Tunnen syyllisyyttä masennuksestani. Mun pitäisi olla terve, kykenevä, yhteiskunnalle hyödyksi, elämänsyrjässä vahvasti kiinnioleva ja aikaansaava. Minä en saa olla masentunut!
Mun pitäisi pystyä paljon parempaan!
Oon todella, todella ankara ittelleni, enkä näin ollen oikein antaisi ittelleni lupaa sairastaa masennusta.
Onkahan muilla masentuneilla samoja tuntemuksia..?
Mun pitäisi pystyä paljon parempaan!
Oon todella, todella ankara ittelleni, enkä näin ollen oikein antaisi ittelleni lupaa sairastaa masennusta.
Onkahan muilla masentuneilla samoja tuntemuksia..?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei, ei vois vähempää kiinnostaa koko yhteiskunta ja ihmiset. Ihmiset on paskaa, kiitos vuosien jatkuva kiusaaminen. Ei haittais vaikka koko maapallo posahtais.
Ei muakaa haittais vaikka telluksemme posahtais. Itseasias toivon hartaasi, että maailmanloppu tulis tänä vuonna. Se olis loppu kaikelle paskalle ja ahdistavalle elolle. Aamen.
Voi että olette pessimistejä: odotate jopa maailmanloppua. Itse uskon että ihminen on Jumalan luoma ja tarkoitettu elämään iankaikksiesti. Olemme arvokkaista vain sen perusteella, että miedät on luotu ja tarkoitettu olemaan osa Luojan suurta suunnitelmaa. Emme elä avain suorittaakseen tätä yhteikuntaan. Kyllä tämä systeemi kulkee tuhoaan kohti, mutta maailmanloppua emme voi eikä ole tarkoituskaan ennustaa.
Monella on nykyään elämäntarkoitus hakusessa. Olisiko osasyy nykyinen evolluutioteoria, että olemme täällä vain jonkin saatuman oikusta ja häviämme siitten vain olemattomiin. Jos ihminen näin uskoo, niin ei ole ihme, jos varsinkin elämän tökkiessä, kun ikääntyy ja vastoinköymisä tulee niin alkaa unelmoida narunpätkästä.
Itseasias uskon itse Jumalaan. Ja se onkin ainut järkevä syy täällä olemiseen. Kyllähän se lohduttaa tietää, että tää elämä voi johtaa ikuiseen ihanaan elämään. Mut välillä vain merkitys katoaa kaikesta.
Ja oikeastaan uskokin välillä masentaa, kun tietää olevansa syntinen. Vaikka kuinka yrittäisin, en minä tästä paremmaksi muutu koska oon heikko enkä pysty pitämään mitää lupauksia Jumalalle.
Oon itselleni ankara.
Voi rakas Khadidja! Ei Jumala sinua sen vuoksi rankaise, että koet olevasi syntinen ja epätäydellinen. Uskon, että sittenkin tuo täydellisyyden vaatimus on sinulla psyykkinen ei niinkään hengellinen.
Taivaallinen Isä rakastaa sinua ihan vain kun olet olemassa, ei sen vuokasi mitä saat aikaan ja mitä suoritat.
Rukoilen että pääsisit ja parantuist tuosta lain ja täydellisyyden vaatimuksestasi. Onkohan sinulla ollut ankara ja vaativa kasvatus?
Kiitos lohduttavista sanoista! :)
Ei kasvatukseni niinkään oo ollut vaativaa eikä ankaraa. Jostain vain tuo pyrkimys on tullut, että pitäisi olla melkein täydellinen varsinkin noissa uskonasioissa. Oon hyvin omalaatuinen persoona, mutta kaipaan kipeästi johonkin tiettyyn paikkaan kuulumista, ollen samaan aikaan kuitenkin täysin erilainen ja sopeutumaton. Välillä ahdistaa kun ei tunnu kuuluvansa oikein mihinkää ts. vailla paikkaa. Ja siitä sitten kumpuaa nuo tuollaiset ajatukset, että pitäisi olla parempi ja sopeutua jne..
Oon aina itekki uskonu Jumalaan, mutta nyt tän muutaman vuoden kestäneen masennuksen jälkeen en voi enää luottaa. Millanen isä antaa lapsensa oikeen kärsiä tällä tavalla??
Masentunut ei jaksa uskoa mihinkään: ei itseenäs, ei läheisiin, ei tulevaisuuteen ja mihinkään positiiviseen. Onneksi Jeesus Kristus kärsi Golgalla tämänkin inhimillisen tunteen: Jumlani, Jumalani; miksi minut hylkäsit. Jeesus rakastaa ja ymmärtää sinua vaikka koet nyt Jumalan kaukaiseksi ja et jaksa edes luottaa häneen.
Ei Taivaallinen Isä tällasita tarkoittanut luodessaan ihmisen, mutta syntiinlankeemusekn jälkeen on meidän tämä ajallinen tuskientaival jokaisen läpi käytävä.
Kun et jaksa uskoa, Hän kantaa sinua.
No jaa, enpä tiedä. Onko kukaan niin sadistinen omia lapsiaan kohtaan että jos on kaikki mahdollisuudet auttaa, antaa sen vaan mätääntyä masennuksessaan? Vois melkeen verrata miljardööri-isään jonka lapsi on asunnoton ja nälkäkuoleman partaalla, mutta ei anna euroakaan.
Itse tunnen voimakasta häpeää ja syyllisyyttä oireistani. Sosiaalisten tilanteiden pelkoa, raskasmielisyyttä, itsemurha-ajatuksia. Tosin olen aloittanut jo hyvän alkoholistin uran ja olen vasta 24-vuotias.
Hmm.. itselläni ei ole ollut tarvetta pahentaa tilannettani vapaaehtoisesti, kuten sä juomalla. Tiedostan, että se aiheuttais vain lisää ongelmia ja sitä syyllisyyttä, mutta ennen kaikkea itselleni alkoholi ei maistu niin paljoa muutenkaa.
Mutta jaksamisia sinne!
Meillä suomalaisilla on huono itsetunto ja kova suoritusmoraali. Jos ei jaksa olla milestään tehokas ja täydellinen niin joutuu allikkoon.
Sinä olet varmaan ottanut tuon alkoholin lääkkeeksi ongelmaasi. Jospa lähtisit sittenkin etsimään apua. Vielä voi tuon "uraputken" katkaista. Ei ole myöhäistä. Tietenkin sinun on vaikea uskoa, mutta olethan yhtä arvokas ja ainutlaatuinen Luojan luoma kuin me muutkin.
Mieti miten olet tuohon pessimismiin joutunut? Kirjoittele täällä.
Minulla on valtava syyllisyys aloittajan kirjoittamista asioista...mies lähtee joka aamu töihin ja 'saan' jäädä kotiin. Mutta toisaalta, kenelle minusta olisi mitään hyötyä, tarkoitan esim. työnantajia kun en ole työkuntoinen. Mielestäni aiheuttaisin vain enemmän ongelmia ja kustannuksia olemalla mahdollisilla jatkuvilla sairaslomilla jne.
On vain ajateltava, että nyt on tämä hetki, että olen sairas, mutta saattaa sitten tulla tulevaisuudessa hetki, että pystyn kantamaan 'korteni' tähän yhteiskunnan kekoon. Eli nyt elän tätä hetkeä, mutta se ei tarkoita, että loppuelämäni olisi tällaista. Tosin on mahdollista, etten enää kuntoudu.
Pitää olla sallivampi itselleen ja ajatella ettei ole ihan ainoa! Jaksamista masentuneille!!
Työ ja tekeminen palkkaa vastaan on vain yksi asia ihmisen elämää. Meillä on ainutlalatuien paikka ja tehtävä maailmankaikkeudessa. Sinä olet arvokas ihan nyt sairaanakin.
tullut monia hyviä henkisiä ja hengellisiä näkökulmia aiheeseen, joten ei niistä enempää: jokainen on tosiaankin arvokas sen perusteella mitä on, ennen kaikkea sen eikä tekemistensä. Mutta, jos mietitään käytännön näkökulmastakin, on aivan turha kantaa syyllisyyttä siihen, ettei vajaakuntoisena pysty "olemaan yhteiskunnalle hyödyksi". (Eihän täällä sitä paitsi mitään yhteiskuntaa varten elellä vaan itseämme.) Joka tuutista toitotetaan nyt, kuinka alle 50-vuotiaista kukaan ei ole turvassa eläkeiän nostolta ja työurien pidentämiseltä. Tätä on hyvä miettiä, kun tuntee huonoa omaatuntoa, eiköhän sitä aikaa tehdä töitä löydy jokaiselle haluavalle vaikka hamaan hautaan asti tulevaisuudessa.