Olen 20-vuotias neitsyt, koska olen romantisoidusti ajatellut tapaavani unelmieni miehen, jonka kanssa harrastaisimme tunnepitoista ja intohimoista seksiä. En kuitenkaan ole tavannut sopivaa poikaystäväehdokasta ja olen alkanut miettiä, miksi edes odotan. Miehillä/ pojilla on niin kova kiire päästä neitsyydestään, että neitsyestä miehestä taitaa olla turha enää tässä vaiheessa haaveilla, ellen siirrä katsettani nuorempiin kaksilahkeisiin. Miksi säästäisin itseäni henkilölle, joka on todennäköisesti itse käynyt polkemassa jokaista kyläpyörää? Mutta toisaalta tahtoisin seksiä, jossa on tunteet mukana. Nykyinen trendi on kuitenkin se, että harrastetaan seksiä ennen kuin tapailu on muuttumassa vakavaksi, seurustelusuhteesta puhumattakaan. Se ahdistaa minua, koska itse kiintyisin mieheen lisää, mutta hänelle voisin olla pelkkä uusi sulka hattuun. Lisäksi seksi tuollaisessa tilanteessa tuntuu vain suoritukselta.
Irtosuhde/ yhden illan juttu ei ole aikaisemmin ollut minulle vaihtoehto, mutta alan kai kyllästyä tähän neitsyt-stigmaan ja tunnen itseni hieman oudoksi linnuksi kokemattomuuteni takia. Monet ystäväni harrastavat irtosuhteita, mutta se ei ole tuntunut omalta jutultani. Minusta on useasti haluttu pelkkää seksiä, mutta olen joko ihastunut tällaiseen mieheen (minkä jälkeen en enää olisi pystynyt VAIN seksisuhteeseen) tai en ole ollut millään tasolla kiinnostunut. En tahtoisi tautejakaan, kondomihan ei suojaa kaikelta. Täysin tuntematon poka voisi kohdella minua huonosti eikä seksi todennäköisesti olisi itselleni erityisen tyydyttävää muussakaan tapauksessa, joten miksi vaivaantua... Toisaalta en tulisi henkisesti satutetuksi, jos olisi selvää, että kyse on vain seksistä.
Kuinka kauan voi odottaa Sitä Oikeaa? Vai pitäisikö vain olla impulsiivinen ja tarttua hetkeen? Mietteitä, kokemuksia?
Irtosuhde/ yhden illan juttu ei ole aikaisemmin ollut minulle vaihtoehto, mutta alan kai kyllästyä tähän neitsyt-stigmaan ja tunnen itseni hieman oudoksi linnuksi kokemattomuuteni takia. Monet ystäväni harrastavat irtosuhteita, mutta se ei ole tuntunut omalta jutultani. Minusta on useasti haluttu pelkkää seksiä, mutta olen joko ihastunut tällaiseen mieheen (minkä jälkeen en enää olisi pystynyt VAIN seksisuhteeseen) tai en ole ollut millään tasolla kiinnostunut. En tahtoisi tautejakaan, kondomihan ei suojaa kaikelta. Täysin tuntematon poka voisi kohdella minua huonosti eikä seksi todennäköisesti olisi itselleni erityisen tyydyttävää muussakaan tapauksessa, joten miksi vaivaantua... Toisaalta en tulisi henkisesti satutetuksi, jos olisi selvää, että kyse on vain seksistä.
Kuinka kauan voi odottaa Sitä Oikeaa? Vai pitäisikö vain olla impulsiivinen ja tarttua hetkeen? Mietteitä, kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Harrasta seksiä vasta sitten, kun se tuntuu sinusta sopivalta ja oikealta. Jos epäröit, et ole vielä valmis. Älä välitä siitä, mitä muut tekevät ja ajattelevat.
Komppaan edellistä vastaajaa siinä, että jos epäröit/asia ei tunnu sinusta (vielä) hyvältä, odotat ihan rauhassa. :)
Jotkut ihmiset ovat olleet tyytyväisempiä parisuhteessaan oltuaan vähän kokeneempia, ja toiset tykkäävät, että jaksoivat odottaa "unelmien miestä."
Loppujen lopuksi; valinta on SINUN.
Edelliset ovat kyllä oikeessa, yhdyn samaan. :)
Mitä väliä on muiden mielipiteillä ja tekemisillä yleensäkään? Eihän kenenkään tartte olla samanlainen ku mitä muut ja tehdä samoja valintoja? Pääasia olet sinä itse ja se miltä susta tuntuu.
On niitäkin miehiä jotka odottavat sitä oikeaa, mutta siitähän he eivät puhu. Se olisi outoa ja heikkoutta muiden miesten silmissä. Ja miehillehän nämä onnistumiset ovat varsinkin tietyssä iässä "meriittejä", ja jos rehellisiä ollaan niin iästä riippumatta. Usko pois, olen mies ja tiedän. :)
Tsemppiä sinulle ja hyvää kevään jatkoa ...
osaan olla tunteella mukana, mutta suhteeseen en ala, eikä se ole sinulta pois, mutta voin myös antaa sinun kokea mitä seksi on ja et varmasti kadu, vaikka olen sinua jo yli 20v vanhempi
Kehottaisin odottamaan. Itse menetin neitsyyteni "vasta" 23-vuotiaana, kun olin viimein löytänyt Juuri Sen Miehen, johon luotin ja olin rakastunut ja tahdoin itseni hänelle antaa. Hän ei pitänyt neitsyyttäni mitenkään outona, vaan päinvastoin se oli hänestä osoitus siitä, että kunnioitin itseäni ja kehoani, ja onhan se tietynlainen kunnianosoitus partnerillekin siinä vaiheessa. :)
Kun luin joskus jotakin karmeimmat seksikokemukset -ketjua, niin kaikki (muistaakseni parisataa) viestiä olivat yhden illan jutun kanssa koettuja. Kukaan ei valitellut sitä, että olisi ollut huono seksikokemus seurustelukumppanin kanssa. Samoin sen mukaan mitä olen muilta kuullut, niin ei yhden illan jutuissa se seksi yleensä mitenkään järisyttävän hyvää ole.
Itse ajattelen seurustelemisesta ja seksistä samoin kuin sinä, ja olen vielä niin herkkä ja seksi on minulle sen verran arka asia, etten sitä voisi harrastaakaan vieraan ihmisen kanssa. Nykyään tuntuu, että seksistä puhutaan pelkkänä aktina, panemisena. Minulle seksi on intohimoista rakastelua ihmisen kanssa, josta todella välitän ja jota kunnioitan. Olen ehkä vanhanaikainen tässä asiassa, mutta minusta tärkeintä on kuunnella omaa sydäntään siitä mikä tuntuu parhaalta, eikä miettiä mitä muut ajattelevat. Muut olkoon panopupuja jos se hyvältä tuntuu, mutta minä valikoin vain sellaisia miehiä joista oikeasti pidän ja heidän kanssaan annankin sitten mennä niin että oksat pois. :D
Minulla on toisenlainen näkökulma. Olen siitä harvinainen tapaus, että kadun nimenomaan sitä, että menetin neitsyyteni seurustelukumppanille enkä yhden yön jutulle. Itse kokemus oli kyllä kaikin puolin mukava, rakastimme toisiamme jne, mutta sitä varjosti jonkinlainen nöyryytyksen tunne - olin 21-vuotias ensikertalainen, poikaystävä oli saman ikäinen, mutta jo melkoisen kokenut. Olin sitä paitsi jo kolmas tyttö jolta hän neitsyyden sai. En MITENKÄÄN olisi voinut osata ennakoida, miten pahalta nämä ajatukset tuntuivat jälkeen päin.
Aina sanotaan, että tee niin kuin tuntuu hyvältä. Noudatin tätä, ja minusta yhdenyön jutut eivät tuntuneet silloin hyvältä. Mutta ei kokemattomana tiedä vielä sitä, mikä tuntuu hyvältä nimenomaan jälkeenpäin. Minä tajusin liian myöhään, että olisin tarvinnut joko poikaystävän joka olisi myös ollut kokematon, tai sitten jonkun yhdentekevän, jota ei olisi tarvinnut jälkeenpäin enää katsella. Nyt kärsimme poikaystäväni kanssa suhteessa, joka olisi muuten täydellinen, mutta minun nöyryytetyksi tulemisen tunteeni ei vain hellitä.
Kiitos vastauksista!
Olen pohdiskellut myös tällaista mahdollisuutta. En tuosta nöyryytetyksi tulemisen tunteesta tiedä, mutta olettaisin tuntevani ennen kaikkea turhautuneisuutta ja ärtyneisyyttä, jos ja kun rakkaalla poikaystävälläni olisi ollut paljon aikaisempia seksikumppaneita ja/ tai hän olisi harrastanut seksiä ensikertalais(t)en kanssa. Siksi pohdinkin aloituksessa, että miksi säästäisin itseäni. Tuollainen tilanne voisi rehellisesti sanottuna olla myös jonkinasteinen kolaus egolleni, joten siitä voisi mahdollisesti seurata esimerkiksi pettämistä, vaikka olenkin kuvitellut olevani sellaisen yläpuolella.
Yhden illan juttu on vaihtoehto, mutta siitä voisi jäädä jollakin tavalla tyhjä tunne, koska se olisi niin merkityksetöntä ja tarpeetonta eikä siitä todennäköisesti saisi kovinkaan suurta nautintoa. Seksisuhde ei taida tulla kysymykseen erinäisistä syistä.
Yrittänen löytää parisuhteeseen huomioonottavan miehen, jolla ei ole seksuaalisesti liian aktiivinen menneisyys, mutta noita juttuja on vaikea tentata ennen kuin on liian myöhäistä. On vain toimittava fiiliksen pohjalta. Toisaalta voisin mennä sänkyyn baarituttavuudenkin kanssa, kun en enää pidä sitä niin huonona ajatuksena..
Itse menetin neitsyyteni ensimmäiselle poikaystävälleni 18-vuotiaana. Hän oli 20 ja hänellä oli ollut yksi pitkä seurustelusuhde takana. En voisi koskaan harrastaa minkäänlaisia irtosuhteita, sillä kyllä seksi on oman rakkaan kanssa juuri kuvaamaasi intohimoista rakastelua, jossa tunteet ovat mukana. Kyse ei ole mistään panemisesta. En missään nimessä kannata sitä, että harrastaisit seksiä ensimmäisen kerran irtosuhteessa. Itse seurustelen edelleen sen saman miehen kanssa, jolle neitsyyteni menetin, enkä ole katunut tuota päätöstä hetkeäkään. Olimme seurustelleet virallisesti noin kaksi kuukautta ja tapailleet kolme kuukautta ennen seksin harrastamista. Kyllä sellaisia miehiä on olemassa, joille seksi on enemmän kuin panemista.