Vammautuminen

Katja

Onhan tämä nyt turhan arka aihe, mutta teen Lopputyötä aiheesta liikenteessä vammautunut nuori. Olisin TODELLA kiitollien, että jos pystyisitte kertomaan näinkin vaikeasta aiheesta. Näitä tietoja tarvitsisin:
-minkä ikäinen olit kun onnettomuus sattui?
-oliko se auto onnettomuus vai joku muu?
-Saitko kaiken tarvitsemasi tuen?
- Jos et,niin minkälaista tukea olisit tarvinnut/kaivannut?
- Miten vammautuminen on muuttanut elämäsi vai pysyikö se ennallaan?
-Sukupuolesi
Tiedoista tehdään tilasto, että nimesi ei tule julki. Teen lopputyötä heinäkuun ajan että heinäkuun ajan ota maileja ym. vastaa! Voitte myös lähettää sähköpostia minulle: [email protected] Kiitos jo etukäteen!!
Katja

6

2585

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • uhri

      Olin tavallinen nuori 14 vuotias tyttö. Oli perjantai ilta ja olin ottanut muutaman siiderin kun lähdin pyörällä kotiin puolenyön aikaan. matkalla en vaivautunut jäämään valoihin odottamaan vaan ajoin punaisia päin tottakai auto ajoi suoraan suoja tiellä pyöräni kylkeen ja lensin kadulle. heräsin ambulanssissa ja joka paikkaan koski en pystynyt liikuttamaan jalkojani. sairaalassa todettiin että selkärankani oli murtunut. jouduin pyörätuoliin. käyn edelleen kuntoutuksessa ja pystyn jo kävelemään lyhyitä matkoja. nyt olen 16 vuotias. en ole katkera. vaikkei minusta urheilijaa tulekaan. toivottavasti tästä oli apua.

      • Katja

        uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!


      • Jalaton
        Katja kirjoitti:

        uhri, kiitos että kerroit tapahtumasta, pääsin kertomallasi jo alkuun=) Hyvä että kuntoutus auttoi, jäitkö kuitenkin kaipaamaan muunlaista apua vai saitko sen avun mitä tarvitsitkin? Voimia sinulle!!

        Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.


      • Katja
        Jalaton kirjoitti:

        Olin silloin 13-vuotias. Oli talvi, olin tulossa kaverini syntympäiviltä myöhään iltapäivällä, jalan. Asuin silloin kaupungissa. Liikkennevaloissa en viitsinyt odottaa vihreää kun ei näkynyt autoja eikä mitään. Kävelin suojatietä pitkin ja yhtäkkiä olin selin maassa, olin liukastunut. Jalkaani sattui se oli kopsahtanut jäähän. Yhtäkkiä kuulin kovan jarrutusäänen ja jalkoihini sattui kamalasti. Sitten en enää muistakkaa mitään. Heräsin sairaalassa. Sairaanhoitaja kertoi, että jalkani olivat jääneet auton alle ja pääni oli osunut jäiseen maahan. Olin saanut aivotärähdyksen ja olin mennyt tajuttomaksi. Sairaanhoitaja kehotti minua katsomaan peiton alle. Katsoin peiton alle ja kiljaisin niin kovaa kuin suustani pääsi. Jalkani. Jalkojani ei enää ollut. Minulla oli vai pienet tyngät. Jalkani oli amputoitu. Ei. Se oli katastrofi. Huusin ja itkin. Vanhempani katsoivat vieressä kyyneleet poskilla ja yrittivät rauhoittaa minua. He sanoivat että kyllä jalattomankin elämä on onnellista. No se ei paljon auttanut. Itkin itseni iltaisin uneen, koska en sietänyt erilaisuuttani. Olin siinä ikävaiheessa, että kauneus oli kaiken A ja O. Piti näyttää hyvältä, piti olla kauniit sääret yms. En mennyt kuukauteen kouluun sairaalasta päästyäni. En kehdannut. Minä masennuin täysin. Vanhempani veivät minut hoitoon ja parannuin. Nyt jaksan elää taas täysillä. Minulla on tietenkin oma pyörätuoli ja ihana poikaystävä. Olen nyt 17-vuotias. Suuri kiitos vanhemmilleni jotka auttoivat minua masennuksessani.

        Kiitos myös sinulle että kerroit kokemuksestasi. Ja kiitos, että kertomasi perusteella pääsin taas eteenpäin lopputyössäni!
        Onneksi sinulla on ihana poikaystävä!!=)
        Kesäisiä päiviä teille molemmille!!


    • miiiiia

      elikkäs mä olin tosi pahassa auto-onnettomuudessa kaks kesää sitten. Oli keskiviikkoilta ja mä ja mun kaveri oltiin kahestaan mun kaverin luona. Mun kaverin porukat oli sillon venäjällä. noo me sitten satuttiin tietämään missä oli mun kaverin porukoitten auton avaimet. Me idiootit päätettiin sitten lähteä ajamaan niitten "upeella" nissan micralla. siinä oli semmonen hiekkatie jossa oli aika paljon mutkia ja näin. mun kaveri oli ajanu ennenki autoo mut mä en joten se sitten päätti ajaa. Me ajeltiin ihan rauhassa sitä hiekkatietä ja sitten ko tuli eka suora ni kaveri päätti laittaa vauhtia vähän lisää. no tietenkin tapahtu niinkin mahtavasti et ko tuli mutka ni kaveri pamautti mutkasta punasella nissukalla suoraan päin paksua mäntyä. me oltiin kuulemma oltu mun kaverin kanssa tajuttomina kaks tuntia siellä autossa kunnes joku mies oli kulkenu ohi ja soittanu ambulanssin. mun kaveri saatiin sieltä autosta pois välittömästi mutta jotta mut saatiin pois piti leikata auton katto irti kokonaan. meidät kiidätettiin sit suoraan teholle jossa kumpikin pääs viettämään elämäänsä kolmen päivän ajaks. mun kaverin käsi murtu sillon ja sille tuli aivoverenvuotoja ja aivotärähys. Mulla ittelläni meni kummatkin jalat poikki ihan reisistä (oli ilkeen näköstä ko luut törrötti nahkan läpi) mun toinen keuhko meni lyttyyn ja mulle tuli kanssa aivoverenvuotoja ja vakava aivotärähys. no siitä selvittiin kuitenkin hengissä. Mä jouduin istuun kaks kuukautta vielä pyörätuolissa ja sen jälkeen kävelin kepeillä kaks kuukautta, ja mun toinen keuhko ei oo vieläkään suoristunu täydelliseks. Sillon mä kävin lähempänä kuolemaa kun koskaan. Sen onnettomuuden jälkeen mä tajusin kuinka tärkeetä elämä on ja mitä mä oisin menettäny jos mä oisin kuollu. mä osaan arvostaa elämää nyt enemmän kun koskaan. kaikista parhaan avun mä sain sillon mun vanhemmilta ja oon niille ikuisesti kiitollinen siitä.

      tuli vähän pitkä stoori..elikkäs juu en vammautunu lopullisesti mutta niinkin ois voinu käydä. juu ja oon nykyään 17 vuotias..

    • Anonyymi

      Olen toiminut vammaisavustajana neliraaja
      halvaantuneilla, myös syöpä
      sairaan avustajana. Halvaan-
      tunutta avustaessani hänen käydessään fysiossa tämä fys
      sari sanoi minulle että hän on pelkkä rahanmeno meille ve-
      ronmaksajille... sanoin hälle että hän on jonkun isä/äiti... ei auttanut hänen mielipitee-
      seensä, itse olin vammautuneiden puolella... he rakastivat lapsiaan, lapsen
      sa heitä, vakuutus maksoi heidän hoitonsa... että näin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Israel aloitti 3. maailmansodan

      https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011297979.html Israel se sitten aloitti näköjään kolmannen maailmansodan.
      Maailman menoa
      375
      1874
    2. Kaksi vuotta

      Sitten mä ihastuin suhun päätä pahkaa, kun meillä klikkasi heti ekasta päivästä lähtien. Et varmasti tunne samoin ja tek
      Ikävä
      11
      1708
    3. Nainen, meidän talossa on säännöt

      1. Mies on aina oikeassa. 2. Ei vastaväitteitä. 3. Mäkättäminen kielletty. 4. Suhde on tärkein. 5. Ei salaisuuksia. 6. E
      Ikävä
      241
      1338
    4. Oliko Farmi-finaalitehtävät mielestäsi tasaveroisia Lloydin ja Johannan välillä?

      Onnea Farmi-voitosta, Lloyd. Et tainnut olla ihan kaikkien suosikki, mutta puskit voittoon! Oliko finaalitehtävät miel
      Tv-sarjat
      51
      940
    5. Miksi me ei mies voida edes viestitellä irl?

      En odota enkä vaadi mitään, voitaisiin vain olla yhteyksissä jollain tapaa ihan oikeasti.
      Ikävä
      72
      912
    6. Raamatun kiroukset ja uhkaukset osoittavat sen ihmisperäisyyden

      "Se sanotaan galatalaiskirjeessä, että jos joku levittää väärää evankeliumia: "...jos joku julistaa teille evankeliumia
      Hindulaisuus
      402
      898
    7. Rakennetaanko yhdessä?

      Haluaisin rakentaa sun kanssa yhteistä tulevaisuutta❤️ Onko meistä siihen? Huomaan että sulta puuttuu se joku tärkeä elä
      Ikävä
      32
      724
    8. Hyvää yötä mies

      Nuku hyvin. Viikonloppuna on tulossa hellettä, se on mukavaa. Juhannuskin kohta. Mun tekis mieli huolehtia susta. Semmo
      Tunteet
      68
      688
    9. Onko hän elämäsi rakkaus?

      Itse olen sitä mieltä että kyllä se näin taitaa nyt olla
      Ikävä
      54
      688
    10. Mies haluaisin sinun kanssa

      Rakkauslapsen. Hänestä tulisi tosi söpö ja fiksu.
      Ikävä
      63
      683
    Aihe