Vammautuminen

Katja

Onhan tämä nyt turhan arka aihe, mutta teen Lopputyötä aiheesta liikenteessä vammautunut nuori. Olisin TODELLA kiitollien, että jos pystyisitte kertomaan näinkin vaikeasta aiheesta. Näitä tietoja tarvitsisin:
-minkä ikäinen olit kun onnettomuus sattui?
-oliko se auto onnettomuus vai joku muu?
-Saitko kaiken tarvitsemasi tuen?
- Jos et,niin minkälaista tukea olisit tarvinnut/kaivannut?
- Miten vammautuminen on muuttanut elämäsi vai pysyikö se ennallaan?
-Sukupuolesi
Tiedoista tehdään tilasto, että nimesi ei tule julki. Teen lopputyötä heinäkuun ajan että heinäkuun ajan ota maileja ym. vastaa! Voitte myös lähettää sähköpostia minulle: [email protected] Kiitos jo etukäteen!!
Katja

6

2695

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • uhri

      Olin tavallinen nuori 14 vuotias tyttö. Oli perjantai ilta ja olin ottanut muutaman siiderin kun lähdin pyörällä kotiin puolenyön aikaan. matkalla en vaivautunut jäämään valoihin odottamaan vaan ajoin punaisia päin tottakai auto ajoi suoraan suoja tiellä pyöräni kylkeen ja lensin kadulle. heräsin ambulanssissa ja joka paikkaan koski en pystynyt liikuttamaan jalkojani. sairaalassa todettiin että selkärankani oli murtunut. jouduin pyörätuoliin. käyn edelleen kuntoutuksessa ja pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja. nyt olen 16 vuotias. en ole katkera. vaikkei minusta urheilijaa tulekaan. toivottavasti tästä oli apua.

      • Katja

        uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!


      • Jalaton
        Katja kirjoitti:

        uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!

        Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.


      • Katja
        Jalaton kirjoitti:

        Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.

        Kiitos myös sinulle että kerroit kokemuksestasi. Ja kiitos, että kertomasi perusteella pääsin taas eteenpäin lopputyössäni!
        Onneksi sinulla on ihana poikaystävä!!=)
        Kesäisiä päiviä teille molemmille!!


    • miiiiia

      elikkäs mä olin tosi pahassa auto-onnettomuudessa kaks kesää sitten. Oli keskiviikkoilta ja mä ja mun kaveri oltiin kahestaan mun kaverin luona. Mun kaverin porukat oli sillon venäjällä. noo me sitten satuttiin tietämään missä oli mun kaverin porukoitten auton avaimet. Me idiootit päätettiin sitten lähteä ajamaan niitten "upeella" nissan micralla. siinä oli semmonen hiekkatie jossa oli aika paljon mutkia ja näin. mun kaveri oli ajanu ennenki autoo mut mä en joten se sitten päätti ajaa. Me ajeltiin ihan rauhassa sitä hiekkatietä ja sitten ko tuli eka suora ni kaveri päätti laittaa vauhtia vähän lisää. no tietenkin tapahtu niinkin mahtavasti et ko tuli mutka ni kaveri pamautti mutkasta punasella nissukalla suoraan päin paksua mäntyä. me oltiin kuulemma oltu mun kaverin kanssa tajuttomina kaks tuntia siellä autossa kunnes joku mies oli kulkenu ohi ja soittanu ambulanssin. mun kaveri saatiin sieltä autosta pois välittömästi mutta jotta mut saatiin pois piti leikata auton katto irti kokonaan. meidät kiidätettiin sit suoraan teholle jossa kumpikin pääs viettämään elämäänsä kolmen päivän ajaks. mun kaverin käsi murtu sillon ja sille tuli aivoverenvuotoja ja aivotärähys. Mulla ittelläni meni kummatkin jalat poikki ihan reisistä (oli ilkeen näköstä ko luut törrötti nahkan läpi) mun toinen keuhko meni lyttyyn ja mulle tuli kanssa aivoverenvuotoja ja vakava aivotärähys. no siitä selvittiin kuitenkin hengissä. Mä jouduin istuun kaks kuukautta vielä pyörätuolissa ja sen jälkeen kävelin kepeillä kaks kuukautta, ja mun toinen keuhko ei oo vieläkään suoristunu täydelliseks. Sillon mä kävin lähempänä kuolemaa kun koskaan. Sen onnettomuuden jälkeen mä tajusin kuinka tärkeetä elämä on ja mitä mä oisin menettäny jos mä oisin kuollu. mä osaan arvostaa elämää nyt enemmän kun koskaan. kaikista parhaan avun mä sain sillon mun vanhemmilta ja oon niille ikuisesti kiitollinen siitä.

      tuli vähän pitkä stoori..elikkäs juu en vammautunu lopullisesti mutta niinkin ois voinu käydä. juu ja oon nykyään 17 vuotias..

    • Anonyymi

      Olen toiminut vammaisavustajana neliraaja
      halvaantuneilla, myös syöpä
      sairaan avustajana. Halvaan-
      tunutta avustaessani hänen käydessään fysiossa tämä fys
      sari sanoi minulle että hän on pelkkä rahanmeno meille ve-
      ronmaksajille... sanoin hälle että hän on jonkun isä/äiti... ei auttanut hänen mielipitee-
      seensä, itse olin vammautuneiden puolella... he rakastivat lapsiaan, lapsen
      sa heitä, vakuutus maksoi heidän hoitonsa... että näin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Purra hyökkää nyt suomalaisen duunarin kimppuun teettämällä mamuilla palkatonta työtä

      Niinpä niin. Persut duunaripuolue, HAH. Joko alkaa kovapäisinkin persu älyämään, että persut ovat Suomen kansan vastain
      Maailman menoa
      180
      10996
    2. Mitä hyvää rikkaiden hyysääminen Suomelle tuonut?

      Minäpä vastaan: ei yhtikäs mitään, vaan pelkkää vahinkoa. Demareiden ansiosta Suomen valtio oli käytännössä vielä 1980-
      Maailman menoa
      92
      10462
    3. Tytti Tuppurainen häpäisi Suomen epäisänmaallisella lausunnollaan USA:n ulkoministerille Rubiolle.

      https://www.is.fi/politiikka/art-2000011816267.html Miksi Tytti Tuppurainen päästetään antamaan typeriä lausuntoja noin
      Maailman menoa
      235
      5900
    4. Purra ehdottaa vaan Tanskan mallia, joka on erittäin hyvä malli

      Purra ehdotti helmikuussa Suomeen Tanskan mallia, jossa maahanmuuttajilta vaaditaan työntekoa sosiaalitukien saamiseksi.
      Maailman menoa
      180
      4714
    5. Kokoomusnuoret: Sosiaalitukien työvelvoitteen tulisi koskea kaikkia

      Riikka Purra on esittänyt, että maahanmuuttajilta tulisi edellyttää palkatonta työtä sosiaalitukien vastineeksi. Kokoom
      Maailman menoa
      131
      3206
    6. Pystyisitkö olla

      Kanssani kaiken sotkun jälkeen? Ainakaan tunteet ei ole loppuneet
      Ikävä
      171
      3195
    7. L/OVER ikuisesti minun

      Aivan järkyttävä sarja. Ei voi olla katsomatta, mutta tuo omat muistot mieleen. Näyttelijät näyttelevät turhankin hyvin
      Ikävä
      39
      2003
    8. Mitä voisit miehenä tehdä?

      Suojellaksesi kaikkia naisia ja että heillä olisi juuri sinun käytöksen takia edes vähän turvallisempaa. Mitä miehenä
      Ikävä
      298
      1578
    9. Jyrki Linnankivi, Jyrki 69 - Goottirokkarista kirkonmieheksi Lappiin!

      Jyrki Linnankivi eli Jyrki 69 on The 69 Eyes -rockyhtyeen vokalisti. Lauluhommien lisäksi hän sanoittaa, säveltää ja sov
      Työ ja opiskelu
      6
      1420
    10. Onnea Maria ja Vilma Amazing Race -voitosta!

      Maria Guzenina ja Vilma Vähämaa voittivat Amazing Race Suomi -kisan. Voiton hetkellä Guzenina paljasti, miksi valitsi Vi
      Tv-sarjat
      16
      1354
    Aihe