tänään lenkillä pohdin sitä...aika paljon on henkisesti kasvanut. Alussa jotenkin takertui ja piti toista korvaamattomana. Nyt on sinut itsensä kanssa voimaa saa jostain korkeimmasta. Juhliminen ei kiinnosta. On antanut toiselle vapauden / käskyn mennä, mutta toivoo kuitenkin parasta. Vaikka eipä sitä tiedä mitä toiselle kuuluu kun ei enää ole näköpiirissä eikä utelut kuulu tapoihin.
Henkinen kasvu
toisenlainen minä
089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.