Olen viime aikoina ihmetellyt, että mikä oikeastaan on tällainen nettisuhde tai nettirakas? Eikös täällä vaihdeta ajatuksia ja mielipiteitä, aivan kuten muutenkin normaalissa ihmisten välisessä kanssakäymisessä. Missä vaiheessa keskustelut muuttuvat nettirakkaudeksi?
Nettirakkaus
tomppa2006
132341
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 45 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 132
Vanhimmat
Ehkä tällainen nettijuttu on vähän kuin kosiskelua. Katsotaan minkälainen ihminen sieltä kirjoittelee. Aika paljon kirjoittelu paljastaa ihmisestä. Mitä hän arvostaa, mitä väheksyy? Olet oikeassa, että seurustelun tulisi olla todellista eikä mitään sähkörakkautta. No, minä ainakin otan kummastakin asiasta hyvät puolet. Rakastan oikeasti ja lueskelen oman päätteeni ääressä mikälaisia "immeisiä" täällä pyörii, aika turvallista.
Ihan varmaan paljastaakin kirjoittelu paljon ihmisestä. Ainakin rehellinen kirjoittelu. Mutta katseet, eleet ja käyttäytyminen kertovat sen lopullisesti millainen olet ihmisenä.
Nyt
Ja erilaisissa ihmisissä todella huomaa erot ihan kirjoitustyylin perusteella. Jotkut kolahtavat suoraan ja toisia sitten taas ei siedä millään.
Onko siinä tarpeeksi syytä alkaa jahtaamaan joktakuta kirjoittajaa.
Ilmeisesti on
Rekkaamattomassa taitaa eniten rekattua ärsyttää se ettei itse henkilöön pääse kiinni, vaan joutuu sokeana huitomaan ja epäilemään kaikkea.
Itseäni on väitetty milloin keneksikin ja ihan ystävälliset kommenttini tulkittu aivan päinvastaisiksi joidenkin rekattujen ja rekkaamattomien kuvitellessa minua joksikin toiseksi.
ei kyse ole siitä vaan siitä vihasta ja saastasta jota johonkin henkilöön kohdistetaan.
Hyökkääminen on sallittua, puolustautuminen ei
Miten vain, uhri on aina kaikkeen syyllinen.
täällä
aina se tulee nimettömänä.
En erottele kirjoittajia sen perusteella ovatko he rekattuja tai rekkaamattomia. Ihan samanlaista palautetta on tullut molemmilta ja myös rekatuilta onnistuu vihanpito ihan yhtä helposti.
Sen kyllä huomaa, kun sinun kirjoituksiasi lukee. Vihanpito onnistuu loistavasti.
Sanoisin sinun jauhaneen nyt tuota samaa potaskaa useamman viestin voimin joten mitäpä jos menisit välillä jäähylle :)
Voi tomppa et hämää miuta puskasta.
anjaniina
Tarvitsis perustelun tuolle "väitteelle".
Löytyisikö jotain tilastofaktaa väitteesi tueksi?
Ja sitten sekin pitäisi selventää, että kuka häiriköi ja ketä?
Nyt olet kyllä ihan väärässä. En minä ole täällä mitään vihaa lietsomassa, vaan ainoastaan ja pelkästään keskustelemassa.
hatsan kirjoittamaa töppökieltä.;))
Tänä päivänä ja aikana ei liene kummallista myöntää itsekin kokeilleensa myös nettiä rakkauden tai ainakin hetkellisen syvempien ajatusten jakamisen etsimiseen.
Joo-o. Netti on mainio väline ainakin silloin, kun itsetunto on vähän alhaalla, ja haluaa ikäänkuin säädellä sitä, kuinka paljon itsestään paljastaa. Ja tietysti silloin pystyy myös korostamaan vain tiettyjä valittuja puolia itsestään, ja ehkä näyttämään itsensä sellaisena, millainen haluaisi olla...
Ongelmana tietysti voi olla se, ettei tiedä minkälainen heppu sillä toisessa päässä näppäilee konetta. Voi olla ihan muuta mistä on kirjoitettu.
Tosi älytöntä. Mistä sen tietää minkälainen pervo siellä toisessa päässä näppää viestiä, ei välttämättä oo se kaunis/komee omanikäinen ruskeasilmäinen.
Huvinsa kullakin...
Jep, kyllä vaan se menee juuri näin. Omalle kohdallenikin on osunut monenlaista hiihtäjää, en ihan tiedä perverssistä, mutta sen olen kyllä huomannut että minua vainoavat ovat useimmiten miehiä.
Kestän sen kyllä ja tiedän etteivät he pidä siitä, ettei heitä huomioida vastauksella.
Olen liian fyysinen kannattaakseni nettirakkautta. Tätäkö kysyit? Siis tämä on ajatustenvaihtoa, vaikka tiedän keskustelujen johtaneen myös onnistuneisiin suhteisiin. Kun kuulin palstalta, että Duckki oli löytänyt kumppanikseen arvostamani palstakaverin, niin hihkuin riemusta. Sitä toivoo parasta muille.
Kyllä, nimenomaan tätä kysyin. Ja huomasin itsekin kuinka vaikeata itselläni oli asetella sanani. Pidän itseäni melko hyvänä kirjoittajana, mutta se ei suinkaan tarkoita, että sillä saisi jotain etulyöntiasemaa ajatustenvaihtoon. Päinvastoin asiat voivat sotkeentua entisestään.
Onnitelen toki heitä, jotka ovat tätä kautta löytäneet apua yksinäisyyteen tai parinhakuun. Itselleni on hyvin tärkeätä se, millä tavalla toinen puhuu. Ei siis pelkästään se mitä hän sanoo, vaan myös se millä tavoin ja siksi suhteen alkaminen täytyy muodostua minun kohdallani elävässä elämässä.
Sorry, jos osallistuin ketjussasi asiattomuuksiin. Olen vain saanut tarpeekseni noista puskista tulleista ilkeyksiin tai oikeastaan kiukkuinen. Ei terve ihminen tuollaisia kirjoita ja valittevasti terveydenhuolto on Suomessa alasajettu.
Älä sinäkään täällä turhaan pahoita mieltäsi, vaikka olisitkin vahva. Netistä löytyy asiallisiakin keskustelupaikkoja. Mm. toisten mainitsema facebook. Siellä kun ollaan omilla nimillä ja keskustelukumppanit koostuvat todellisen elämän tuttavuuksista, on kirjoittelukin siistimpää.
Niin, sä heivaat heti naisen jos sillä on livenä jokin puhevika kuten esim. ärrä-vika tai jopa änkyttää? Niinkö? Vaikka olis kuinka älykäs ja kaunis mutta kun se.... puhevika:/
Itselläni ei mitään vikoja ole... siis puhevikoja;D
Sellaista ihmistä ei olekaan jossa ei jotain puutteita olis. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän, näkyvämpiä tai huomaamattomia. Entäs itse, oletko niin scharmantti ja miehekäs sekä omaat miehekkään äänen?
Muuten, jo puhelimessa kuulee äänestä, kolahtaako vai ei. Kerran kirjoittelin pitkään yhden miehen kanssa netissä. Päätettiin tavata, ja ennen kuin tapasimme, hän soitti minulle, ja äänen perusteella jo petyin, ei ollut sen tyyppinen lainkaan mitä olin kuvitellut. Eikä ollut mitään puhevikoja ym., vaan se ääni ja puhetyyli oli jotenkin "junttimainen" vaikka ihan koulutettu ihminen olikin kysessä, mutta se jokin puuttui. Toki tavattiin eikä ollut minun tyyppiäni.
Nyt on saanut tapailut jäädä. Muutamien sokkotreffien jälkeen sain tarpeekseni. Se pettymys on aina niin masentavaa, kun odottaa jotain toista puolikastaan ja sitten ei ole lähellekään sitä mitä toivoisi.
Jotkut etsivät aivan erilaista kun on itse, minä taas etsin samankaltaista, ehkä saman näköistäkin kuin itse olen, mutta tietenkin miespuolista.:)
P.S.
Siis mun vastaukseni oli Tompalle. Täällä kun ei nykyään enää tiedä kenelle on vastattu kun menee vain peräkkäin tekstit. Ennen uudistusta sentään tiesi kenelle vastaus menee.
Minä olen nykyään lähes immuuni noille ilkeyksille. Tunnistan heistä heti muutaman tyypin ja jätän kokonaan vastaamatta. Se on parasta kaikille.
Olen nykyään tällainen periodi-kirjoittaja. Näpyttelen aikani ja lopetan taas pitkäksikin aikaa. On kiva tavata vanhoja tuttuja ja tunnistaa heidät kirjoitustyylistä vuosien takaa. Meistä jää näille palstoille sormenjälki näiden tekstien myötä.
Samaa ongelmaan törmään lähes joka päivä. Vastaukset menevät väärään kohtaan ja väärälle henkilölle. Tämä uudistus on huonontanut, sekä luettavuutta että kirjoitettavuutta.
Ei puhevika ole mikään kriteeri, jonka perusteella heivataan ketään. En myöskään pysty sanomaan ulkonäössä jotain sellaista yksittäistä asiaa, jonka myötä näin tapahtuisi.
On minulla miehekäs tumma ääni, mutta en usko sillä tehneeni kenenkään vaikutusta. Eiköhän ihmisessä se kokonaisuus ja ihalitava pienten yksityiskohtien summa ole se joka ratkaisee valinnassa.
No kerrohan sie kuka mie olen, kun kerrot kaikki tyypit tunnistavas.
Huomattu on helppo on väittää tuntevansa. Hyvin voin miekin sannoo tietäväni kuka on kuka, vaiks ei oo mínkään sortin haikua.
Uskon sinun ymmärtävän, ettei ketään tunnista yhden virkkeen perusteella.
Minulla on ollut jo vuoden ihana suhde Dorikseen. On opiskellut jopa Englannissa. Olen kyllä alkanut hieman epäillä että Dorikseni on hieman iäkkkämpi kuin väittää. Sanoo olevansa 37, mutta jutut joskus aika kummia. Ja tuntuu tietävän autoista ja miesasioista aika paljon.. jos se onkin pentti saarijärveltä 60 v.????
Varma ei tietenkään koskaan voi olla, että onko kyseessä setä vai täti? Kyllä täällä liikkuu paljon sukupuolenvaihtajia, heh.
Ihmettelen suunnattomasti myös näitä puusilmiä, joilla on rekattu nikki mutta silti kirjottavat rekkautumattomana.????
Sitten on myös näitä viestinpoistajia jotka ilmoittavat omia viestejään poistettavaksi ylläpidolle ja sen jälkeen sympatiaa palstalaisilta. ;D
Myös näit besserwissereitä jotka kuvittelevat tietävänsä ja sillä oikeutuksella neuvovat muita palstalla kirjoittavia.????
tuosta tuli mieleen et missäs pahat palstatytöt tänään luuhaa :)
Ainakin siinä vaiheessa, kun tulee sekaannusta rekkaamattomien nikkien kanssa, olisi syytä kaivaa se oma rekattu esiin, jos sellainen on, eikä suinkaan alkaa syyttelemään muita palstalaisia pahoista teoista. Tuollaiset arvuuttelut osuvat harvoin kohdalleen, sillä täällä on satoja palstakirjoittajia.
Eiköhän jotkut tee töitäkin eikä luhaa täällä palstoilla päivästä päivään. Kuka myöskään viitsii feikki tompan juttuja lueskella.
Taidat vaan olla vähän kade?
Enkö ole tarpeeksi paha? Aina syrjitään :(.
Punainen vaate tuntuu olevan joillekin, joku joka käyttää samaa rekkaamatonta nimimerkkiä. Varmaan silkasta kiusanteosta kyse useimmiten?
Minä voin "ihastua" jonkun kirjoittajan kirjoituksiin (miehen tai naisen), mutta en kuunaan tunne tunnetta, että ihan oikeasti-oikeasti rakastuisin. Joten ei harmainta aavistusta, "Missä vaiheessa keskustelut muuttuvat nettirakkaudeksi".
Onhan se toki helpompaa vetästä kaveri livestä, kuin alkaa näkymättömän ihmisen kanssa "seurustelemaan".
Elekieli, ilmeet, äänensävy, niitähän kirjoituksiin ei voi tällätä ja ne ovat aika tärkeitä minulle. Ja kyllä ulkonäkökin jotakin kertoo, että voisiko olla kolahteleva tyyppi meikäläiselle.
Minun kohdalla on niin, että yksinkertaisesti vain kirjoittelen palstalle sitä sun tätä, enkä millään muotoa haeskele täältä nettirakkauksia. Ja koska en ole rekisteröitynyt, niin minuun ei edes kukaan saisi yhteyttä, enkä minä muihin.
Olet hyvin pitkälti samoilla linjoilla, kun minäkin. Olen itse kuullut keskusteluita, joissa on puhuttu tällaisista nettirakkauksista ja itsestäni koko touhu tuntuu hieman luonnottomalta.
Kohdatessaan ihmisen ensimmäistä kertaa, juuri se ensivaikutelma toisessa ihmisessä pitää ja kestää voisiko sanoa, ikuisesti. Ei suhteita tarvitse alkaa pohjustamaan pitkäaikaisilla kirjoitteluilla ja tutustumisella sitä kautta. Tämä on minun näkemykseni.
Kirjoitin itse pitkään rekistyröimättömänä, mutta lieveilmiönä alkoi tulla liian paljon muita samannimisiä sotkemaan ja rikkomaan keskusteluja. Pakon edessä jouduin rekkaantumaan.
Yks asia täytyy sanoa. Hyvä ystäväni tuola "Ruottin" puolella on tavannut netin kautta miehen. He kirjoittelivat aikansa, sitten tapasivat ja seurustelevat edelleen. Ovat olleet yhdessä jo lähes kymmenen vuotta. Tapaavat usein (pitkiä lomia yhdessä/pidennettyjä viikonloppuja jne), vaikka asuvatkin muistaakseni 400 kilometrin päässä toisistaan.
Mutta kuten kirjoitin, itse olen täällä palstalla vain sen takia, että välillä on kiva kirjotella ja/tai lueskellla.
Täällä on mukava kirjoitella, allekirjoitan.
Tämä nettikirjoittelu on vähän niinku jatkoa entisaikojen kirjeenvaihtotuttavuuksille. Myös niistä kehkeytyi silloin tällöin ihan toimivia rakkaussuhteita.
Joo, älä muuta visertele.
Miten Ihastuttavaa oli ennen muinoin olla kirjeenvaihdossa oman kultansa kans.
Tiuhaan tahtiin kirjeet lenteli.
n.16 vuoden ikäisenä aloin seurustelemaan yhen miehen kanssa, joka asui (opiskeli) Lahdessa. Viikonloppuina nähtiin, joskus joka toinen viikonloppu ja niissä väleissä kirjoittelimme suloisia RRrrrrakkauskirjeitä toisillemme:)
Mulla on vieläkin jossakin paffilaatikossa ne kirjeet. Myös parin muun "hepun" kirjeet. Pitäisikin joskus etsiä ne ja lukea.
Ai sinullakin se suuri rakkaus on siis alkanut näin. Tähän keskusteluun on nyt tullut useita tällaisia pikku paljastuksia, mielenkiintoista.
Hmmmm... tuli mieleen, että josko ymmärsit vastaukseni väärin.
Siis en ole alkanut suhdetta kirjeenvaihdolla.
Tämä suhde alkoi ihan sillä tavalla, että menin tanssiravintolaan (joo, alaikäisenä, suhteilla) ja siellä tämä mies tuli minua hakemaan tanssimaan ja siitähän se sitten alkoi. Hän saatteli kiltisti kotiin ja sovimme tapaamisesta seuraavana päivänä.
Hän oli Vaasassa käymässä veljensä luona. Itse oli opiskelemassa Lahden tekulla. Niin, että ja jotta, tapaamisen jälkeen sitten heti seuraavalla viikolla häneltä tuli kirje, josta olin toki kovin mielissäni:)
Muut "heput" tapasin myös ihan naamatusten.
Varmaan käsitin väärin tai sitten luin vastauksen liian nopeasti, kuten minulla usein on tapana. Tanssiravintolasta minunkin oma suhteeni on saanut alkunsa, taitaa olla yksi yleisimmistä kohtaamispaikoista?
mun nettirakkaus tekee parhaillaan tuolla keittiössä aamiaista :)
Onneksi olkoon. Tiedän toki näitäkin olevan esim. oma isäni 77v löysi uuden naisystävän itselleen netin kautta.
Kyllä sen huomaa mutta, kylläkait se sullekkin se nettirakkaus kohta tulloo ja vauhilla mulleekkin näkkyy kirjoitteelloon, mutta kylläkait sää kohta huomaat kun postilokero napsahtaa jos olet lokeron luonut itselles.
Nooh, eipä tässä nyt mitään nettirakkautta varsinaisesti odotella, heh.
Juu, en tiedä..
Tuolla on Hei kun keikuskelen maininnut 'ihastumisen'.
Sitä sanaa voisi joskus käyttää jonkun kirjoituksesta, miksi ei kirjoittajastakin, jos tämä aidosti kirjoittaa..
Pidän toisista kirjoittajista paljon enemmän kuin muutamista hyvin tuntemistani. Miksipäs ei sitä voisi vaikka kutsua ihastumiseksikin? Teeskentelyä en siedä ja väitän sen kyllä paistavan helposti läpi teksteistä.
Muistelen joskus 'aikojen alussa' erään henkilön kertoneen tavanneensa joitakin palstalaisia, eikä yksikään ollut vastannut sitä kuvaa, jonka heistä oli muodostanut.
Tietääkseni ko nainen ei enää täällä kirjoittele, enkä mainitse häntä.
Mä en oo täältä ketään koskaan tavannut, kirjoitettujen viestien perusteella mielikuva muodostuu..
Ja miksikö tuon mainitsin; tulipa vain mieleen..:)
Tuli tästä sinun tekstistä mieleen, että pari palstalaista tunnen livepuolella, eikä tosiaan kumpikaan muistuta sitä nettipersoonaa minkä itsestään antavat. En tiedä muistutanko minäkään, luulisin ainakin.
Silloin kun jompi kumpi tai molemmat rakastuvat toisiinsa tai nettiin.
Silloin sitä kutsutaan Nettirakkaudeksi.
Ei se ollut sen vaikeampaa.
;)
Ahaa, se voi siis olla myös yksipuolista. Eli minun perässäni kulkee mahdollisesti minuun rakastuneita kirjoittajia?
En kylläkään tarkoittanut sinua, mutta on se tietysti teoriassa mahdollista. ;)
Luin jostakin aviisista että yli 20 % väestöstä (länsimaissa) löytää nykyisin parinsa netin kautta. Totta? En tiedä, mutta uskottavaa.
Meidän ikäisten nettisuhteista ei ole lukuja. Olemme "hankala" sukupolvi. Toinen jalka moderni, toinen tiukasti menneessä kiinni.
On se 20 prosenttia uskottavaa, ainakin minulle tuntuu hyvinkin todenmukaiselta luvulta.
Ja siis me...meidän sukupolvi elää sellaista murroksen aikaa, ettei ole tosikaan. Jotkut antavat periksi ja sanovat ettei enää kiinnosta. Mutta onneksi en huomannut itsessäni moista, pakko tässä vaan on porskuttaa eteenpäin.
Kyllä minä olen ainakin rakastunut tomppaan...
=DW=
Älä ole ilkeä. ;)
miksi en olisi ? onko hän tehnyt jotain hyvää ansaitakseen kunnioituksen ?
Ilkeilyt, vainot lisääntyvät kun tämä mies ilmestyy palstalle
aina
Tään oon miekin huomannu. Harmi että yks immeinen pystyy niin hallitseen yhtä palstaa.
Ainakkii arvostelee toisia kirjoittajia paremmin kun kukkaan muu. Hännii tietää ja tuntee kaik puskat. Hää onnii erikoisen etevä. Ei päivää etteikö hää siit muistuttas. Meit muita kirjoittajjii.
Aloitukset asiaa mutta sit mennäänkii jo asian vierest.
Siin meitin kaikkitietävä tomppeli puska. Miulla ja anjaniinalla ei ole muuta samaa, kuin kirjoittelu tällä palstal.
Tajuaako tollo edes hävetä ei varmaan
Toista sie vaik kakskyt kertaa. Ei siulla oo oikutta ajaa kettää poist täält palstalt, tomppana. Sama kirjoittajaha työ ootte. Näkkeehä se jo siitä kun ette koskaan toisillenne vastaa. Sie se vaa jaksat puolustella ittees. Onhan täällä palstalla satoja siuta parempia kirjoittajia. Myöskin niit jotka pyssyy asias.
Ei hää tunnusta mitään.
Tolvant ei tajua
hävetä
Ei nit hää häpiä eik tunnusta vaik myö kui ruikuttelloon.
Mihis hää ny katos?
ettei vaa mittää hatemeilii ois kirjottelloomas
Vuan on niin ihanoo ko suap tuolle seriffillehi laittoo postia muista kirijottajista kenenkiään häirittemäti.
Voip sannoo mitä ajattelloo häiriköistähi
Kyllä sitähi naurattoo
Män ryypylle !!
Noup!
Ei myö ol häiriköis
Ei tiiä vaik hyö mänis naissii ??
Se mittee naikkosii sua ennee
aika huono suomi sulla ?
Sullako hyvä ?
Ethännä ou katkera vanaha piaru
Reviirit on laajentuneet, eikä nykyisin tartte lähtee yöelämään rymyämään eikä sietämään kaikenlaista meininkiä. Jotkut pääsee vähemmällä kun viettävät täällä vapaa- aikaansa, se riittää monille. Eihän sitä ikinä tiedä kehen tykästyy niin kovasti että vaihdetaan kuulumisia jo päivittäin puhelimitsekin ja skypessä ym... Mikäs sen kivempaa jos huomaakin tykästyvän jo enemminki huomatessaan yhteensopivuuden ja ei muuta ko tapaamisiks.:))) Sitähän se varmasti on hakuammuntaa niin livessä kuin virtuaalisestikki.
En edes viitsisi lähteä mihinkään yökerhoihin tai diskoihin, sen verran mukavuutta rakastava ihminen kun olen. Eihän sitä koskaan tiedä miten kävisi netti-ihastumisen kanssa. Voisi se vaikka onnistuakin, voi olla että olen kovin konservatiivinen?
Juu, miekää en tykkää diskonjyskeestä, pää tulee kipeeks:)))
Miun mummo ja isänisäni oli silloin joskus laittaneet lehtiilmoituksen lehteen ja heillä alkoi kirjottelu jutut puolin ja toisin, siihen aikaan kirjeet vaihtoivat viuhaa vauhtia toiselta toiselle:))) Tapailivat silloin tällöin ja kas, se juttu vei heidät vihille asti:)))
Se oli sen aikaista tuttavuuden tekemistä heidän kohdallaan:)))
Ja se mainitsemasi suhde luultavasti kesti, kunnes kuolema heidät erotti? Kyllä näitä on ihan elävässä elämässä.
Kyllä se kesti:))) Ikävä kyllä minä en koskaan nähnyt isänisääni, en edes tiedä oliskos hän ollu vaari,pappa,iso-isä vai mikä??? Hän kuoli 50vuotiaana Helsingin rautatieasemalle sydänkohtaukseen, oli menossa sydänlääkärille, näin miulle kerrottiin. Surullista.
Minulla asiat vielä huonommin isovanhempien suhteen. En koskaan nähnyt äidinäitiä, äidinisää enkä isänisää.
En usko nettisuhteisiin, kaikilla suhteilla pitäisi olla tilaa kasvaa ja muuttua, ja netissä se ei ole mahdollista. Se tulee tiettyyn pisteeseen, ja se on siinä.
Miksi rakkautta pitäisi rajata ulkonäköön? Koska jos et voi rakastaa toista vain sen perusteella että olet nähnyt tai kuullut, niin sitähän se tarkoittaa? Tietty täällähän puhutaan vain tavallaan jalostettuja ajatuksia, kun on aikaa miettiä mitä sanoo ja saa näyttää vain sen puolen minkä haluaa toisen näkevän. Silti väitän että täällä näkee helposti toisen huonoja puolia myös.
Lisäksi on sitten ongelmana myös nämä kuvitteelliset jutut, kun on kirjoitettu jotain ja kuvittelisi sen olevan jotenkin. Käytännössä huomaisia asian olevankin aivan toisin.
Suuresta hakuammunnasta rakkaudessa on kyse, niin livessä kuin netissäkin. Sattumasta ja kenties kohtalostakin.
Mitkä kuvitteeliset jutut? Täytyy myös ehkä muistaa, että jos joku kuvittelee jotain, se ehkä johtuu siitä koska on antanut toiselle aihetta siihen. Ja vielä silloin pystyy väärin kuvitellut jutut perumaan, sillä että avoimesti kertoo miten asian oikea laita on. Sitä sanotaan selvittämiseksi. Aika usein siihen sisältyy sana Anteeksi.
Mietin kun koiralenkillä kävin, että aika usein rakastamiseen sisältyy tietty odotus. Se on se joka tekee rakastamisen vaikeaksi, kun joku ei vastaa odotuksia. Joillekin se odotus voi olla että on tietyn näköinen, oot luonut mielikuvia siitä miltä toinen näyttää. Nettisuhteista ajatellen.
Tai voit odottaa että toinen tekee jotain. Ilman että se toinen edes tiedä sitä.
Mä tahtoisin rakastaa silleen koiramaisesti, palvoen, ilman odotuksia toisen suhteen. Että rakastaisin nyt ja tässä, niitä puolia toisesta mitkä näen, ja jos jotain ihanaa tulee siitä, niin se kaikki on pelkkää bonusta.
Netissä on paljon ihmisiä joita rakastan. Anjaniinaa (R.I.P.), Råttaa ja Rygseckiä, Ich bin...iä. Muutama mainitakseni. Ihania ihmisiä! Tämä on ehdotonta rakkautta, ei mua tarvi rakastaa takaisin jotta "ansaitsisivat" mun ihastusta. Jos joskus tiet erkanee, niin täällä olen edelleen. Sama koskee mun live-ystäviä.
Olen täällä myös syvästi ihastunut yhteen mieheen. En kerro nimeä, mutta luulen että jos hän lukee tämän, hän tunnistaa itsensä. Jos sille tunteen haluaa antaa nimen, niin rakastan niitä puolia mitä hänessä näen. Varauksetta ja ehdoitta. Tässä tapauksessa odotus sekoittaa mun mielenrauhaa todella pahasti aika ajoin. Niin kauan kuin muistan olla odottamatta mitään, kaikki menee loistavasti ja nautin vaan toisen läsnäolosta. Kun huomaan taas liukuvani odotustilaan, mielenrauha menee ihan helkkarin kovaa karkuun ja mun täytyy kytkeä itseäni irti.
Tällaistako tarinaa kalastelit?
Tarkoitin näillä kuvitteellisilla jutuilla sitä, että jos minä kerron asuvani hienossa kaksi kerroksisessa talossa. Niin sinulle voi muodostua mielikuva isossa ja komeasta lukaalista, jossa on roomalaiset pylväät ulko-oven edessä. Tosiasiassa talona on vaatimattoman pieni, mutta minulle erittäin rakas. Siis se että ajattelee jotain toista toisen kirjoituksesta mitä se onkaan.
Tuo sinun tarinasi oli hieno saalis minulle, pyytämättä saatu, kiitos.
Saatan nyt ampua väärään maaliin, mutta mielestäni netin välityksellä voi rakastua ja se voi johtaa oikeaan suhteeseen. Itselläni siitä on kokemusta. Aina ei onnistu, mutta se voi myös onnistua. Nytkin on FB:ssä tapahtunut aivan käsittämätön juttu. Eräs pitkään seurassani viihtynyt nainen ilmoitti ykskantaan haluavansa tavata livenä. Annoin hänelle puhelinnumeroni privana ja tämä soitti. Nyt olemme puhuneet moneen kertaan puhelimessa lähes päivttäin ja tekstailleet ja homma menee hyvään suuntaan.
En väitä, että tämä olisi varmasti se oikea, mutta sen perusteella, mitä olemme tunteja kestäneiden puheluiden aikana toisistamme saaneet tietää, tämä vaikuttaa lupaavalta.:-)
Vautsi vaude-vaude Teo.
Jos tunteja jaksaa toisen kanssa praatailla, niin kyllä siinä sitte jotaki taitaa olla.
Ettei tos nyt olis sun pään meno lähellä.
Pojo-joing.... pjojoing........ pongahtaa rakastumisjuttu pääknuppiin.
Sitte Teo alkaa lentelemään yläilmoissa ruusunpunaiset, äh eiku kerta oot mies, niin päivänsinensiniset ajatukset kimmahdellen, hempeän musiikin tahdissa, pitkin poikin pitkin ajatuksia.
Ihanaa.
Toivotaan parasta, peukut on pystys (ihan hankala kirjottaa pystypeukuin)
Jep, mä ihmettelin, että miten tää yksi tyyppi laittaa mun kaikki blogit omaille sivuilleen aina ja sitten komppasi mun juttuja aina. No, selitys saatiin sitten.:-))
Kiva lukea. Kuulostaa lupaavalta.
Kevään kynnys on kohta käsillä, tekin mahdollisesti voisitte kynnykseltä yhdessä pompahtaa kesään. Sillä tavalla vienosti käsi kädessä, punaasin poskin ja suut naurus:)
Kesällä on niin paljon kaikkea kivaa tekemistä. Kirmailuja ja sen semmosta.
Tekstisi sisuksista kuultaa Innostus ja mukava odotus.
Horoskooppisi mukaan kesä on tuova sinulle jotakin mahdottoman mukavaa.:)
Mä en yleensä usko horoskooppeihin, mutta josko nyt tekisin poikkeuksen.:-) Saatan joutua muuttamaan Ouluun?????? :-DDD
Noh, enhän minäkään horoskooppeihin usko. Siis semmosiin, joita kirjoittelee Vaaleahiuksiset ja tummahiuksiset, keskiruskealaiset ja harmaankirjavahiuksiset.
Pitäisi lailla kieltää semmoset fuskaamiset.
Olen onnekkaasti syntynyt tälle ajalle, sillä elän vielä.
Mikäli-sikäli olisin syntynyt jo esim. 1500 luvulla, ei minusta olisi ollut yli 50 eläjäksi.
Horoskooppisi, jonka sinulle katsoin olevan edullinen ensi kesää silmällä pitäen, mitä tulee naispuoliseen seuralaiseen, vakuutan täten sen (katsomisen) olleen mitä puhtahimmalla tavalla ja totuuteen pohjautuvalla kantimella.
Näin meidän kesken sanottuna, olen pakotettu myöntämään olevani Noita.
Kyllä, ihan Aito Noita. Ei mikään värjätty noita.
Eli voinen vielä lisätä horoskooppiisi muutaman lisämaininnan:
Minulla on sellainen hytinä, että sydämesi tullee muljahtelemaan ensi kesänä ja hivenen aikaisemminkin.
Sinulla on mahdollisesti edessä paikanvaihto, ja tällä nyt en tarkoita, että te menette hammaslääkäriin, vaan tullenette tutustumaan typpitehtaan tuoksuihin, mikä teitä ei tullene häiritsemään, johtunen sydämenne tilasta, millä en tarkota sydänsairautta, vaan puhdasta sydämen positiivista pypyttämistä:)
Kaikenkaikkiaan lähiaikanne on suhteellisen puhekylläistä, mikä kyllä on hyvin viehättävää:)
Hiljainen Heikku heittää hersyvää herjaa.:-DDDD
Et ampunut lainkaan väärään maaliin, vaan vastasit vilpittömästi kysymykseeni. Minulla itselläni luultavasti on itsesuojeluvaisto varmaan liiankin korkealla, enkä helposti lähde mukaan mihinkään uuteen. Esimerkiksi facebookin ilo ja riemu on jäänyt minulta kokonaan kokematta omien ennakkoluulojeni vuoksi.
Ihan aidosti haluan toivottaa sinulle onnea, toivon kaikkea hyvää uuteen suhteeseen ja suurkiitos viestistä, jonka kirjoitit.
No, tämä tuli nimenomaan FB:n kautta ja just äsken taas tuli viesti.:-)
Jos nyt saisin laitettua viestiä, kun netti tökkii. Pidän peukkuja sinulle, Teo!
Tänks, tätä mä just tarviin.:-D
@Teppanalle
Jaha jaha, sä oot siis into piukeena ettimässä sitä uutta naitavaa, eli siis pakkovihittävää kun kirkkokin tuli jo varattua. Niinhän kirjoittelin jokin aika sitten, että kirkko on varattuna 12.12.12 mutta muija puuttuu. Moneskos keta tää nyt sitten olis, 5. vihkimys vai?:))
@Teppanalle
Onkos tätsykkä laittanut kuvansa näytille? Ja ennenkaikkea, onko se tätä päivää vai joku 80-lukulainen kuva, jossa tätsykkä on 30 kg hoikempi ja rypytön? Vai onko tätsykkä tytsykkä, eli 20 vuotta sua nuorempi? Sehän on nykyää muotia. Kaikki reppanat hakee hoitajaa itselleen, vai mistä kysymys, jos ei omanikäiset kelpaa? Jussi Parviainenkin löysi vaimon, joka on nuori viriili, niin viriili että sillä on jakaa piirakkaa muillekin.
Jaettu piirakka on kaksinkertainen piirakka. Saanan piirakka taitaa kyllä levitettynä olla viisinkertainen piirakka:((
Sähän taidat olla ihan töpinöissäsi?
Ihan oikeasti toivon, että orastava suhde onnistuu.
Eihän se Saana vaikuta yhtään viriililtä! Millä perusteella hän on mielestäsi miesmäinen tai varsinkaan mueskuntoinen, kuten itsellesi selvästi aivan liian vaikean sivistyssanan valitsemalla haluat väittää?
Ei suinkaan viides ole, vaan vasta neljäs.
No, katsotaan nyt tuleeko tästä mitään, mutta aika hyvältä näyttää nyt.:-)
Ei meillä niin paljon ikäeroa ole, vain neljätoista vuotta, joten eihän se tässä iässä paljon ole. FB:ssä on kuvia, joten ulkonäkö on aika hyvin selvillä ja kun hän on omassa hommassaan kohtalaisen tunnettu, niin ei siinä mitään fuulaamisen mahdollisuutta ole.
@Teppanalle
Siis kai sä nyt sitten sentään tällä kertaa älyät puuman pokata, eli 14 vuotta sua vanhempi nainen? Niinhän Aira Samulinilla ja Ekku Peltomäelläkin oli suunnilleen saman verran ja Airahan on ihan kuosissaan vielä.
Eivät taida enää olla naimisissa, mutta hyviä ystäviä kumminkin. Älä nyt vielä lyö lukkoon tuota facebooksussuasi kun Lenitakin on vapaana. Siinähän olis kans julkku ja oikein diplomiekonomi, mutta valkoisia tennissukkia et sitten vois laittaa jalkaasi tai jäis saamatta lörtsyä.
Ikäväksesi voin kertoa, että tämä onkin neljätoistavuotta nuorempi kuin minä ja korkeammin koulutetu kuin Lenita.:-DDDDDDD
@Teppanalle
Jos on korkeammin koulutettu kuin Lenita, niin taitaa olla liian koulutettu naiseksi ja jos on kohtalaisen nuorikin, niin äläs vaan Teppana haukkaa liian isoa palaa! Oletkos IHAN varma ettei tämä nainen ole heitellyt verkkoja laajemmallekin? Varoituksen sana kun kuulostaa suorastaan pelottavalta. Facessa voi onnistua ja puhelimessakin, mutta tosielämä on eri asia. Onko naisella lapsia? Jos on, ja jos ovat vielä suhteellisen pieniä/nuoria, niin ongelmia tulee. Pääset lapsenpiiaksi kun nainen huitelee työmatkoillaan.
Eikös korkeastikoulutetut naiset ole varsinaisia piraijoita, jotka nielee purematta suihinsa? Jos et toteuta hänen toiveitaan, niin kaaressa lennät pihalle ja uutta putkeen. Hänhän tuntee suorastaan velvollisuudekseen saada itsellee VAIN parasta.
Mitäs itselläsi on tarjota tällaiselle naiselle? Tarjoilet aamiasen ja illasen sänkyyn ja siinä välissä siivoat, käyt kaupassa ja nuolet varpaita polvet ruvella, silloin kun nainen suvaitsee olla kotona :))
Haluan antaa vain realistisen kuvan mitä saattaa seurata. Jos haluat OIKEASTI onnistua niin ota oman ikäisesi nainen ja suunnilleen samaa koulutustasoa tai mieluummin hieman vähemmän koulutettu. Monella naisella on tarve katsoa miestä ylöspäin, ei alaspäin. Ei fyysisesti eikä henkisesti.
Oikeasti en tiedä, onko tässä sen kummempaa ainesta suhteeseen, vaikka tämä nyt lupaavalta näyttääkin. Me toimimme täysin eri aloilla ja sen vaikutelman olen saanut, että hän kunnioittaa sitä osaa itsessäni, jota yleissivistykseksi kutsutaan. Kaikenkaikkiaan tuo luonnehdinta, jonka tuossa yllä esität, on erittäin yleistävä ja aivan liian itsestään selvä sopiakseen yksi yhteen mihinkään suhteeseen. Kaikki me olemme erilaisia ja jos jotkin tietyt asiat loksahtavat kohdalleen, ei se tarkoita sitä, että siinä silti olisi pitemmän päälle onnistumisen mahdollisuus. Kaikki riippuu persoonallisuuksien yhteensopivuudesta.
Minä olen kokenut muutaman netti-ihastuksen.
Kun sanat ovat nastanneet, kun sydän tuntuu niin läheiseltä.
Tiedän, että ihastukseni kohde on omien aivojeni maalaama kuvitelma,
mutta silti tuntuu niin ihanalta.
Olen kertonut puolisolleni näistä "syrjähypyistä", mutta ne nähtävästi vain
naurattavat häntä.
Kyllä kunnon tunne ja melkeinpä rakkaus antaa voimaa olla mukana tässä
maailmassa, ankarassa.
Ihan leikillään sitten taas minun puolisoni on heittänyt silloin tällöin kysymyksen, etteä kenenkäs nettirakkaan kanssa se tomppa siellä koneella keskustelee. Tämä useimmiten silloin, kun olen kuluttanut paljon aikaa konella. Pieni vihje jonka tulkitsen vihjeeksi kirjoittelun lopettamisesta.
Tottakai vuosia täällä kirjoitelleena, olen tavannut todella mukavia naisia. Täällä kirjoittavista on varmaan yli 70 % naisia ja enemmistö asiallisia ja viehättäviä, joihin voisi vaikka vähän ihastuakin.
Mielikuvituksessa.
Rakkaudesta on parempi puhua vasta kun tuntee ihmisen. Meileihin, tekstareihin yms ihastuminen ja niistä kuumeneminen voi olla jonkin sortin fetissi, mutta sellaiset kuuluvat seksuaalielämän poikkeavuuksiin eivätkä ihmissuhteisiin joihin rakastuminen kuuluu.
Ihminen voi rakastua vaikkapa vastapuolen pikkutillin kynteen.
Sellainen on tavattoman harvinaista ihmistä näkemättä.
Hyvin pitkälti juuri näin.
Kenties jonkinlainen ihastuminen tai kommeke, että näin voisi tapahtua netissä. Varsinainen rakastuminen tarvitsee kahden ihmisen välillä kulkevan signaalin, jonka jälkeen varsinainen rakastuminen tapahtuu. Se ei tapahdu pelkästään lukemalla toisten viestejä.
Kun olen aika kirjallinen tyyppi, on tullut elämän mittaan paljon koettua tapauksia - jo paljon ennen tätä nettiaikaa - että joku on ihastunut kirjoittamaani. Paljon on tekstiä virrannut puolin ja toisin ja puhelimistakin luuri on välillä kuumana ollut, mutta tutustuttaessa on sitten huomattu että paperi palaa paljon helpommin kuin se rakkauden liekki...
Vannomatta paras, mutta ihminen on aina uusi tuttavuus, vaikka kuinka paljon hänen tekemäänsä tekstiä olisit lukenut.
Hienosti sanottu: "Paperi palaa paljon helpommin kuin se rakkauden liekki".
Vannon itse myös tutustumiseen elävässä elämässsä puolesta ja annan myös heille mahdollisuuden, joilla on verbaalisten taitojen sijasta muita avuja.
Kun elää todellista elämää niin tämä nettihössötys tuntuu jotenkin osittaiselta mielisairaudelta joidenkin ihmisten suhteen.
Kun on itse lapioinut päivän hevosenlantaa ja kun sen jälkeen kuuntelee kavereita joiden elämän sisällön muodostaa jokin täysin kuvitteellinen ja keinotekoinen ympäristö niin ei voi kuin sääliä mihin jamaan ihmiset ajavat itsensä.
Katsokaan ikkunasta ulos ja alkakaa elämään!
Tota noin...tätä asiaa on varmaan hankala markkinoida nykynuorisolle, kun he ovat menossa koko ajan enemmän sinne keinotekoiseen ympäristöön, heh. Samaa mieltä siitä että netti koukuttaa ja saa jotkut ihmiset ihan kahjoiksi.
Rakastaa voi vaikka ruusunkukkaa. Tai kimalaisen lentoa...
Rakkaus voi saada alkunsa netin kautta; kirjoittelu herättää kiinnostuksen ja ehkä myös ihastuksen. Mutta jotta rakkaus olisi totta ja käsin kosketeltavaa, ei netti riitä. Netti on rakkauden kasvualustaksi liian rajallinen.
Harvoin ihmiset keskustelevat niin monesta asiasta ja niin perusteellisesti esim. tansseissa tavattuaan, kuin mitä netissä kiinnostumisen myötä. Ensin kirjoitellaan privana, sitten soitellaan, sitten tavataan, jos tohditaan...
Rakkaus kaikissa muodoissaan on mahdollinen vasta, kun on tuntenut toisen ihon kosketuksen.
Aurinko paistaa - tänäänkin
Mukavaa sunnuntaita!
Mukavaa maanataita sinulle zinnia.sp
Monet nettirakkauteen uskovat ovat perustelleet asiaa sillä, että voi oppia tuntemaan ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita selville. Mielestäni ei niitä yleisiä asioita joista pitää olla samaa mieltä ole kovinkaan paljoa, ainakin meillä kotona ollaan eri mieltä lähes kaikesta ja silti tullaan ihan hyvin juttuun. Samoin kuin että ihminen muuttuu joka tapauksessa iän myötä ja silloin vasta se tosirakkaus punnitaan.
Nettiystävien kanssa on mukava haastaa omia ajatuksiaan ja asenteitaan. On tullut katsottua peiliin kerran jos toisenkin - kulmat ovat hiotuneet ja ymmärtää, että totuuksia on lähes yhtä monta kuin on meitä ajatuksenvaihtajiakin.
Minä uskon nettiystävyyteen. Ja nettirakkauteen. Ja tarkoitan tällä sitä, että ystäviä ja ihmissuhteita voi kohdata myös netin välityksellä. Silloinkin kun ei mitään etsi. Kasvokkain kohtaaminen muuttaa tai ei muuta viesteissä ja puhelimessa saatua vaikutelmaa. Riippuu ihmisestä ja siitä, onko hän liikkeellä omana itsenään vai ihanneminänään.
Ja selvennettäköön, että uskoni perustuu omakohtaisiin kokemuksiin: lihallinen rakkauteni kaappasi minut netin kautta... yhteiseloa oikeassa elämässä pian 5 vuotta.
Aurinkoa ja ystävällisiä hymyjä
säteillen Zinnia
Sinulle myös aurinkoa ja ystävällinen
*hymy*
Ja vaikka en itse suuremmin uskokaan nettirakkauteen, niin uskon myös siihen että hyvin monet ovat onnistuneet löytämään tosirakkauden netin kautta. Rakkauden voi löytää, vaikka ihan tavallisella maitokauppareissulla tai melkein missä vaan, kunhan vaan lähtee liikkeelle ihmisten sekaan. Hyvin harvoin rakkaus tulee kotiisi, soittaa ovikelloa ja ilmoittaa: "Tässä minä olen, ole hyvä".
Netti on varmaan monelle ihmiselle tänä päivänä rakkaampi kuin se elävä ihminen siinä vieressä.
Ainakin parisuhteessa on silloin parantamisen varaa ja paljon.
Olen samaa mieltä, en käyttäysi sanaa nettirakas keskustelukumppanista. Minullakin on sellainen täällä netissä, en edes halua tavata tätä naimisissa olevaa minua 10 vuotta nuorempaa miestä. Mutta hän vastailee viesteihini ja lohduttaa kun kerron ongelmistani
Nettirakkaus voisi olla sitä kun tavataan oikeasti ja ollaan vieläkin ihastuneita, mutta ollaan tutustuttu netissä.
Ja minulla on useampiakin naispuolisia keskustelukumppaneitä täällä netissä ja olemme keskustelleet ongelmista ja hyvin syvällisistäkin asioista, mutta ei heistä yksikään ole minulle nettirakas, vaikka olen muutaman tavannutkin.
Tuo ihastuminen keskustelujen kautta on varmaan yksilöllistä ja tapahtuu ehkä väärinarviointeja sen kaverin suhteen. Toiselle kumppanuus voi olla täysin viatonta, kun sitten taas toinen kokee kaiken totisena totena.
Oikeenko tuota täytyy ihmetellä. Eikö normaalin järjenjuoksun omaaville ihmisille ole aika selvää kuinka suhteuttaa niinsanotut nettisuhteet/rakkaudet ihan omassa mielessään.
Aika hyvä keskustelu tästä vaan on saatu, joten sinun normaali järjenjuoksu ei välttämättä ole sama asia kuin minun ja aika monen tähän keskusteluun osallistuneen, heh.
On hyvä pysähtyä joskus ihmettelemään erilaisia juttuja.
Tottakai tommosesta hömpästä juttua riittää ja hömpät niitä pyörittelee. Minä pysähdyn useasti miettimään mitä ihmeellisinpiä juttuja, mutta en tasan nettirakkauksia.
Netistä voi toki löytää pienen siemenen josta hyvin hoidettuna saattaa kasvaa ja versoa vaikka mitä.