Kertokaas nyt, te jotka ovat kokeneet tätä alkoholin käyttöä, ja päässeet irti kosteista vkl, tai vaikka viikoista, miten iloa elämään saisi raittiina. itse olen nuori mies joka on elämästään kerennyt käyttää paljon aikaa ryyppäämiseen. se ei ole tuonut sen parempaa fiilistä. on mennyt rahaa, eikä hyviä ystäviä ole löytynyt.
Aina kun tulee vkl, tekee mieli ottaa kännit. nyt en ole kirkkaita ottannut, vaan miedompia, mutta niistäkin pitäisi päästä eroon. aina sama homma, että jälkeen päin harmittaa kupittelu, koska menee rahaa, ja se ei tuo mitään parempaa fiilistä.
Ei elämä ilo synny dokaamisesta, mutta jostain se olisi löydettävä. Ei jaksa aina urheillakkaan, vaan pitäisi yksinkertaisesti olemaan ihan rauhassa, ja rentona vkl ilman viinaa. katsella leffoja, lenkkeillä, kuunella musaa jne. vaikka lueskella kirjoja, tms.. ajan kulua
Aina kun tulee vkl, tekee mieli ottaa kännit. nyt en ole kirkkaita ottannut, vaan miedompia, mutta niistäkin pitäisi päästä eroon. aina sama homma, että jälkeen päin harmittaa kupittelu, koska menee rahaa, ja se ei tuo mitään parempaa fiilistä.
Ei elämä ilo synny dokaamisesta, mutta jostain se olisi löydettävä. Ei jaksa aina urheillakkaan, vaan pitäisi yksinkertaisesti olemaan ihan rauhassa, ja rentona vkl ilman viinaa. katsella leffoja, lenkkeillä, kuunella musaa jne. vaikka lueskella kirjoja, tms.. ajan kulua
Vastaukset 20
Vanhimmat
Suosittelen siideriä! Siitä tulee eri hyvä olo.
Olet vain palstalla roikkuva pelle.
nyt olen alkanut arvostaa tosi ystäviä, joita ei onnistu saamaan täältä Jyväskylästä raittiina. Nykyään joudun jo käymään depressiohoitajan luona, josta ehdotettiin masennuslääkettä minulle joka olen alkoholisti ja päihteiden väärinkäyttäjä ollut menneessä elämässä. Nykyään tosin 8-vuotta raittiina, josta ajasta 3-vuotta Jyväskylässä. Töiden ja toimeentulon takia jouduttiin muuttamaan tänne. Entisellä paikkakunnalla on hyviä ystäviä, joiden luona käyn joka kerta siellä käydessä, niin jaksaa paremmin täällä. entisellä paikkakunnalla käyn aina AA-ryhmissä ja täällä olen jo nyt saanut sellaisen kokemuksen ryhmistä, että en sinne jalallani astu. en käy enää tuolla depressiohoitajan luona, koska ei sekään minulle sovi. en tiedä mitä tästä eteenpäin, koska en halua tällä tavalla elää.
miksi et muuttaisi pois sieltä junttejen kaupungista?
Hei vaan sinulle,minä asun Jyväskylässä ja minikin ongelmani on alkoholi.Olen taas kerran ottanut pitkän putken ja haluaisin niin tutustua ihmisiin joihin luottaa.
En tiedä haluaistko sinä vain raittita ystäviä,minulla siihen on toki matkaa.
Olen koko päivän miettinyt olisiko katkon paikka,mutta kokemukset sieltä ovt ollet surkeita,ei tukea vaan napit naamaan.
Aa kerhossa olen joskus käynyt siellä eräs herra paasasi parantumisesta,seuraavana päivämä oli mulla asiakkana ravintolasa jossa olin töissä.
Mieti jos vaikka tavattaisiin ja rupatellaa.
Nykyaikaiset masennuslääkkeet eivät ole päihteitä.
Miksi et perustaisi omaa toisella tavalla toimivaa ryhmää?
Mene joskus katsomaan sinne palaveriin, jos siellä olisi muitakin kuin paasausmiehiä.
Itse koin juuri noin. Koko touhussa ei ollut mitään järkeä. Samanlaisia itsesyytöksiä samoista asioista kuin sinulla. Mietin ja mietin kuinka hullu olen kun juon?
Nyt olen saanut olla juomatta jonkun aikaan. Pelastuksekseni tuli helluntaiseurakunta. En markkinoi tätä, koska on muitakin vaihtoehtoja joiden kautta / avulla voi raitistua ja päästä irti alkoholin pakkomielteestä.
Ehdottaisin ajattelemaan ja ajattelemaan alkoholin aiheuttamia ongelmia. Uskon sen todella tehoavan. Suotta ihminen tuhoaa itseään alkoholilla, joka on teollisuuden tuote ja ihmiselle aivan turha tuote. Maailmassa on paljon ihmisiä jotka ovat selvittäneet alkoholi ongelman. Myös sinä kykenet siihen, olen varma siitä. Olet ottanut ensimmäisen vaheen kun tulit tälle palstalle.
Rupee polttaan pilvee. Siitä tulee hauska olo eikä tuu edes rapulaa.
Onko se hiisausta/hiisaamista?
Suomessaa ei ole mitään "depressiohoitajia".
Keksi juoppo parempaa settiä.
Ai mistäs lähtien ? Jännä minäkin olen semmoisella käynyt ,ehkä sitten" kuvittelin" vaan kaiken .hohhhooh..
kyllä on, minäki kävin aikoinani ja "depressio koulussa", joka oli aika hyvä. siellä pistettiin itse ajattelemaan ja näkemään omat voimavarat ja pienet hyvät asiat elämässä..
Hankala tuohon on sanoa. Itse olen aina urheillut kovasti, ihan kilpatasolla asti. Nykyisinkin miltei joka päivä. Elämä vaan on potkinut sitten päähän. Yli 20 vuoden opiskelujen jälkeen sairastuin syöpään ja sitä podin 2 vuotta. Koska ei kerennyt tulla työkokemusta pahemmin ennen sairastumista, niin eipä ole sen jälkeen ollut asiaa töihin 3 vuoteen. Noh eipä ole sitten naistakaan/perhettä voinut perustaa, koska naiset ei pahemmin työttömistä perusta. Siitä alkoi sitten juominen lisääntyä...
Sun täytyy alkaa tehdä jotain, harrastamaan vaikka itsekseen, jos ei harrastus seuraa löydy ja ainakin itselleni perustelen yksin harrastamisen sillä ettei siinä ole riippuvainen muista/ harrasteseurasta. ei pidä nimittäin asim. sanoa et aloitan lenkkeilyn sitte ku löydän lenkkiseuraa, pöh. siihen se monasti jää sitten.
Kyllä se leffojen ja kirjojen parissa viettäminenkin alkaa jossain vaiheessa tökkiä.. :D et paljon erilaista harrastetta ettei tympäänny.
poikkee vaikka kokeilee karttingia sisäratoja,käy torilla jauhaa paskaa ihmisten kaa,hyppää tallinnan laivaan ja jää kattelee pariks päivää sinne,lähe keilaa,ota sukset reppu lähe hiihtää korpeen ja yövy laavulla,ihan mitä hulluinta vaan keksit mitä on nuorena jäänyt kokeilematta.......pieni syrjähyppykin saattaapi piristää jos nyt ei himo uskovainen ole.eteenpäin sano mummo lumessa ,niin se on
Sama ongelma vähän itselläkin.
Lähinnä sen jälkeen kun meni jälleen parisuhde karille, vieden uskon vähä kaikkeen.
Kysympä: MITÄ TEHDÄ VIIKONLOPPUNA? Kaverit kyselevät baareihin ja totuus on vain, että mulla on parempi olla kun olen humalassa. Sillon ei suru paina ja asiat joita elämässä on, tuntuvat arvokkaammilta.
Selvähä viikonloppu menee leffoja katsellessa, kavereiden kuskina tai muuten jossain mököttäessä. Maanantaina tuntuu töissä siltä, että viikonloppua ei ollutkaan ja ei jaksaisi mitenkään tehdä töitä. Vaikka itsekin poden koviakin morkkiksia, niin silti juominen on parempi vaihtoehto kuin hulluksi tuleminen.
Ja minullakin on harrastukset, tosin ne ovat kirjaimellisesti jäässä talvella. Niiden myötä dokaaminen saa ja väistyykin taas jonkin verran.
Yksi mikä rajoittaa, on kumppani. Rakastuminen, yms. vähentää juomista todellakin. Ja sillon on elämässä sisältöä. Myös ne elokuvat on kiva katsoa selvinpäin lauantaina, kun on joku vieressä.
Mutta tässä tilanteessa, avaan tulevana viikonloppuna jälleen monta olutta, takuulla.
Itsekin olen nuorempana (no, olenhan "jo" 20) myöskin kännäillyt kaikki viikonloput ja eräät kerrat myös viikonpäivät.
Kyllä se pikkuhiljaa tulee sieltä, että kuinka järjetöntä touhua ja varsinkin rahanmenoa joku yökerhon lihatiski on. Kaikki toteaa sen jossain vaiheessa, toiset nuorena ja toiset sitten 60-kymppisinä :)
Ei sinun noista heti kerrasta kannata yrittää päästä eroon ("cold turkey"), mutta koitappa joku viikonloppu ottaa vain muutama. Ei se elämä siitä välttämättä juhalksi muutu kun on selvinpäin, mutta huomattavasti parempi olo viikonloppuaamuisin.
Sitten kun on vähentänyt, oppii juomaan uudella tavalla, hitaasti ja humalattomasti. Tai korkeintaan pikkuhumalaan.
Alkoholi ongelmaa ei päihitetä ihan silleen että "otanpa tällä kertaa vaan muutaman ni ei oo huomenna paha olla"