Lempeätä yötä

kuvittelin että miehen käsi oli sinun ja tunteella puristit ruusukukkaa...olihan se minulle.. Sen ainakin nappasin ja tyynylleni asetin.. Hellin sitä pitkin yöt...musiikki mielen nosti korkeuksiin..leijun ja vai leijun kohti sinua...

no miks ei saisi haavella???
ehkä olo paremi kun aaveen tapaajalla...kaatajalla
sielulla ja soluilla on
haaveilessa tunelma leijuva..
povi mulla sykkivän sydämen
päällä ....
on usin yöllä..ja päivällä..
aamulla on ankeeta jos nyt ei sammuta tätä ruutua...
haaveet jatkuu tai
sitten kaatuu...mahdollista!!

,haaveilessa kirjoitti:

no miks ei saisi haavella???
ehkä olo paremi kun aaveen tapaajalla...kaatajalla
sielulla ja soluilla on
haaveilessa tunelma leijuva..
povi mulla sykkivän sydämen
päällä ....
on usin yöllä..ja päivällä..
aamulla on ankeeta jos nyt ei sammuta tätä ruutua...
haaveet jatkuu tai
sitten kaatuu...mahdollista!!

unohtu ...pidän enemmän kalasta, kuin lihasta..
muuten ole kyllä pikku ruokainen..

,haaveilessa kirjoitti:

no miks ei saisi haavella???
ehkä olo paremi kun aaveen tapaajalla...kaatajalla
sielulla ja soluilla on
haaveilessa tunelma leijuva..
povi mulla sykkivän sydämen
päällä ....
on usin yöllä..ja päivällä..
aamulla on ankeeta jos nyt ei sammuta tätä ruutua...
haaveet jatkuu tai
sitten kaatuu...mahdollista!!

Eikö todellisuus ole haavekuvia kauniimpaa, jos sen oikein tavoittaa? Turhat haaveet ovat syövyttäviä, harhakuvia. Ne syövät ihmisen lopulta sisältä päin, ikävä kyllä.

Todellisuus on se jota elämme. Haavemme vain projisoivat perustarpeitamme yhdistettynä haluihin, ja koska halumme ovat niin monitahoiset ja alitajuntamme luo niiden pohjalta tavoiteltavat illuusiot, niin miksi kiusata itseä loputtomiin tässä oravan pyörässä? Toisen haavekuva voi olla toisen tuho!

Toki, tätä elämä on. En väitä, että voisin itsekään niitä täysin kontrolloida, mutta prosessin ymmärtäminen on jo ensi askel! Ihminen, perustarpeet, mieli, ympäristö, haaveet -> Jatkuvia unelmia ja harhakuvia, jotka vääjäämättä osoittautuvat saavuttamattomiksi tai riittämättömiksi; riittämättömiksi siksi, että toteutuneen haaveen tilalle tulee aina uusi. Mikään ei riitä.

Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, mitä haluamme -> mistä haaveilemme. Olkaamme siis kiitollisia siitä mitä on, siinä määrin kuin pystymme siihen vaikuttamaan. Haaveiluun reaalisuuden tajua, kiitos!

haaveet kaataen kirjoitti:

Eikö todellisuus ole haavekuvia kauniimpaa, jos sen oikein tavoittaa? Turhat haaveet ovat syövyttäviä, harhakuvia. Ne syövät ihmisen lopulta sisältä päin, ikävä kyllä.

Todellisuus on se jota elämme. Haavemme vain projisoivat perustarpeitamme yhdistettynä haluihin, ja koska halumme ovat niin monitahoiset ja alitajuntamme luo niiden pohjalta tavoiteltavat illuusiot, niin miksi kiusata itseä loputtomiin tässä oravan pyörässä? Toisen haavekuva voi olla toisen tuho!

Toki, tätä elämä on. En väitä, että voisin itsekään niitä täysin kontrolloida, mutta prosessin ymmärtäminen on jo ensi askel! Ihminen, perustarpeet, mieli, ympäristö, haaveet -> Jatkuvia unelmia ja harhakuvia, jotka vääjäämättä osoittautuvat saavuttamattomiksi tai riittämättömiksi; riittämättömiksi siksi, että toteutuneen haaveen tilalle tulee aina uusi. Mikään ei riitä.

Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, mitä haluamme -> mistä haaveilemme. Olkaamme siis kiitollisia siitä mitä on, siinä määrin kuin pystymme siihen vaikuttamaan. Haaveiluun reaalisuuden tajua, kiitos!

Haaveilun ei välttämättä tarvitse johtaa loputtomaan, aina vain riittämättömättömien,
uusien haaveiden perässä juoksemiseen. Ehkäpä kullakin on salaiset haaveet ja niiden kohteet. Surullistahan se on niiden kohdalla jotka eivät koskaan saa kylliksi.

Sitten tuon runon paisuvista povista.
Mahtaa olla runon kirjoittaja tietämässä ja kokenut mitä se merkitsee...
ainakin kaipaa myös fyysistä läheisyyttä. Hyvä runo.

haaveet kaataen kirjoitti:

Eikö todellisuus ole haavekuvia kauniimpaa, jos sen oikein tavoittaa? Turhat haaveet ovat syövyttäviä, harhakuvia. Ne syövät ihmisen lopulta sisältä päin, ikävä kyllä.

Todellisuus on se jota elämme. Haavemme vain projisoivat perustarpeitamme yhdistettynä haluihin, ja koska halumme ovat niin monitahoiset ja alitajuntamme luo niiden pohjalta tavoiteltavat illuusiot, niin miksi kiusata itseä loputtomiin tässä oravan pyörässä? Toisen haavekuva voi olla toisen tuho!

Toki, tätä elämä on. En väitä, että voisin itsekään niitä täysin kontrolloida, mutta prosessin ymmärtäminen on jo ensi askel! Ihminen, perustarpeet, mieli, ympäristö, haaveet -> Jatkuvia unelmia ja harhakuvia, jotka vääjäämättä osoittautuvat saavuttamattomiksi tai riittämättömiksi; riittämättömiksi siksi, että toteutuneen haaveen tilalle tulee aina uusi. Mikään ei riitä.

Sen sijaan voimme vaikuttaa siihen, mitä haluamme -> mistä haaveilemme. Olkaamme siis kiitollisia siitä mitä on, siinä määrin kuin pystymme siihen vaikuttamaan. Haaveiluun reaalisuuden tajua, kiitos!

Mikään ei kylläkään siivitä ihmistä etenemään elämässään ja ihmissuhteissaan ilman niitä haaveita! haaveet voivat olla myös se kantava voima, joka ajaa eteenpäin ja toimimaan. Mielessään kun näkee sen haluamansa päämäärän, on sitä kohti hyvä tavoitella. Jos ei ole minkäänlaisia haaveita, saattaa jumahtaa siihen omaan olotilaansa. (Toki niin voi käydä myös, jos vain vajoaa haaveilemaan).

oikeassa olet. Sinäkin olet oikeassa...povessa tuntuu..ruusu rinnalla aamulla..kiitos

Ai jaa, onko tila noin samea vai näyttääkö se vain siltä?
Käsitän näkemieni kuvien olevan illuusioita, ei kait vaan rakkauskin näytä samalta. Ja ole kuitenkin tosiasiassa vain taiteilijan piirroksia/näkemyksiä varsinkin noista kuvioista. Voi hitsi kun tämä ajattelu on vaikeeta.

Älä pelkää unelmiesi ja todellisuuden välistä eroa.
Jos kykenet haaveilemaan jostain,
pystyt myös toteuttamaan sen...
Tulevaisuus on niiden, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen...
Rakkaus on sisäinen musiikki, jota sinä olemassa ololasi soittelet..
kuviot ja vivahteet moninaiset
tekee siitä täydellisen ...