Olen 13 vuotias ja ajattelin laittaa tän kysymyksen mieluummin tänne ku esim jonnekki nuorten palstalle kosk luulen et tääl saa paremmin vastauksen, ainaki toivottavasti.
Eli mä aloin tänää miettii et onks mul paniikkihäiriö; mä oon aina tienny et oon herkkä panikoimaan, mut sillee kuitenki normaalin rajoissa, et ei kuitenkaa sairaalloisesti. Mut tänää mä tajusin yhtäkkii et oon iha paniikis: mä olin laittanu hoitoaineen hiuksiin vaikuttamaan ja tulin pois suihkusta. Siinä hoitoainepurkissa luki että "anna vaikuttaa 5-15 minuuttia". Kun oli aika mennä pesee se pois ni suihku oliki varattu. Menin kauheeseen paniikkiin koska en päässy pesee hiuksii ja aloin pelätä et eikai se hoitoaine tartu mun hiuksiin ja lähteehän se pois. Mun sydäntä alko tykyttää iha kunnol, kyyneleet alko valuu ja olin niin avuton et oli vaa pakko istuu. Samantyyppisii "kohtauksii" on ollu ennenki: eilen mä olin unohtanu mun hatun ulos, ni yhtäkkii keskel yötä herään ja meen paniikkiin koska mietin et se jäätyy sinne enkä löydä sitä. Aina jos menen mun mittapuulleni liian myöhään nukkumaan ni meen hirveeseen paniikkiin et mitä jos en aamul jaksa nousta enkä mä välttämät ees ajattele mitään mä vaa oon paniikissa. Mä oon sairastanu masennusta jo monta vuotta ja nyt se on viimesen puolen vuoden aikana hävinny(masennus siis). Alkusyksystä viiltelin(joka ei ole jutun pointti) ja yks kerta ku en löytäny mitään terävää ni menin hirveeseen paniikkiin et mitä nyt teen.
Eli mä en oikee osaa täst vetää mitää kunnon johtopäätöksii ja haluisin vähä muitki mielipiteit, eli oonks mä teiän mielest paniikkihäiriöinen millään tavalla?
Eli mä aloin tänää miettii et onks mul paniikkihäiriö; mä oon aina tienny et oon herkkä panikoimaan, mut sillee kuitenki normaalin rajoissa, et ei kuitenkaa sairaalloisesti. Mut tänää mä tajusin yhtäkkii et oon iha paniikis: mä olin laittanu hoitoaineen hiuksiin vaikuttamaan ja tulin pois suihkusta. Siinä hoitoainepurkissa luki että "anna vaikuttaa 5-15 minuuttia". Kun oli aika mennä pesee se pois ni suihku oliki varattu. Menin kauheeseen paniikkiin koska en päässy pesee hiuksii ja aloin pelätä et eikai se hoitoaine tartu mun hiuksiin ja lähteehän se pois. Mun sydäntä alko tykyttää iha kunnol, kyyneleet alko valuu ja olin niin avuton et oli vaa pakko istuu. Samantyyppisii "kohtauksii" on ollu ennenki: eilen mä olin unohtanu mun hatun ulos, ni yhtäkkii keskel yötä herään ja meen paniikkiin koska mietin et se jäätyy sinne enkä löydä sitä. Aina jos menen mun mittapuulleni liian myöhään nukkumaan ni meen hirveeseen paniikkiin et mitä jos en aamul jaksa nousta enkä mä välttämät ees ajattele mitään mä vaa oon paniikissa. Mä oon sairastanu masennusta jo monta vuotta ja nyt se on viimesen puolen vuoden aikana hävinny(masennus siis). Alkusyksystä viiltelin(joka ei ole jutun pointti) ja yks kerta ku en löytäny mitään terävää ni menin hirveeseen paniikkiin et mitä nyt teen.
Eli mä en oikee osaa täst vetää mitää kunnon johtopäätöksii ja haluisin vähä muitki mielipiteit, eli oonks mä teiän mielest paniikkihäiriöinen millään tavalla?
Vastaukset 8
Vanhimmat
paniikkihäiriöön on yleistä se että kohtaukset tulee ilman mitään syytä ja ihan yhtäkkiä , musta nyt vaan lähinnä tuntuu että sulla on hormoonit sekasin ku oot murkkuiässä. Mut http://fi.wikipedia.org/wiki/Paniikkihäiriö lue tuolta jos moni oireista täsmää ni mene lääkäriin.
Eipä kuulosta paniikilta, enemmän joltain OCD-oireilulta
Mua kiinnostaa, kuka sinne suihkuun meni ja miksi?
No jos sua nyt iha kauheesti kiinnostaa ni suihkuun meni mun äiti, pesee pois sen oman hoitoaineen (;
kulostaa panIIKILTA
Ei kuullosta paniikkihäiriöltä liian kesyjä nuo oireet.Paniikkihäiriössä keskeisiä oireita puutumisen tunne vartalossa tunne ettei saa happea kuolemanpelko sydämentykytys,hikoilu,kontrollin menettämisen pelko pelko että tulee hulluksi,lihasvapina,tärinä,pelko että kohtaus ei lopukkaan vaan jää päälle siinä pääpiirteitään se.Mutta ihmiset on yksilöitä ja kaikki ei koe panikkikohtausta samallatavalla.Lääkeeksi suosittelen Venlafaxin 75mg yksi tapletti aamuisin.
Paniikkihäiriöitäkin voi olla erilaisia. Minullakin vaihtelevat oireet, lievimmillään vain ahdistaa rintaa, hikoiluttaa ja hiukan vapisuttaa. Pahimmillaan olen soitellut ampulanssia, kun luullut että on sydänkohtaus. Sekä kaikkea siitä väliltä.
Olen tällä hetkellä 23 vuotias ja sairastanut paniikkihäiriötä n. 2,5 vuotta. Minulla kuitenkin alkoi jo nuorena yläaste ikäisenä niin sanotut "sätkyt", kun en saanut unta ja menin paniikkiin kun mietin, että aamulla pitää jaksaa herätä. Sitten oli se vaihe kun piti varmistaa, että joka paikassa on vessa lähettyvillä, kun vatsa oli usein sekasin ja menin paniikkiin jos en päässyt saman tien vessaan. Bussissa kulkeminen oli yhteen vaiheeseen tosi vaikeata kun olin saanut paniikkikohtauksen nimenomaan yhtenä aamuna kouluun mennessä.
Eli jälkikäteen ajateltuna oireita oli ollut jo monta vuotta ennen täysi-ikäisyyttä ja ei täysin siis noita sätkyjä voitu hormoonien piikkiin pistää tai vähätellä. Toki nuorena tuntee paljon voimakkaammin ja on monesti pää hieman sekaisin kun ulkoiset odotukset on kovat ja pitäis pärjätä. Varsinkin yläaste ikäisenä kun kaikki etsii omaa paikkaansa ja nuorten välinen vertailu ja kilpailu on kovaa.
Olen todennut et itselläni paniikkihäiriöt liittyy usein elämän kriisiaikoihin: läheisten kuolemaan, suuriin muutoksiin ja yleiseen turvattomuuden tunteeseen. Voisit siis miettiä, että onko sulla elämässäsi nyt jokin suuri muutosvaihe tai asia joka aiheuttaa turvatonta oloa. Neuvoisin myös menemään kouluterkalle tai vanhemmille puhumaan näistä tuntemuksista. Ja jos ei aikuiset ota tosissaan niin pidät vaan pääsi ja sanot että tahdot puhua asiasta ja apua. On se kumma jos ei nuoria huomioida edes sen verran. Jaksamisia.