Olen viettänyt pitkän tovin internetin syövereissä. Etsin kuvamateriaalia, jota olen itse ladannut tietyille sivuille internettiin, täytyy sanoa, ihastuin löytämästäni.
Löysin useita ottamiani maisema- ja matkakuvia määrätyillä hakusanoilla.
Haulla Mandi löysin vain vähäpukeisia ulkomaalaisia naisia sekä kissoja ja koiria ; )
Oletko löytänyt valokuviasi netin kuvahaulla ja oletko yllättynyt yhteyksistä, joissa kuviasi on ollut esillä?
Löysin useita ottamiani maisema- ja matkakuvia määrätyillä hakusanoilla.
Haulla Mandi löysin vain vähäpukeisia ulkomaalaisia naisia sekä kissoja ja koiria ; )
Oletko löytänyt valokuviasi netin kuvahaulla ja oletko yllättynyt yhteyksistä, joissa kuviasi on ollut esillä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei löydy vierailta saiteilta.
Tekijänoikeusasia, jos joku haluaa julkaista mun kuvamateriaalia, se maksaa rahaa.
=DW=
Tekijänoikeudella olen ladannut omia ottamiani kuvia, joten siitä ei ole kysymys.
Rahastustakaan en hae vaan yllätyin kun etsin kuvia arkkitehtuurista ja löysin hienoja omia otoksiani sivustoilta kuvahaulla.
Eri asia.
Amatöörikuvaajat on vaan iloisia, jos niitten kuvat leviää, tuntuuhan se mukavalta Jos ammattilaisen kuvia aletaan levittelemään, se on varkaus. Sivumennen mainittuna, itsekin joskus kuvannut arkkitehtuuria, töikseni ja työstähän pitää saada palkka. Ja tekijänoikeudethan koskevat vain teoskynnyksen ylittäviä tuotoksia.
=DW=
Tiedän hyvin, mutta joskus käy niinkin, että harhalaakit voittavat kilpailuja ; )
Sinulla noita näkyy olevan, millä etsiä.
Etkö sinä ole Korppis, korpikirjailija, etc.
Mitä noita penkomaan.
No joillekin on tärkeää olla esillä, vaikka ei pyydetäkkään:))
Minustakin on tuhansia pitkin maailmaa, mutta olkoon.
Myöskin "julkaisujani", kuin otoksianikin lie missäkin.
Eihän tuo nyt niin ihmeellistä ole nykyaikana.
Eräänäkin päivänä löysin netistä hakusanalla nopeammin, kuin omista tallenteistani.
On minulla ihan oma nimikin ; ) ja nimihaullakin löytyy kuvia.
Mutta kiva, että sinäkin olet ladannut kuviasi vaikka kukaan ei ole niitä pyytänyt ja olet hoksinut tuon kuvahaun nopeuden.
Julkaisujasi olisi kiva lukea ihan tosi, mutta arvaan ei onnistu.
Ihan helposti onnistuu.
nytkin voit niitä lukea:))))
Kuehan myöskin tuolta toisalta, missä kysytään Uni-oskariko tulossa....
Noin helppoa se on;)
Tosin nuo eivät ole kuin huvikseen tehtyjä sähellyksiä, mutta kyllä niistäkin voi niiden toisenlaisten tuotoksien löytöpaikan päätellä.
Lehtileikkeitäkin on jo niin paljon, ettei niitä ole viitsinyt enää kateenkymmenen vuoten edes keräillä.
Kaikkein eniten harmittaa kun vanhimmat tuotokseni meni sukulaiseni tulipalossa.
Niitä olisi ollut kiva selailla.
HARMITTAA! Säilöin ne vain siksi hänelle, kun olin siloin vielä liikkuvankämpän opiskelijana, eikä muutakaan paikkaa oikein ollut.
Tiesin etten kotiin palaa enää, ja siirsin henkilökohtaisia tavoroitani hyvään säilöön, ja noin kävi.
Harmittaa vieläkin.
Olenkohan minä sitten se harmittelija, kun joku on loukkaantuja?
Kyllä harmitaa!!!!!!
En minä kuviani ole ladannut, vaan aivan muut henkilöt.
Minä tykkään paperikuvista, ja arkistoin mieluummin ne.
Sähkökatkot ei nihin vaikuta, eikä tiedostot katoa.
Siirrähän ensin kuvas videoille, siirrä kuvas dvd:lle siirrä kuvas sinne ja tänne sirulle, jne....
Jotku vatvuloi noiden kanssa, ja särkee koko "romppunsa", nin poks. sinne män.
Kehitys kehittyy, ja mitä pienemmässä muodossa nuo tallenteet ovat, sen suurempi on tuho, jos on sattuakseen.
Tuonne unienmailmaan ne pitäis sada tallennetua, ja sieltä sitten tarpeen tullen ajatuksen voimalla ulostettua ja heijastettua näkyville, niin avot!!!!
Varmuuskopioista.
Mahdollisimman moneen eri tallennusformaattiin.Ja niitä pitää ajoittain uudelleenkopioida. Itellä ei ole digiaikana tullut teetettyä tai tehtyä paperikuvia, printteihin en luota, niittenkään kestävyydestä takeita, muuta kuin mainospuheet.
Mulla oli reilut kymmenen vuotta oma sivusto netissä, kun piti portfoliot sun muut olla näkyvissä. Mutta mulla sitten salasanojen takana kansioita, missä oli kaikenlaista muuta tavaraa ja käytin sitä työtiedostojen varastona, niitä oli näppärä käyttää, oli missä tahansa ja millä koneella tahansa, ei tarvinnut sählätä minkään fyysisen median kanssa.
Sivuston lopetin tossa joka vuosi sitten, sen ylläpito alkoi tympimään ja se ikäänkuin muuttui tarpeettomaksi, tutut tuntee jne. Nyt olen joskus miettinyt jotain pilvitallennusta varmuuskopiointia varten, mutta laiskuuttani en ole viitsinyt tehdä asian eteen yhtään mitään. Mutta se vois olla hyvä ratkaisu, jos ottaa isolta operaattorilta, että on tietoturva ja luotettavuus kunnossa.
Mä nyt aina innostun paapattamaan tästä asiasta. Mutta vaikka maapallo nyt hukkuu kuviin ja ties mihin, helpolla käy, että tulevaisuuden arkkitehdeille onkin säilynyt ällistyttävän vähän materiaalia digitaalikauden alkuajoilta.
=DW=
En luota tikkuihin, valokuvatiedostoihin en romppuihin siksi teen useampia kopioita ja laitan kuvia ja kirjoituksia mm. turvaan internetin syövereihin.
Tuo unijutskatallenne kiinnostaisi pitänee alkaa sähköisesti tallentamaan yön värikäitä seikkailujani. Minulla on toki tallessa käsinkirjoitettuja päiväkirjoja aina vuodelta 1963 alkaen. Olen tallentanut kaikenlaisia happeningejä vuosikymmenten ajoilta ja unipäiväkirjaakin pidin vuosia.
Yksi tietokoneen emolevy on ollut esikoisellani purettavana, mutta odotan, että hänen kiireiltään ehtii tallentaa tiedostot turvaan. Levyllä on lukuisia novelleja muutama pitkä otoskin.
Kirjoittaminen on minulle vain harrastusta ilman intohimoisia tavotteita. Aivan kuten maalaaminen, käsityöt, entisöinti tai nukkekodin kyhääminen.
Käynpäs vilkaisemassa löytyyko sinusta googlettamalla tietoa ; )
Sivusta.
Itellä jotain rojua kans käsikirjoitettuna. Pieni ongelma meitsin kaunokirjoitus, ei siitä saa itekkään selvää, eikä mikään OCR takuuvarmasti senkään vertaa. Vaan, eipä sillä rojulla ole mitään merkitystä, muistaa ne jutut suunnilleen muutenkin ja tossahan niitä välillä tulee naputeltua uusiksi koneella.
Olen kylläkin välillä tullut tulokseen, taitaa muistelmat jäädä "vaiheeseen", aivan liian paljon materiaalia. Aattelin just, että pitäs loudata pilveen ja jättää testamenttina salasanat jonekin kansallisarkistoon tai museoon. Mulla kun sen asian tiimoilta ei ole mitään kunianhimoja tai tienaamisen aikomusta. Kyse on enenpi omasta historiasta ja kostosta koko ihmiskunnalle :D
Just toimitettiin jotain muijan papan muistiinpanoja jonnekin paikallismuseoon säilöön, voi niistä joku joskus olla kiinnostunut. Ja ainakin ne digitoidaan asianmukaisesti.
=DW=
Itseasiassa kun puhuit muistojen kirjaamisesta ylös, kerron, että olen paraikaa keräämässä ja kirjaamassa tietoa isoisästäni, nuorena miesnä korvessa vaikuttaneesta poliisikonstaapelista. Hän syntyi tasan sata vuotta ennen esikoiseni syntymää. Olen antanut entisöitäväksi isoisäni käyttämän arvoesineen, jonka ukkini on saanut tai ostanut joskus kaksi/kolmekymmentäluvulla. Kauniin muiston isoisoisästään poika saa valmistautumislahjaksi. Mukaan liitän historiikkiä sukuni vaiheista..