Heijastuksiahan se on tämä toiminta, palstalaiset antavat sellaisen heijastuksen takaisin millaisen valon itse annamme heille. Eiköhän ala heijastuksia tulemaan, katotaanhan.
Heijastuksia.
joutavoinen
43443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 43
Vanhimmat
Ei heijastuksia. Yritän kuunnella kuuluisko jonkin asteista naurua mistään, eiköhän vain minulle nauretakin jossakin. Pahaenteistä tämä hiljasuus on nyt. Tumma tausta imee kyllä kaiken valon, musta aukko varsinkin toimii niin.
Löysin yhden kuvan missä hymyilen toisten joukossa. se on nyt minulla taustakuvana, Muista hymyillä! on kuvan tarkoituksena. Useasti marisen jostakin enkä muista hymyillä. nyt se on loppu-.sellainen.
Voisitko lähettää kuva meidän ihailtavaksi, olisi kiva nähdä minkä näkösen ihmisen kanssa viestittelee ajatuksiaan, arvaan, komee ja hurmaava,
kiitos jo etukäteen.
On heijastusta.
Aurinko paistaa suoraan ikkunaan ja minun silmiini, etten oikein hyvin näe mtä heijastuksia kirjoittaisin.
Kahvi, kävisikö se heijastuksesta?
No, ei sentään, sehän on nautinto aine, ei heijasta mutta tuoksuu ja maistuu. Jospa olisi vielä oikein maukas torttupala siinä mukana , niinpä kyllä kelpaisi.
En löytänyt kyllä ihmeellisiä heijastuksia, täytyy kai odottaa siksi kun inspiraatio syntyy.
Mukava hakua sinull ekuitenkin ja odottelua, ehk joillakin ajatus luistaa paremmin tälläkin hetkellä.
Iltapäivälenkillä merenlahden jäällä sain tuntea väkevästi auringon heijastumisen lumipeitteestä , valo suorastaan porautui silmiin, koska en muistanut ottaa mukaan aurinkolaseja. Navakanpuoleinen luoteistuuli pöllytteli pyörteinä kuivan pakkaslumen hiukkasia, joista valo heijastui spektrin väreissä.
Kotiin tultua punaposkinen ja vesissä silmin hymyilevä naisen kuva heijastui eteisen peilistä.
Ennen kelpo emännän kuparikahvipannusta olisi voinut katsella sen heijastamaa ja pyöreän kyljen vääristämää kuvaansa. Mutta kodikkaasti kahvinkeitin rupattelee, heijastaa siten keittäjän tunteita. Samoin nämä edellä olevat leppoisat, hyvänsuovat kirjoitukset saavat hymyn suupielissä karehtimaan, se taas saa kumppanin toteamaan, että taidat olla hyvällä tuulella ja saa hymyn hymystä.
Joskus kyllä toinen kysyy, onko hampaissa persiljaa vai miksi naureskelet.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Tietysti päässä alkaa soida laulu : Meri peilin lailla taas säihkyy heijastustaan, luodoltani katselen nyt kirkkautta sen...
Kaunista helmikuun loppua !
Tavatessa energisiä ihmisiä saa paljon heijastusta intoa ja rohkeutta,
menee useita päiviä jopa viikkoja tuon saadun voiman turvin.
Uudet ideat sisustuksessa ja arjessa on ihan tervetulleita, pitää vain ne heijastukset osata omia.
Hyväntuuliset lastenlapset ovat yksi hyvä heijastin myös, heillä on kivoja tarinoita kerrottavana ja tietää kysellä vastaavasti taas millaista silloin oli kun minä olin samanikäinen.
Lasten vierailut ja yhteiset hetken ovat voimaa ja uskoa heijastavia asioita, niitä on hyvä tallentaa vastaisuuden varallekin.
Kerronkin tässä vastakkaisen tapauksen.
Hiljattain kävi eräs lähinaapuri ja hänellä on jokin sanoisinko luulotauti, häntä seuraa sukulaiset puhelimen kautta ja radiosta sekä televisiosta tulee kieltoja ja käskyjä,
Olihan se nelkoinen kokemus, mutta kun hän lähti avasin ikkunat ja ovet että kaiken höpötyksen sain ulos, halusin tuolla konstin päästä ikävyydestä eroon, auttoi kokeilkaa vaikka itse joskus,
Tulihan sitä valoa. Kiitos kauniista kirjoituksista. Eihän pimeyttä ole, vaan on valon puutetta. En nyt oikein hallitse näitä luksi asioita, häikäisee minuakin jos aurinko paistaa suoraan ja tuossa työmaallakin on liika kirkas valolamppu.
Viisastelematta kyllä yllätyin kun luulin toisenlaista veijastusta tulevan, mutta parempi näin.
Oikein mukavaa meininkiä. Ei häikäistytä.
Sinulle tekee aina mieli vastata, koska heijastat lämpimänsävyistä valoa ympäristöösi, olet altruistinen, ihmisystävällinen, huumorintajuinen...
Mutta valitettavasti se ei kyllä palstalla ole mikään sääntö!
Tänään en ole kirjoittanut muualle kuin Kahvipirttiin, koska olen ollut paljon poissa, mutta nyt luin palstaa, ja aivan kummastutti se, millaisia vastauksia joku voi saada ilman omaa syytään. Kuin kieropeilin heijastuksia.
Aurinko valaisi jo tänään niin paljon, että käytävässä ilman valoa selviydyin ulko-oveni lukoista. Siinä heijastukset auttavat: hiukan niiausta, niin saa heijastuksen osumaan juuri avaimen reiän kohdalle!
Tyttäreni soitti juuri ja kertoi niin hauskan unen, jonka oli nähnyt yöllä, että vieläkin se tuntuu mielessäni. :)
Iloista illan jatkoa! toivottelee Satu*
Minulla on synkannut joutavoisen kanssa koko ajan. Ymmärrän mielestäni hyvin hänen "ns." huumoriaan ja sanojensa asettelua. Mielellään hänen viestinsä noteeraan, koska eipä ole niistä ikinä nokkaansa ottanut.
Siihen loppui kun kanan lento ketjusi. Heijastiko minun viestini nyt sellaista, älkää hyvät ihmiset nyt alkuun ketjua katkaisko.
Noinhan se on kuten satu* sanoit tämän palstan kanssa nykyään. Kovin aktiivinen on tuo häiröpuoli ollut, eihän siihen monta tarvita yksikin riittää.
Yhdyn Kukkahameen* ehdotukseen että yhteisvoimin häätö on voimaan saatava. Meillähän on aina mahdollisuus ilmoittaa asiattomasta viestistä ylläpidolle.
Hyvät heijastukset Katleijalta välittyi, mutta ainakin minä nukun jo yhdeltätoista, olen aamukukkuja.
Heijastus on ihan psykologinenkin termi, myös projektioksi nimitetty. Arkikielellä se voisi olla myös luulottelu, pahimmillaan luulotauti tai syntipukki-ilmiö. Ihmisillä on taipumus siirtää omia negatiivisia, vaikeita ja pelottavia tunteitaan muihin. Samaa ilmiötä on se, että näkee tikun toisen silmässä, muttei malkaa omassaan. Omia vikojaan on vaikea myöntää olevankaan, toisista ne paistavat jo kauas.
Jokaisella tätä jossain määrin varmaan esiintyy, ja voihan se toimia suojaavanakin , kun ahdistaa ja pelottaa. Lasten saduissakin on pahat noidat ja möröt, hirviöt ja lohikäärmeet. Tätä esiintyy myös kansakunnittain, ruotsalaisia on haukuttu homoiksi, suomalaisia kateellisiksi juopoiksi , juutalaisia ahneiksi , afrikkalaisia laiskoiksi jne. Ihmisiä jaotellaan hyviksiin ja pahiksiin, muukalaisia kyräillään, omista vaikeuksista syytetään muita. Tulee mieleen hyvä sanonta, jota varsinkin äitini viljeli, kun me lapset nahistelimme ja syyttelimme toisiamme : "tuo alotti", "tuo on aina ilkee". Äiti kehotti meitä riitapukareita "menemään itseemme".
Rakastumisen huumassa heijastus toimii päinvastoin : pareja yhteenliittävänä, toisessa nähdään vain hyvää, kaunista ja ihanteellista. Tietysti omat lastenlapsetkin ovat maailman kauneimpia ja viisaimpia.
Varmasti pitkä pimeä ja kylmä kausi heijastelee mielialoja, kevättä kohti on aina toiveikkaampaa kulkea.Onhan se hyvä tekosyykin olla vetämätön ja aikaansaamaton, kun räntä räiskii ikkunaruutuihin. Kirkas kevätaurinko hätyyttää ikkunanpesuun ja multia vaihtamaan nuutuneille huonekasveille.
Vihantunteiden projisioiminen muihin on hyvin tavallista varsinkin silloin, kun kasvatetaan 'kiltiksi'. Tyttöjen keskuudessa tavallisin vaatimus olikin ainakin meidän aikoinamme juuri tuo ominaisuus, mutta kyllähän Esko Salminenkin eräässä haastattelussaan kertoi lenkkeilevänsä mielellään, jolloin aggressio purkautuu "kantapään kautta katuun".
Urheilu lieneekin parhaita tunteiden purkamiskanavia, ja sitä seuraava eufoorinen olo palkitsee ruhtinaallisesti nähdyn starttivaivan.
Sinun äidilläsi, Ramoona, on ollut oikea ote kasvatukseen, sillä tuollainen luja ja rehellinen tyyli yhdessä rakkauden kanssa kasvattaa tasapainoisia ihmisiä. Meidän kaikkien kannattaa välillä 'mennä itseemme' tai 'katsoa peiliin',
sekin voi siirtää dementian tuloa. Alzheimerin taudissahan juuri muiden syyttely ja vainottuna olemisen tunne usein korostuu.
Rakastumisen tunne, lastenlastenkin hoitaminen, kevään kohina, auringon valon lisääntyminen, - ne todella nostavat mielen aivan uusin tunnelmiin ja antavat uutta energiaa ja puhtia menoon.
Iloista maanantaita!
niinhän se on...heijastuksia. Vieroksun kyllä sanaa, pitäisi oikein syventyä, käyttäisin jotain voimakkaampaa, ei nyt vaan tule mieleen.
Kaikessahan saamme näitä erilaisia tuntemuksia ihmisen kohdatessamme, joko heti positiivisia tai voimakkaan negatiivisia. Voihan käyttää ihan vaan synkata, pitää tai ei pitää, toinen ihminen herättää enemmän tuttavan tuntua ensi näkemällä jo kuin toinen.
Voimakkaasti aistin myös negatiivisuuden ihmisessä, silloin tutustuminen loppuukin siltään. Vastaanotamme erilaisia signaaleja, virikkeitäkin...täälläkin kirjoitellessa. Joku antaa, joku ei anna mitään.
Täällä oleminen onkin vain heijastusta, monesti pettävääkin, siitä, mitä heijastuksen takana voisi olla.
Karisma, jota hyvin harvassa ihmisessä loppujen lopuksi on, voi kylläkin jopa näissä jutteluissa ilmetä, se voimakas persoonallisuus. Virtuaalisen heijastuksen takana, todellisessa elämässä, sen aistii ehkä sillä kuudennella aistilla melkein ensi tuntumalta.
Negatiivisen heijastuksen ihmisessä vaistotessani, ei ole tarpeen tutustua sen enempää. Mutta tärkeän, elinvoimaisuuden, intohimoisuuden asiaan kuin asiaan tuntiessani, ystävyys alkaa. Mutta silloinpa ystävyydet ovatkin hyvin vähissä, kun tällaisia vaatimuksia on.
Ei riitä elämässä heijastukset, on elettävä tosissaan.
Ihastuttava ihminen muuten tänä aamuna TV:ssä tämä Lilli Paasikivi, antoi voimakkaan heijastuksen persoonallisen karismaattisesta ihmisestä.
Minäkin jotain
Minä se en ole sellainen valopää. että heijastelisin vastaantulujoille. Sädekehääkään en ole kantanut vaikka se syksypimeällä valaisisi hyvinkin pimee polkuani.
Hyvin kyllä ymmärsin tuon joukahaisen kuvauksen heijastuksista.
Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa! Minä se lensin vastaushuudossa peräti ulos. Ihan mukavaa täällä on istua ja lukea muiden kirjoituksia.
Kyllä ne on nuo valon lapset ihan oma rotunsa, jospa tänne synkkäläänkin joku säde joskus pilkahtaisi. Kiitos palstan päivänsäteille !
suomalaisille:
http://www.youtube.com/watch?v=MzheWNd65x4
Upeasti laulaa tämä komea suomalainen mies! Lisää tällaisia!
Onko väärin
väärin heijastaa
näyttää naamaa onnellista
vaikka mieli onkin musta.
Omaa on tuo riimitys vaikka jotenkin ennen kuullulta itsestäkin tuntuu.
Hymyilevä voikin jos tekemisiin joutuu paljastua joksikin aivan toiseksi ankaraksi otukseksi. Kyllä kuitenkin edellistenkin kirjoittajien heijastukset ovat oikeita. Parempi mieli itsellä on kun pyristelee negatiivisuutta vastaan, noin keskimääräisesti otettuna.
(3) Kun helmin heijastaapi
(Suomalainen kansansävel. Sanat Hilja Haahti)
Kun helmin heijastaapi maa kaunis taivastaan
Sun nuori kansas saapi Sua kunnioittamaan.
Kun hohtain yli vuorten Sua kiittää aamunkoi
myös silloin kiitos nuorten, oi Luoja, Sulle soi.
Kun linnut pienet havaa ja metsä humisee,
ja kukka lehdet avaa, maa kaikki rukoilee,
Sun nuortes parvi taipuu eteesi, Korkehin,
ja pyyntö, toivo, kaipuu soi virsin vienoisin.
On pyhä aamuhetki ja aika nuoruuden,
on vaarallinen retki sumussa alhojen.
Vapaita vuoriteitä Sun aamuloistossas,
oi Isä , saata meitä Sun valtakuntahas!
Kaunis ja täysin minun mieleni mukainen runo,
joka on tavallaan r u k o u s Taivaan Isälle, Korkeimmalle!
oli varsin tavallista kouluaikoina niissä lauluissaja runoissa, joita silloin esitettiin. Eikö niin pitäisi nuorisoa kasvattaa nykyisinkin?
Kamalaa tulla vanhaksi, jos ajatusmaailma noin "euforinen", kaukana todellisuudesta. Mutta varmasti helppoa, kun alistuu Jonkin Olemattoman Olevaisuuden johdatukseen. Ai nuorisoa kasvattaa virsien veisaamiseen, eiköhän sellaiset aivopesut kuuluneet ihan toiselle vuosisadalle.
Parasta lähtee lipettiin nyt, ettei tulisi puhistua mitä mieleen juolahtaa näistä "uskovaisten" asioista.
Mutta sananvapaus....puolin ja toisin.
Oletko sitä mieltä, että olisi parempi kasvattaa repimään raamatun lehtiä
sätkäpaperiksi? Ehkä nuoriso onkin tällaisen opin saanut, kun katsoo noita
sotkuja busseissa ja kaikilla mahdollisilla seinillä, mihin on jotain saanut ujutettua.
Mielestäni aamuhartaus kouluissa olisi ihan paikallaan. Ehkä tämä levoton nuoriso hetkeksi hiljentyisi ajattelemaan muutakin kuin meluamista.
on monia, ei kaikilla niin rajua elämää kuin sinulla kertomiesi juttujen perusteella on. Kyllä se on lapsiinkin heijastunut. Kertomasi mukaan olet ammatiltaskin opettaja ollut.
Susmorsiammelle tämä vastaus.
Mitäpä noihin ´hetken hiljaisuus´ja ´todellisuuksia´ enempiä vastailemaan, kun ette uskalla omilla vakinikeillänne puhua.
Mutta voinen ilmoittaa, etten ole ketään kuitenkaan opettanut raamatun lehtiä repimään sätkäpaperiksi enkä myöskään seiniä sotkemaan.
Sitäpaitsi, kenen lapsiin on aika monipuolinen elämäni heijastunut?
Huomaatkos, en vastaa ilkeyteesi ilkeydellä.
Ohoh, tässäpä oli ketjureaktio-heijastusta kerrakseen! Hyvä esimerkki.
Jostain syystä en ollut kovin mielissäni aamulla lukiessani ´Helmin heijastaapi´ja ilmaisin sen myös, vähän liiankin napakasti.
´Hetken hiljaisuus´ ja edelleen ´todellisuus´heijastivat minusta ärtyisyyttä, jonka olin osoittanut palstalla.
Minäpä vielä jatkoin heijastusta olemalla ylimielinen, kun mielestäni piiloutuivat tekonikkien taakse.
Siis MOT....mikä tuli todistetuksi. Lyödäänkös kättä päälle! Joskus on näitä aamuja, jolloin ei oikein hallitse mielialojaan, minulla varsinkin !!!
Kuules nyt sus.. Ei noilla poloisilla ole vakinikkiä, jolla kirjoittaa.
haittaohjelma muuntuu kenenkään havaitsematta virukseksi...
Kohta on taas täys rähinä päällä.......
on oikeus mielipiteeseensä! "Sananvapaus....puolin ja toisin."
Koraanien polttamiseta on taas riita, miltei sota syntynyt.
En ole tarkemmin kuunnellut, väistelen aina kun alkaa!
Vaihdan kanavaa, vaihdan paikkaa!
Tulipa mieleeni, mikä on korrekti tapa hävittää loppuunluetut Raamatut?
Monien perinnönjakojen jälkeen on hyllyssäni useampikin Ramattu, joissa on edellisten lukijoiden reunahuomautuksia ja alleviivauksia, kannet irti, ja joistakin on osa kadonnut.
En ymmärrä, miten hävittäisin ne.
"Kuin helmin heijastaapi maa kaunis taivastaan!
Sun nuori kansas saapi Sua kunnioittamaan.
Kun hohtain yli vuorten Sua kiittää aamunkoi,
myös silloin kiitos nuorten, oi Luoja, Sulle soi."
Tuo laulu on aikanaan tehnyt vaikutuksen minuunkin. Koko sielustani yhdyin siihen.
Oli kesä - aamuaikainen, ja töihin valmistauduin, kun radiosta sen ensi kertaa kuulin. Nuorihan olin toki silloin ehkä päälle 30, ja niin se upposi suoraan sydämeeni.
Tuo I. Hannikaisen sävellys on niin puhtaan kaunis minusta ja harras.
Kun auringon nousun saa nähdä, voi tuntea saman hartauden, ihan elämän ja valon kunnioituksesta ja onnesta. Elämän lahjasta !
mistä ihmeen rakosesta "pökäle "on hiipinyt palstalle..
Varsinainen virus joka vauhdittaa jo R tulon jälkeen alkanutta viestikatoa.
?
Mitä tarkoitat?
Arvosteletko jotenkin edellisten kirjoittajien runoa?
Moni käy palstalla silloin tällöin. Mitä nämä vihjailut oikein ovat. Moni muukin on tietävinään vaikka mitä muista kirjoittajista.
Mistähän täällä on oikein kysymys.
Erilaisia heijastuksia kuten pitääkin, asiat näyttävät eri aikana erilaiselta, aamulla voi olla ettei paljon siedä mitään kun jo ärähtää.
Tämäkin tämä sabotointi, siinä sellainen aihe missä lyö helposti yli. Itseäänkin voi sabotoida, jos ei usko kykyihinsä koko elämänsä aikana, vaan tavallaan sabotoi saavutuksensa ennen kuin on aloittanutkaan.
Sitte voi tulla ja sabotoi 70 palstalla, jos ei jostakin tykkää niin alkaa sabotoimaan sitä. Sehän heijastuu siitä omasta pettymyksetä koko kierre. Voi mahoton miten syvällisiin aiheisiin tässä minäkin olen nyt sotkeunu.
Heijasteita vaiko näköharhoja, huomasin hiljan että hiukseni ovat ohentuneet ja peili ei voi valehdella.
Nyt näiden kiharoideni aika on lyhentyä ja muuttaa muotoa niin ettei sitä ihan heti huomata, nuoret sen ovat tietty jo todenneet kertovat sitten tietäneensä asiasta kun joskus otan asian puheeksi, sellaista elämä on.
Ei aina itse huomaa mutta ei tarvitse kysyä toisilta, se vasta harmittaa, jos totuus tulee toisen suusta, ikään kuin heijastuksena!
Sinulla on tiedossasi vain tämän peilin totuus. Vaihda peiliä!
,.
Jos maalaisin peilin kiehkuroita täyteen ja jättäisin vain kasvojen kokosen aukon??
ja lähetä ruunelle sitten kuvasi.
Tulkaa nyt toisetki karva tilanteenne selostamaan ! Se on niin mielenkiintosta.
sinnuu kosia? Missä oot, rakkahin?
Sobotoija heijastu pettymyksineen tännekin, onko Pentti muuten kirosana kun poistavat penttiviestit?
laisii, ja siellä sanottii että voi ukkomiestäi kosia. Joutavoinen? Mitä vastaat?
Joo