En ole tarjoamassa mitään neuvoja kuinka päästä yksinäisyydestä eroon. Mutta itsekin yksinäisenä ihmisenä (m30 v) tunnen itseni aika ulkopuoliseksi tässä maailmassa. On tullut aika paljon luettua kirjoja kun ei "kavereistakaan" ole kunnon seuraa.
Yksinäisyyteen on varmasti miljoonia eri syitä, itselleni se on "ulkopuolisuus/sivullisuus". Pidän rupattelusta, mutta silloin kun puhutaan asiaa. Eli small talk ei onnistu minulta. Siksi en helposti ystävysty ihmisten kanssa. Tätä "sivullisuutta" käsittelee Colin Wilsonin "Sivullisen ongelma" niminen kirja. Jos kärsit ns. eksistentialistesta ahdistuksesta (kroonisesta sellaisesta), niin kirja kannattaa lukea. Osa meistä yksinäisistä ei yksinkertaisesti sopeudu tähän maailmaan. Ihmiset ovat liian pinnallisia eivätkä huomaa maailmaa missä elävät. Me "sivulliset" taas emme kestä tätä hektistä suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Ympärillä olevat ihmiset taas eivät ymmärrä meitä, vaan pitävät meitä turhina haavelijoina.
Jos tästä pienessä tekstistä tunnistit edes osittain itsesi, lue ihmeessä kyseinen kirja.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Outsider_(Colin_Wilson)
Kirjan luettuani ymmärrän itseäni paljon paremmin. Aiemmin ajattelin vain olevani hieman hullu, mutta on hienoa kuulua muidenkin "hullujen" joukkoon, kun mukana on sellaisiakin suuruksia kuin Nietzsche, Van Gogh, Dostojesvki jne.
En löytänyt kirjasta todellista lääkettä ongelmaani (moni tosin varmasti on), mutta nyt olen tästä ulkopuolisuuden tunteesta jopa hieman ylpeä!
Nykyään olen jopa sitä mieltä, että yksinäiset ihmiset ovat usein niitä kaikkein mielenkiinoisimpia ihmisiä!
PS. kirjoitin tämän pienessä hiprakassa, enkä jaksa tarkistaa onko tekstissäni mitään järkeä, joten älkää lannistuko jos tässä ei ole mitään järkeä, lukekaa kirja jos haluatte tutustua itseenne. Varoituksen voin sanoa, että kirja on aika lailla filosofinen, mutta upea sellainen!
Yksinäisyyteen on varmasti miljoonia eri syitä, itselleni se on "ulkopuolisuus/sivullisuus". Pidän rupattelusta, mutta silloin kun puhutaan asiaa. Eli small talk ei onnistu minulta. Siksi en helposti ystävysty ihmisten kanssa. Tätä "sivullisuutta" käsittelee Colin Wilsonin "Sivullisen ongelma" niminen kirja. Jos kärsit ns. eksistentialistesta ahdistuksesta (kroonisesta sellaisesta), niin kirja kannattaa lukea. Osa meistä yksinäisistä ei yksinkertaisesti sopeudu tähän maailmaan. Ihmiset ovat liian pinnallisia eivätkä huomaa maailmaa missä elävät. Me "sivulliset" taas emme kestä tätä hektistä suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Ympärillä olevat ihmiset taas eivät ymmärrä meitä, vaan pitävät meitä turhina haavelijoina.
Jos tästä pienessä tekstistä tunnistit edes osittain itsesi, lue ihmeessä kyseinen kirja.
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Outsider_(Colin_Wilson)
Kirjan luettuani ymmärrän itseäni paljon paremmin. Aiemmin ajattelin vain olevani hieman hullu, mutta on hienoa kuulua muidenkin "hullujen" joukkoon, kun mukana on sellaisiakin suuruksia kuin Nietzsche, Van Gogh, Dostojesvki jne.
En löytänyt kirjasta todellista lääkettä ongelmaani (moni tosin varmasti on), mutta nyt olen tästä ulkopuolisuuden tunteesta jopa hieman ylpeä!
Nykyään olen jopa sitä mieltä, että yksinäiset ihmiset ovat usein niitä kaikkein mielenkiinoisimpia ihmisiä!
PS. kirjoitin tämän pienessä hiprakassa, enkä jaksa tarkistaa onko tekstissäni mitään järkeä, joten älkää lannistuko jos tässä ei ole mitään järkeä, lukekaa kirja jos haluatte tutustua itseenne. Varoituksen voin sanoa, että kirja on aika lailla filosofinen, mutta upea sellainen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Toinen hyvä kirja on Juhani Mattilan kirjoittama Ujoudesta, yksinäisyydestä.