Kauas täältä. Olla hetken yksin tuntemattomien keskellä ilman nimeä ja historiaa. Levätä. Milloin tulee koittamaan se aamu, kun en sinua ajattele. Milloin päättyvät ne illat kun tunne sisälläni lakkaa, enkä kuvittele enää se olevan yhteisen kaipauksen kaiku.
http://youtu.be/1qsgBF7ZIsk
http://youtu.be/1qsgBF7ZIsk
Vastaukset 31
Vanhimmat
Hieno kappale...jotain valuu poskella,Sinä taidat tuntea samoin kun minäkin.Aivan käsittämätöntä,eikös? ja kaikki vain sen pienen hetken tähden.Ehkä se on jotain suurta?jotain mikä on tarkoitettu.Ajattelen sinua jatkuvasti,aamulla herätessä,päivällä,ja illalla ennen nukkumaan menoa.Vaikka elämäni onkin ihan sekaisin, niin silti jaksan uskoa siihen että me joskus,milloin...sitä en tiedä nähdään, ja ehkä sitten helpottais tää tunne joka on sietämätön ja samalla niin herkkä ja kaunis.Kaipaan.
Kurjaa kuulla, että elämäsi on sekaisin, vaikka en olekaan varma kuka lienet. Toivottavasti kaikki kuitenkin järjestyy, teille molemmille. Pimeyttä nämä viestit ovat - tuikkuja kaamoksen keskellä.
Tämä on taas niitä päiviä, kun voimat ovat kadonneet ja sitä vain haluaisi hautautua musiikin, kauniiden unien sekä hyvien muistojen keskelle. Sulkea koko maailma ulkopuolelle. Mutta on niin paljon töitä, niin paljon kirjoitettavaa, vaikka juurikin se kirjoittaminen on se, joka minut joskus hioo ohueksi kuin lasi. Silti en voi lopettaa, vaikka se toisinaan raskasta onkin. Elämässä ei muuten olisi mitään mieltä.
http://youtu.be/pkvXsLGAxqY
Lähetän ajatukseni ja rakkauteni elämäni miehelle, jota en koskaan voi itselleni saada tässä elämässä.... :(
Elän loppuelämäni yksin... en halua ketään muuta...
Tavataan seuraavassa elämässä, hieman aiemmin... Sovitaanko niin?
Soitan illalla sinun ja minun muistolle.
No sekaisinpa hyvinkin, kuin seinäkello.Kunpa olisi joku katkaisin, mistä vois kääntää nää tunteet edes hetkeksi pois päältä, ja kytkeä päälle silloin kun siltä tuntuu, mutta kun sitä ei ole.Ehkä illalla saan hetkeksi hänet pois mielestä kun käyn harrastukseni parissa...no niitä minulla ei kovin monta olekaan,mitä voi talvella harrastaa.Mutta tää harrastus on mulle tärkee, luulen että yhtä tärkee kuin sulle toi kirjoittaminen.Ja hyvin sinä kirjoitatkin sen olen kyllä huomannut...oikee "runotyttö" siis ei mitään runoja vaan yleensäkin.On hyvä että löytyy joku henkireikä, jolla saa arkeen merkitystä.Jaahas pitäis ruveta siivoilemaan ja semmosta kaikkee, kun on jäänyt rästiin...kirjoitellaan ja...
Itse taisin oman katkaisimeni rikkoa jo aikoja sitten... Tapani mukaan.
Kuulostaa hyvältä tuo talviharrastus ja vaikka talvesta kovasti tykkäänkin niin itsekin sitä jo huomaa odottavansa lumien sulamista, että pääsee takaisin tien päälle fillaroimaan ja tuulettamaan päätään. Äläkä puhu siivoamisesta, sillä päätin tänään vältellä imuria.
Pyöräily on muuten se mun toinen tärkee juttu.Kesäisin pitkiä pyöräretkiä...teltta ja makuupussi .Semmosia parin kolmen päivän retkiä ja ilman kiirettä,mut nyt sinne askareisiin.Moikka :)
Kuulostat jo melkein kaivatultani, hassu juttu. :)
Tsemppiä ja jaksamisia sulle. Sain minäkin parsittua itseni takaisin kokoon tunnin musiikkiterapialla. Nyt takaisin töiden pariin ja ehkä myöhemmin kävelylle metsään, jos jalat sallivat. Vuoden ensimmäinen juoksulenkki oli niille eilen vähän liikaa.
Nyt on siivoukset siivoiltu...ja kahvit kupissa.Tuli tuosta aloituksesta mieleen yks juttu, tuo "paeta kauas" minä olen kaukana, pakene tänne,täällä sinua ei tunne kukaan ;) no se nyt oli vaan heitto.Mutta se mikä kuulosti kivalta on tuo sun pyöräilyharrastus,olis kiva törmätä noissa merkeissä, esim. jossainpäin suomenniemeä, vaikka jollain leirintäalueella...mutta se pitäs sopia etukäteen ettei tarviis koko suomea sukkuloida läpi, siinä saattas voimat loppua kesken :) Mutta mukavampi olis tavata kyllä muutenkin, ihan missä vaan.Olikos pitkäkin juoksulenkki? niin kannattas ottaa rauhallisesti alussa, jos on ollut pitkä tauko välissä...niinhän siinä usein käy että on sitten paikat kipeenä.Muista ottaa se lenkki vähän rauhallisemmin, jookos.Palaillaan...
Herää vain kysymys: miksi et kirjoita tuolle runotytöllesi suoraan?
Osoite ? paha paikka :(
No tuo on kyllä vaikea tilanne, mutta jos häntä jossain näet niin koeta lähestyä. Täältä kyllä on ketään vaikea löytää.
Itse kirjoitan vain koska millään mitä ajattelen, tunnen, tai teen ei ole hänelle minkään valtakunnan merkitystä. Siinä valossa on aivan sama mitä teen, kuten vaikka puran ikävääni tänne ja laitan pienen tunnisteen kanssaihmisiä säästääkseni.
En näe.Jos näkisin en täällä oliskaan.Ainut asia mikä minulla on hänestä,on etunimi ja se muistikuva tapaamishetkestä,niin ja tietenkin hajuveden tuoksu.Niitä ei voi unohtaa.Mistä tiedät ettei ole merkitystä?
Tiedänpähän vain. Hänen käytöksensäkin puhuu puolestaan. Tunteet eivät vain tahdo laskea irti: näet unta hänestä ja heräät aamuun tuntien kipeää kaipuuta.
Tuo on kyllä hankala lähtökohta, sitä usein itse unohtaa, etteivät kaikki kaipaavat täällä tunne jo entuudestaan. Siitä on jo niin kauan kun olen itse ihastunut johonkuhun tuntemattomaan, ettei enää edes tiedä miltä se tuntuu. Onko sinun mahdollista nähdä häntä uudestaan siellä missä tapasitte?
Kyllähän se varmaan olis, mutta hänelle tämä on vain leikkiä tunteilla :(
Anteeksi nyt, mutta miten hemmetissä voit tietää onko se hänelle leikkiä vai ei, jos tiedät hänestä lähinnä vain etunimen? Ei kai sellaista päätelmää voi tehdä kuin paremmalla tuntemisella?
Ei ole...
Täällä se "runotyttö" kaupauksella sinulle kirjoittelee.... ja ikävöi taas sinua kovin....
vaikka ajatteli jo hetken päästää sinut menemään...
...ei pystynykään...
Jos olette toisillenne ne oikeat, niin menkää, kirjoittakaa irl. Turha täällä on tuhlata aikaansa ja juosta joka kirjoittajan perään, joka vähänkin tuntuu tutulta. Vanha ei jaksa enää ymmärtää ja minulla onkin jo ollut teoria siitä, että täällä on niin monta samanlaista tarinaa, että tunnistajia kyllä riittää vaikka kirjoittaisi suoraan etunimillä. Jatkakaa, tämä K vetäytyy. :)
Hei elä hermostu, musta vaan tuntuu siltä...mitentän nyt esittäis sillein nätisti.Vaikka se hullulta kuulostaa, hän on ollut täällä palstoilla ja olen kyllä hänet tunnistanut, aivan kuin olis ollut allekirjoitukset viesteissä.Mutta unohda tuo äskeinen, niin tuskin leikkinyt, ainakin toivon näin.Itse en leiki tunteilla, vaikka muuten voin olla ilkeä.Mutta en niin ilkeä.Toivoisin että tästä vielä tulis jotain, jotain sellaista että olis hyvä olla ja vois olla oikeesti onnellinen.Muuta en kaipaa.
Mutta palstojen kautta ei voi onnistua. Olin minäkin aikoinaan tunnistavinani hänet. Viimeksi viime kesänä ja silti yhä jumitan täällä, vaikka tuntuu jo, että hän on mennyt kauas. Pitää satsata siihen todelliseen elämään, tämä täällä on vähän sellaista haulikolla roiskimista, usko pois. Itse panostin siihen todelliseen elämään arkajalkana aivan liian myöhään ja sydän ei vieläkään tahdo luovuttaa, vaikka järki miten komentaisi. Rohkeutta! (mutta ei täällä)
No sulle runotytölle toivotan hyvää viikonloppua...vaikka mistäs tietäisin vaikka olisit mies :) heh jatkoooooot harrastuksiiiiin!!!!
MIKSI KYSYT JA VASTAAT ITSELLESI?
JA VIELÄ NAURATKIN PÄÄLLE. JA KIRJOTIUSVIRHEITÄ JOKA PAIKASSA.
Mikä hätänä??
Niin juuri, mikä hätänä?
Olisko se, onni suosii rohkeaa!!
Ei se niin mene...Onni on vain tauko kahden onnettomuuden välissä :(
Vai suosiiko rohkea onnea?
Mitäs tähän sanot: Onnissa suositaan rohkeaa.... hih hih.....
Näin se varmaan menee:(
Miksi hymynaama alaspäin, tulen surulliseksi.....
Siksi, että kiireessä tuli vahinko, näin:)
Kiva juttu :)