuksina. Jos joku kohta elämässä krenkkaa, niin elämä, kun sen rakentaa oikein, voi olla mielekästä ja hyvää ja vaikeuksista voi aina selviytyä. Mielenterveysongelma ei välttämättä ole pysyvä olotila. On huonompia ja parempia aikoja. Vähän aikaa sitten tuli tv.stä elokuva Kaunis mieli. Kertoi skitsofreniaa sairastavasta matemaatikosta, joka taisteli sairauden kanssa. Hänelläkin oli myös lapsi.
En lähtis kyllä reumaa ja hulluutta vertaamaan toisiinsa.
Hulluilla usein muutakin fyysistä sairautta.
"Vähän aikaa sitten tuli tv.stä elokuva Kaunis mieli. Kertoi skitsofreniaa sairastavasta matemaatikosta, joka taisteli sairauden kanssa. Hänelläkin oli myös lapsi. "
Tuossa elokuvassahan oli pelottava kohtaus, jossa tämä henkilö jätti vauvansa ilman valvontaa vedellä täyttyvään kylpyammeeseen, koska harhaisesti ymmärsi kuvittelemansa henkilön hoitavan vauvaa tämän kylvyn aikana. Hänen vaimonsa ehti hätiin elikkä pelasti vauvan.
Ai on kunniallisia sairauksia ja vähemmän kunniallisia ?
Reumakin esim. usein periytyy.
Jos kovin ahdasmielisesti ajatellaan niin kellekään ei voisi suoda oikeutta lisääntyä kun katsos, kukaan ei ole täydellinen.
nyt siis sanot mt-sairaita HULLUIKSI?oho..itellä bibolaarihäiriö,ja lapsi.hyvin on pärjätty.jos ihan oikeesti alettas steriloimaan kaikki HULLUT suomesta niin kuoltas sukupuuttoon.ite sanoisin hulluks ihmist joka vahingoittaa toisii ihmisiä.mä en tee sellasta.
Oikea hulluuden taitaapi tunnistaa hyvän sanonnan mukaan siitä että oikea hullu ei tiedä olevansa hullu. Joten niin kauan kun itse pystyy sanomaan että "päässäni on vikaa, ahdistaa tai kolottaa, masentaa tai suruttaa.." kaikki on vielä suht hyvin. Itseasiassa ne jotka syyttävällä sormella osoittavat muita ihmisiä(joilla on jotain ongelmaa) ja kutsuvat heitä herkästi hulluiksi, on itsellään kyllä jotain häikkää. Esim. persoonallisuushäiriöissä jne. ei ole oikein sairaudentuntoa ja samoin vakavissa häiriöissä. Tiedän erään perheenkin jossa pers.häiriö on selvästi periynyt äidiltä lapsille. Sairasta sakkia kaikki, ja mikä siitä sairasta tekee, on se, etteivät he huomaa omassa käytöksessään mitään outoa tai väärää.
Ei pidä. 8-vuotiaan upean lapseni äidillä on mielenterverveysongelmia ja minä olen yksinhuoltaja. Toki omaa tyhmyyttäni oli aikoinaan kun kuvittelin äidin kykenevän vastuulliseksi äidiksi ja suostuin tekemään hänen kanssaan lapsen. Toisaalta lapsi on upea ja meillä on nastaa perheessämme jossa viettää paljon aikaansa 18-vuotias poikani jolla on eri äiti. Meillä hyvä elämä äijien porukassa. Toki jonkun naisenkin kanssa aina välillä seurustelen mutta en halua häntä kotiimme arkeamme sekoittamaan-.
Usein sekä äidillä että isällä on samanlaisia mielenterveysongelmia ja silloin tällainen kasvuympäristö ei lapselle ole kovin otollinen.
Kiva kun lapsi on upea ja menee hyvin. Seurustelet jonkun naisenkin kanssa välillä. Luulen että naiset ei haluakaan tulla kotiisi sotkemaan elämäänne eivätkä omaansa. Se ei ole lasten kannalta hyvä asia jos vaihdat naista kuin sukkaa. He kyllä ovat näissä asioissa ajantasalla.
Sairastin masennusta ja kipuilin paljon lastenhankinnan kanssa. Tuntui ettei ole oikeutta, pelkäsin että pilaan lapsen elämän. Vaikka aloin jo voida paremmin, en uskaltanut edes ajatella asiaa, koska ainahan sitä voi sairastua uudelleen. Terapiassa tätä puitiin paljon ja lopulta vapauduin tästä ahdistuksesta. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kuka tahansa voi sairastua, masennukseen tai mihin tahansa, mitä tahansa voi tapahtua. Tärkeintä on kuitenkin se, että on läsnä ja kuuntelee lastansa. Jos sairastuu, niin sitten hoidetaan. Monet mielenterveyssairaudet voidaan saada lääkityksellä hyvään tasapainoon.
Minun äitini sairastui vakavaan masennukseen kun olin kymmenen. Sen jälkeen on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta sanoisin että elämässä on ollut paljon suurempiakin vaikeuksia kuin äitini sairaus.
hyvin sanottu olen samaa mieltä. vaimoni sairaistui aikoinaan sai lääkityksen jota söi tuli raskaaksi lääkitys lopetettiin kun rintamaito loppui alkoi lääkitys uudestaan lapsi terve ja kaikki loistavasti lapsi ja vaimo ovat mahtavia.
VAIN NIN
KYLLÄ
Olen sitä mieltä, että jos on sairastanut pitkään, eikä oma elämä pysy mitenkään "hallinnassa", ei ainakaan pidä kuvitella, että lapsi korjaisi asian.
Aika monet ns. normi-ihmiset on surkean huonoja vanhempia. Toki rodunjalostus ajatuksena kuulostaa hienolta, mutta käytännössä on aika hankalaa lähteä karsimaan pois niitä ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa saa saada jälkeläisiä. Lapsellakin on aina geenit kahdelta eri vanhemmalta, eivätkä kaikki henkiset tai fyysiset sairaudet periydy. Paniikkihäiriötä sairastavalla saattaa olla useita hyviä ominaisuuksia ja ei-paniikkihäiriöisellä huonoja.
No ennenhän mielisairaaloissa pakkosteriloitiin ihmisiä. Ja sinne joutu siihen aikaan paljon muitakin kuin mielenterveysongelmista kärsiviä.
Tätä voidaan katsoa monelta kantilta. Jos henkilö sairastaa vaikka masennusta, mutta olisi muuten yhteiskuntakelpoinen ihminen (ja vaikka ei olisikaan, niin sillä ei väliä), ja hyvä ihminen. Pitäisikö hänen jättää lapsi sen vuoksi tekemättä? Toisaalta joku näennäisesti hyvin yhteiskunnassa pärjäävä ihminen saattaa olla täysin tunnekylmä, patologinen valehtelija, petturi, pettäjä, rikollinen tai muuten tunneälyltään heikko. Hänelle suotaisiin lapsi vain sen vuoksi, ettei niin sanottua mielensairautta ole diagnosoitu. Tämä oli vain yhtenä esimerkkinä. Tietysti kannattaa harkita tarkoin, jos jotain perinnöllisiä mt-sairauksia suvussa tai itse sellaista sairastaa. Kaikki ei ole aina niin musta-valkoista.
Tutkimuksen mukaan äitin tai isän masennus ja mt-ongelma yleensä aiheuttaa kehittyvälle lapselle pajhan mielenterveysriksin. Mielestäni jos ei pärjää itsensä kanssa, ei tule hankkia lapsia ennen kuin on saanut asiansa kuntoon. Siis lapsenhankintakinhan voi olla sairaus siinä tapauksessa, jos hankitaan lapsia lyhyisiin parisuhteisiin sillä idealla, että perhe on se focus johon pyritään ja sillä korjataan jotain puutetta elämässä tai minuudessa - kuten paljon tehdään. Ensin tulee olla rakkaus, suhde, yhteiselo ja arki ja sitten kun sitä on kestänyt mahdollisimman pitkään, niin sitten lapsi tai kaksi, ehkä ja toivottavasti.
Tämä mulle mulle kaikki heti mulle -ihmiset on suurinpia pariterapioiden käyttäjiä. Vasta lehdessä luki, että 90% pariterapian asiakkaista on perheellisiä ihmisiä, joilla kaksi lasta tai enempi, eli on alettu suhteeseen sillä ideologialla, että _haluan perheen: eikä sillä että _olen rakastunut_.
Lapset tulisi tehdä rakkaudenhedelmiksi ja terveisuun suhteisiin ja tervepäisille ihmisille.
Kyllä, mt-ongelmia sairastavien ei pitäisi tehdä lapsia, ennenkuin sairaus on hoidettu ja elämä muutenkin kunnossa. Näihin ongelmiin mielestäni kuuluu myös tuo mainitsemani yleinen "mulkkuus" ( huonot sosiaaliset taidot ja kaikenlainen puolison ja lasten laiminlyönti). Alkoholin ja huumeiden väärinkäyttö jne. Nämä tosin ovat jo asia erikseen.
Jos lapsia saisi tehdä vain täysin terveet, niin eihän täällä olisi enää lapsia ollenkaan. Ehkä sinun mielestäsi jonkun diagnosoitu, kenties lääkkeillä hallinnassa oleva paniikkihäiriö, on este lapsen teolle, mutta jonkun muun mielestä taas ahdasmielinen ja toisia rajoittava, toisten asioihin puuttuva asenne on myös. Silloin sinä olisit niitä, joiden lastentekoa rajoitettaisiin. Lähes kaikilla on nykyään jotain terveysongelmaa ja jos jollain ei vielä ole, niin varmasti on jossain vaiheessa tulossa.
Tietysti silloin, jos on jotain hyvin vakavaa mielenterveysongelmaa (tai muuta ongelmaa), niin paras olisi jättää lapset tekemättä, koska jos itsensä kanssa ei pärjää, ei lastenkaan kanssa pärjää yhtään paremmin. Kuka sitten on pätevä määrittämään sen, kuka on tarpeeksi terve lisääntymään? Rodunjalostusta harrastettiin Saksassa aikoinaan eikä siitä mitään erityisen hyvää seurannut.
Tuo on totta. PÄÄASIASSAHAN VITIPÄÄT JA LIHAVAT LAISKIAISET MUKSUJA TEKEEKIN, ihan katuvuvaakin katsomalla sen voi todeta. Voin sanoa, että 95% lapsista syntyy sairaille ihmisille sairasista syistä. Mutta ajatelkaapa jos lapsia tekisivät vain terveet ihmiset ja terveisiin suhteisiin, niin se olisi mielestäni viisasta. Ihmisten laatu paranisi ja se paljon puhuttu maapallon yliasutus saataisiin ruotuun.
Ja todellakaan kaikilla ei ole terveysongelmaa. Lisäksi mielenterveysongelmat ja vakavat sairaudet pitää erottaa esimerkiksi jostakin lievästä reumatismistä huippu-urheilijalla. On nimittäin pikkuisen eri asia olla pipovikainen tikittävä pommi lapsilleen ja uokopuolisille tai syvänvikainen ja ylipainoinen sydänsiirtopotilas, kuin joku tyyliin lieviä pullajalkoja tai selän skolioosia kärsivä liikunnallinen ihminen, joka on papereissa sairaaaksi tuomittu.
Olisi ihan hyvä se, jos sairaat ihmiset joutuisivat hakemaan lupaa lapsilleen ja maksamaan lapsiveroa, koska heillä on todennäköisyys saada lapsia jotka imevt yhteiskunnasta verotuloja - nyt kun ajatellaan, että veronmaksajia on tehdätävä lisää. Itse olen kyllä henkisten arvojen kannalla.
Eli mielestäsi 95 prosenttia suomalaisista lapsista olisi pitänyt jäädä syntymättä? Eipä ole Suomella juuri tulevaisuutta, mutta sehän ei sinua kiinnosta. Eikä ilmeisesti sekään, millaiset olosuhteet itselläsi on omassa vanhuudessasi, kun ei ole enää työikäisiä tai nuoria palvelemassa, vaan nälkään kuolevat työkyvyttömät "eläkeläiset".
Elämä on täydellistä kun on laiha, paksu kukkaro, kello näkyy ja tukka on hyvin. Silloin voi TEHDÄ lapsia. Eikö niin.......
No höpö höpö,paniikkihäiriö ei ole este lasten hankinnalle,jos muut asiat ovat kunnossa.Itelläni on paniikkihäiriö ja lapsia,mutta ihana mies,ystäviä sukulaisia ja käyn töissäkin.Kiva oma talokin on.Ei kaikki masentuneet/paniikkihäiriöiset ole mitenkään erilaisia vanhempia kuin muut,onhan kaikilla yleensä jotain .Alkoholiongelmaa tuntuu olevan joka toisella,myös ns.hyvissä perheissä läträtään viinin kanssa ihan reippaasti.Turhaa on tuomita ketään.
Niin, Entäs kun läheskään kaikilla paniikkihäiruiöisillä ei ole sitä ihanaa miestä ja tukiverkostoa, niin kukahan tässä yleistää?
Itse tein lapsen hankalasta taustastani huolimatta kun biologinen kellonikin jo alkoi tikittää.. mukana oli myös miehen painostusta ja vakuuttelua, että kyllä me pärjätään. Upea tyttö on 1v3kk ja voi olosuhteisiin nähden hyvin, Iloinen, reipas, kaikki tunteensa näyttävä ilopilleri :) Sairastuin kuitenkin vakavaan synnytyksenjälkeiseen masennukseen ja lisäksi lapsen isä sitten hylkäsi meidät. Nyt olen sitten masentunut yh ollut pari kk.. :( Mutta muiden tuella ja terapian voimalla mennään eteenpäin. Ja toivon, että lapsi myös saa tästä jotakin arvokkaita eväitä elämäänsä.
Akuutit ongelmat on aina hyvä hoitaa ensin, mutta eihän keneltäkään voi lasten hankkimista kieltää...
Entäpäs nämä skitsofreniasuvut, minunkin tulevilla lapsillani olisi korkeampi riski sairastua skitsofreniaan. Itse olen terve, tosin masennuskauden läpikäynyt. Pian pyrkimässä yliopistoonkin. Ja lapsia haluan joskus, eikä minulta sitä voi kieltää sen takia, että kuulun skitsofreniasukuun.
"Akuutit ongelmat on aina hyvä hoitaa ensin, mutta eihän keneltäkään voi lasten hankkimista kieltää..."
- Siis onhan vammaisiltakin kielletty lapsenhankintaunelma ja heille syötetään pillereitä, eli totta kait voi kieltää pipovikaisiltakin jos riski että ei pärjää itsensä saatika lasten kanssa.
Kyllä joskus kannattaa miettiä ja toimia vasta sitten. Asiat kuntoon ja sitten lapsia. Lääkäriltä kunmkysyy että kauanko pitää nappia popsia pipovikaan, niin sitten tietää milloin on terve.
Kyseenalaistakaa itseänne ja asioita !!
"Siis onhan vammaisiltakin kielletty lapsenhankintaunelma ja heille syötetään pillereitä, eli totta kait voi kieltää pipovikaisiltakin jos riski että ei pärjää itsensä saatika lasten kanssa."
Vammaisuudesta ei voikaan parantua, toisin kuin monista mielenterveyden sairauksista. Naurettavaa vertaamista.
Yhdenkään hullun ei kannata lisääntyä missään nimessä, mielenterveysongelmat näkyy aina elämässä. Noi hullut tuskin on edes työelämässä että koko pesue menee yhteiskunnan elätettäväksi joka tapauksessa.
Suomi on ristiinnussittu maa ja siksi täällä sylttää monella. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sen enempi on naitu ristiin jo kautta aikain tiettömillä aikakausilla ja jäljet näkyy. Posion kylä eräs, samaten Taivalkoski ja Pudasjärvi. Jäljet näkyy nyt Oulunseudulla, kun nämä hullut sikiää lapsia Ouluun oman kastinsa kanssa.
Lestat kanssa eräs yhteisö joka tulisi laittaa sikiämiskieltoon oman etunsa takia.
Raja ns. normaalin ja "sairaan" välillä on todella häilyvä. Joku vähän masentunut pitää itseään sairaana ja joku todella masentunut ei. Elämässä on kaikenlaisia tuntemuksia, sehän meistä tekee ihmisen. Joku haluaa lääkettä vähäiseenkiin pahaan oloon joku ei.
Usein nämä pahat olot menisi ohi jos myöntäisi ne ja kävisi läpi. Helpointa on ottaa lääke ja turruttaa olo sillä. Tuolla systeemillä ne on aina uudestaan edessä.
Elämäni ollut aina aika 'ailahtelevaa' ja ikää jo 38-vuotta. En ole hankkinut lapsia juuri sen vuoksi, etten koe että antaisin hänelle 'henkisesti' kaikkea sitä turvaa mitä lapsella pitäisi olla. Eli tasapainoista kasvualustaa. Koska nykyisin vielä sairastan vaikeaa masennusta, niin minun osaltani lasten teko ja saaminen taitaa jäädä siihen 'seuraavaan elämään'...
Jos sulla ei viiraa ja asuat muuten reilassa, niin sun kannattaisi tehdä jälkeläinen. Tuollaisia ajattelijoita tarvitaan lisää. Itseään on hyvä osata kyseenalaistaa.
On täysi fakta (tutkittu juttu siis), että lähes joka toinen suomalainen sairastuu elämänsä aika masennukseen (lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan). Ei muuta.
Ok. Joka toinen. Se on sitten parannettava masis ja sitten lapsia.
Elämää ei voi ennustaa, jotkut "terveet" saavat lapsia ja sitten kuolevat liikenneonn., väkivallan, sairauden tms. äkillisen tapahtuman johdosta. Onko näillä lapsilla sit parempi elämä? Jos yleisesti uskoittais, että Jumala johtaa maailmaa ja hän johtaa meitä elämässä, sen asioissa, käänteissä, ylä- ja alamäissä ja turvautuisimme enemmän Hänen johdatukseensa, voisimme elää parempaa, täydellisempää elämää. Valitettavasti usko ei ole joka miehen.
tuskin kukaan kuitenkaan lapsia tekee vain parantuakseen tai paikatakseen elämässään olevia aukkoja. ja itse en allekirjoittaisi ajatusta että mielenterveysongelmista kärsivä olisi automaattisesti sama kuin hullu.. hullu on ihminen joka vain toimii oman päänsä mukaan välittäen vähät muista kuin itsestään, ja on valmis ihan mihin tahansa, vaikka viranomaisille valehtelemaan, kostaakseen ihmisille joiden kuvittelee loukanneen itseään..
itse olen vakavaa masennusta sairastavan miehen vaimo. ja hyvin onnellinen, mies saa apua masennukseensa ja pystyy sen avulla täysin normaaliin elämään, työntekoon ja vanhemmuuteen. meille on tulossa tänä vuonna yhteinen lapsi. kultaisempaa ja hellempää miestä sais turhaan ettiä vuosikaudet. enkä ole mieheni sairauden vankina kotona, menen kavereiden kanssa niinkuin ennenkin ja mies samoin.. ja kerrottakoon vielä sekin että mieheni masennuslääkityksen tarve on viimeisimmän kahden vuoden aikana vähentynyt yli puoleen, kun on saanut elämästä otteen
Juujuu. Tsemppiä vaan. Huh huh
Täysin ihmiskohtaista. Itse menettäisin mielenterveyteni lopullisesti jos vielä pitäisi alkaa huolehtia jostain lapsesta. Itsessäkin on ihan riittävästi tällä hetkellä.
Mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Mitään sääntöjä ei ole.
Joku moraali sais olla.
Ei helkkarissa! Hulluus on periytyvää ja halutaanko, että Suomeen tulee hullujen ruuhkakeskittymä, ei ikinä! Eikö se jo riitä, kun hallituksemme on aivan mielipuolena jakamassa verovaramme hulttiovaltioille Euvostoliittoon.
Usein lapsensaamista ajatellaan aikuisen näkökulmasta : minulla on oikeus tehdä lapsi. On hyvä kysyä, mitä minulla on tarjota lapselle. Lapsellakin on oikeutensa.
1.paniikkihäiriö ei ole sairaus vaan HÄIRIÖ, joka voi mennä ohi nopeastikkin kasvun kautta , ja moni on josks kokenut elämässään yhden paniikkikohtauksen. Hengitysilman riittämätön happi voi joillakin laukaista paniikin. ei ole este esim. lastenhoitotyötä tekeville.
2. Skitsofreeniäidiltä luullakseni yleensä otetaan lapsi huostaan, tai valvottuun asumiseen.Olen kuullut rankan tarinan lapselta jolla oli skitsofreninen äiti. EI HYVÄ. Aivan kamalaa.mutta jos lievä sairaus niin ....??????
Riippuu tietenkin paljon siitä, millainen mielenterveyshäiriö kyseessä on ja kuinka vakava. Paniikkihäiriö ei tietenkään vaikuta sellaiselta, joka olisi kovinkaan vaarallinen kenellekkään, tietenkin maailma on iso ja tänne mahtuu kaikenlaista.
Silti, oma äitini kun on koko minun lapsuuteni ajan kärsinyt masennuksesta, ja tässä tapauksessa ihan oikeasta, lääkärin toteamasta, masennuksesta eikä mistään synnytyksen jälkeisestä, niin olen ihmetellyt mikä takia hän silloin 18 vuotta sitten päätty pyöräyttää mukulan. Minulla on ihan omaa kokemusta siitä, miten lapsesta helposti tulee vanhemman huoltaja, jos vanhemmalla jotain vikaa päässä. Että olen aloittajan kanssa sitä mieltä, että jos on jotain vakavaa ongelmaa omassa päässä, hoitaa sen itse ensin, niin ettei se jää kenenkään muun vastuulle. Yleensäkin olisi tärkeää valmistella lapsen kaikki olosuhteet hyviksi ennen kuin uusi mukula tulla tupsahtaa. Minulla kun oli kaikki muut asiat hyvin, mutta sain silti tuntea että äitini tarvitsi enemmän hoitoa kuin minä. Minä en ollut se lapsi vaan toimin sinä vanhempana, joka hoiti äitiäni, joka taas käyttäytyi kuin lapsi.
Pitäisi mielenterveydellisestisairaan hankkia lasta,koska eihän lapsen hoidosta tule mitään, jos vanhempi ei ole järjissään ja viettää osan elämästään mielisairaalassa. Mitä tällaista edes kyselee?
Aika moni täällä tunnustaa vetekevänsä pällilääkkeitä kuin leipää. Onneks mulla ja vaimolla ei isopyörä hierrä ku terveellä tavalla:) Mieleen tulee vaan, että millaisia kavereita lapsella pn, kun pipovikaiset tekee niitä , että meneekö tässä sitten tervepäistenkin siittämien lasten terveys ohessa, kun vaikuttaahan se ympäristöön. Hullut pitää saada kuntoon, ei niiden lapsia sais hankkia ennen kun paranevat masiksista sun muista.
Myönnän syyllisyyteni: minulla on mielenterveysongelmia; ja on ollut aina.
Aluksi masennusta persoonnallsuushäiriöiden kanssa ja siitä eteenpäin. Nykyään minulla on myös paniikkihäiriö, kaksisuuntainen jne.
Itse lähinnä ajattelen niin että en halua lapsen kärsivän samoista asioista kuin minä, joten en edes lapsia hanki.
Minä olen tietenkin mt -häiriöisten toinen puoli -se joka tietää sairastavansa.
Toinen puoli on se joka ei tiedä.
Minusta "mielenvikaisuus" ja ihmisyys kulkevat rinnakkain. Nerot, jotka ovat hioneet ihmisälykkyyden huippuunsa ovat usein olleet mielisairaita. Mielenkiintoinen näkökulma on myös että eläimet, joilla on mielenvikaisuutta, ovat aina olleet jollain tavalla tekemisissä ihmisten kanssa.