Onhan tämä nyt turhan arka aihe, mutta teen Lopputyötä aiheesta liikenteessä vammautunut nuori. Olisin TODELLA kiitollien, että jos pystyisitte kertomaan näinkin vaikeasta aiheesta. Näitä tietoja tarvitsisin:
-minkä ikäinen olit kun onnettomuus sattui?
-oliko se auto onnettomuus vai joku muu?
-Saitko kaiken tarvitsemasi tuen?
- Jos et,niin minkälaista tukea olisit tarvinnut/kaivannut?
- Miten vammautuminen on muuttanut elämäsi vai pysyikö se ennallaan?
-Sukupuolesi
Tiedoista tehdään tilasto, että nimesi ei tule julki. Teen lopputyötä heinäkuun ajan että heinäkuun ajan ota maileja ym. vastaa! Voitte myös lähettää sähköpostia minulle: [email protected] Kiitos jo etukäteen!!
Katja
Vammautuminen
Katja
6
2527
Vastaukset
- uhri
Olin tavallinen nuori 14 vuotias tyttö. Oli perjantai ilta ja olin ottanut muutaman siiderin kun lähdin pyörällä kotiin puolenyön aikaan. matkalla en vaivautunut jäämään valoihin odottamaan vaan ajoin punaisia päin tottakai auto ajoi suoraan suoja tiellä pyöräni kylkeen ja lensin kadulle. heräsin ambulanssissa ja joka paikkaan koski en pystynyt liikuttamaan jalkojani. sairaalassa todettiin että selkärankani oli murtunut. jouduin pyörätuoliin. käyn edelleen kuntoutuksessa ja pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja. nyt olen 16 vuotias. en ole katkera. vaikkei minusta urheilijaa tulekaan. toivottavasti tästä oli apua.
- Katja
uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!
- Jalaton
Katja kirjoitti:
uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!
Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.
- Katja
Jalaton kirjoitti:
Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.
Kiitos myös sinulle että kerroit kokemuksestasi. Ja kiitos, että kertomasi perusteella pääsin taas eteenpäin lopputyössäni!
Onneksi sinulla on ihana poikaystävä!!=)
Kesäisiä päiviä teille molemmille!!
- miiiiia
elikkäs mä olin tosi pahassa auto-onnettomuudessa kaks kesää sitten. Oli keskiviikkoilta ja mä ja mun kaveri oltiin kahestaan mun kaverin luona. Mun kaverin porukat oli sillon venäjällä. noo me sitten satuttiin tietämään missä oli mun kaverin porukoitten auton avaimet. Me idiootit päätettiin sitten lähteä ajamaan niitten "upeella" nissan micralla. siinä oli semmonen hiekkatie jossa oli aika paljon mutkia ja näin. mun kaveri oli ajanu ennenki autoo mut mä en joten se sitten päätti ajaa. Me ajeltiin ihan rauhassa sitä hiekkatietä ja sitten ko tuli eka suora ni kaveri päätti laittaa vauhtia vähän lisää. no tietenkin tapahtu niinkin mahtavasti et ko tuli mutka ni kaveri pamautti mutkasta punasella nissukalla suoraan päin paksua mäntyä. me oltiin kuulemma oltu mun kaverin kanssa tajuttomina kaks tuntia siellä autossa kunnes joku mies oli kulkenu ohi ja soittanu ambulanssin. mun kaveri saatiin sieltä autosta pois välittömästi mutta jotta mut saatiin pois piti leikata auton katto irti kokonaan. meidät kiidätettiin sit suoraan teholle jossa kumpikin pääs viettämään elämäänsä kolmen päivän ajaks. mun kaverin käsi murtu sillon ja sille tuli aivoverenvuotoja ja aivotärähys. Mulla ittelläni meni kummatkin jalat poikki ihan reisistä (oli ilkeen näköstä ko luut törrötti nahkan läpi) mun toinen keuhko meni lyttyyn ja mulle tuli kanssa aivoverenvuotoja ja vakava aivotärähys. no siitä selvittiin kuitenkin hengissä. Mä jouduin istuun kaks kuukautta vielä pyörätuolissa ja sen jälkeen kävelin kepeillä kaks kuukautta, ja mun toinen keuhko ei oo vieläkään suoristunu täydelliseks. Sillon mä kävin lähempänä kuolemaa kun koskaan. Sen onnettomuuden jälkeen mä tajusin kuinka tärkeetä elämä on ja mitä mä oisin menettäny jos mä oisin kuollu. mä osaan arvostaa elämää nyt enemmän kun koskaan. kaikista parhaan avun mä sain sillon mun vanhemmilta ja oon niille ikuisesti kiitollinen siitä.
tuli vähän pitkä stoori..elikkäs juu en vammautunu lopullisesti mutta niinkin ois voinu käydä. juu ja oon nykyään 17 vuotias.. - Anonyymi
Olen toiminut vammaisavustajana neliraaja
halvaantuneilla, myös syöpä
sairaan avustajana. Halvaan-
tunutta avustaessani hänen käydessään fysiossa tämä fys
sari sanoi minulle että hän on pelkkä rahanmeno meille ve-
ronmaksajille... sanoin hälle että hän on jonkun isä/äiti... ei auttanut hänen mielipitee-
seensä, itse olin vammautuneiden puolella... he rakastivat lapsiaan, lapsen
sa heitä, vakuutus maksoi heidän hoitonsa... että näin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornosta
https://www.kymensanomat.fi/paikalliset/8081054 Kotkalainen Demari Riku Pirinen vangittu Saksassa lapsipornon hallussapi882381Olen tosi outo....
Päättelen palstajuttujen perusteella mitä mieltä minun kaipauksen kohde minusta on. Joskus kuvittelen tänne selkeitä tap202285Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen191868Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/1525663761512- 1051487
Hommaatko kinkkua jouluksi?
Itse tein pakastimeen n. 3Kg:n murekkeen sienillä ja juustokuorrutuksella. Voihan se olla, että jonkun pienen, valmiin k1601256Aatteleppa ite!
Jos ei oltaisikaan nyt NATOssa, olisimme puolueettomana sivustakatsojia ja elelisimme tyytyväisenä rauhassa maassamme.2571052- 70981
- 78919
Omalääkäri hallituksen utopia?
Suurissa kaupungeissa ja etelässä moinen onnistunee. Suuressa osassa Suomea on taas paljon keikkalääkäreitä. Mitenkäs ha174903