Juon kaljaa kun ahdistaa kovasti, laatikko menee vuorokaudessa. Nyt rahat loppuu ja kai juominenkin. Kaikki sai alkunsa useista epäonnistuneista ihmissuhteista nuorena yli 10v sitten. Petyin katkerasti saamistani pettämissyytöksistä joita en syyttömänä voinut hyväksyä ja minulle tärkeät suhteet kaatuivat (useita).
Olin maasentunut ja epätoivoinen ja lähdin naisen mukaan joka oli ilmeisen kiinnostuntu minusta, olin imarreltu saamastani huomiosta ja annoin virran viedä. Pian hän ilmaisi halunsa perustaa perhe ja totuin ajatukseen. Suhde alkoi voida huonosti kuten minäkin ja menin tekemään tyhmimmän virheen ihmiskunnassa, tehtiin lapsi jota hän kovasti halusi.
Toivoin että kaikki kääntyisi parempaan ja kärsin hiljaa kaikesta, tehtiin toinen lapsi ja perhe olisi valmis. Se oli liiankin valmis ja sain todeta että minua ei siinä enää tarvita. yhtäkkiä minulla oli kuulemma muita naisia ja syytöksiä ja raivokohtausia satoi ympärillä. Masennuin ensikertaa vaikeasti. Oli pakko erota, lapset olivat äidin eikä minulta kysytty mitään. Hän oli saanut mitä halusi ja piti omastaan kiinni leijonaemon tavoin.
Pääsin pois ja sain hankittua työn ja asunnon. Olin masentunut, katkera ja pettynyt itseeni. Työ kuitenkin helpotti oloa ja pärjäsin liian hyvin. Lasteni äiti työskenteli perheensä yrityksessä ja asui vanhempiensa omistamassa asunnossa. Hän tienasi n 3000€ ja asui ilmaiseksi, odotusaikana hän tienasi jopa 4000€ äitiyspäivärahan nostamiseksi. Nyt hän epäili minun tienaavan liikaa (2700€/kk) ja halusi lisää elatustukea. Yllättäen hänen tulonsa oli 1000€/kk ja asumiskustannukset 700€/kk.
2v oikeudessa ja silloin jo masennuksesta työttömänä oikeus määräsi takautuvasti 450€/kk eli n 3500€ heti ja siitä lähtien 450 ja tänävuonna muistaakseni 500€/kk eikä työttömyyteni katsottu vaikuttavan maksukykyyni.
Hanskat putosi maahan, oli masentunut uupunut ja täysin lyöty. olin osastolla hoidossa ja nyt kun ulosoton jälkeen sähkö puhelin netti jäi käteen 10€ kuukaudeksi samalla ulosoton vain kasvavan uudesta elatusapuvelasta niin olen ollut todella lähellä itseni tappamista.
Olen äärimmilleen ahdistunut ja pettynyt itseeni, juon kaljaa ja toivon että pystyisin lopettamaan kurjan elämäni.
Olen yrittänyt hakea apua mutta ketään ei tunnu kiinnostavan tai näkisi mitään epäkohtaa tilanteessani.
olin vielä niin tyhmä että annoin yksinhuoltajuuden hänen sitä kerjätessä, hän vaihtoi heti lasten sukunimen enkä tunne enää yhteyttä lapsiini. Olen säälittävän vihainen,katkera, masentunut ja ahdistunut enkä usko että enää nousen tästä suosta.
Toivoisin että elämä jotenkin loppuisi, itsemurha on ajatusmailmani vastainen niinkuin toisen tappaminenkin. Nyt kaikki kuitenkin tulee tiesä päähän, yritän myydä asuntoani joka ei vastaa sen velkaa, en pysty maksamaan mitään enkä hoitamaan asioitani.
Voin joko tappaa itseni tai jonkun muun ja päästä valtion hotelliin. Vaikeita päätöksiä oman typeryyden seurauksena.
Olin maasentunut ja epätoivoinen ja lähdin naisen mukaan joka oli ilmeisen kiinnostuntu minusta, olin imarreltu saamastani huomiosta ja annoin virran viedä. Pian hän ilmaisi halunsa perustaa perhe ja totuin ajatukseen. Suhde alkoi voida huonosti kuten minäkin ja menin tekemään tyhmimmän virheen ihmiskunnassa, tehtiin lapsi jota hän kovasti halusi.
Toivoin että kaikki kääntyisi parempaan ja kärsin hiljaa kaikesta, tehtiin toinen lapsi ja perhe olisi valmis. Se oli liiankin valmis ja sain todeta että minua ei siinä enää tarvita. yhtäkkiä minulla oli kuulemma muita naisia ja syytöksiä ja raivokohtausia satoi ympärillä. Masennuin ensikertaa vaikeasti. Oli pakko erota, lapset olivat äidin eikä minulta kysytty mitään. Hän oli saanut mitä halusi ja piti omastaan kiinni leijonaemon tavoin.
Pääsin pois ja sain hankittua työn ja asunnon. Olin masentunut, katkera ja pettynyt itseeni. Työ kuitenkin helpotti oloa ja pärjäsin liian hyvin. Lasteni äiti työskenteli perheensä yrityksessä ja asui vanhempiensa omistamassa asunnossa. Hän tienasi n 3000€ ja asui ilmaiseksi, odotusaikana hän tienasi jopa 4000€ äitiyspäivärahan nostamiseksi. Nyt hän epäili minun tienaavan liikaa (2700€/kk) ja halusi lisää elatustukea. Yllättäen hänen tulonsa oli 1000€/kk ja asumiskustannukset 700€/kk.
2v oikeudessa ja silloin jo masennuksesta työttömänä oikeus määräsi takautuvasti 450€/kk eli n 3500€ heti ja siitä lähtien 450 ja tänävuonna muistaakseni 500€/kk eikä työttömyyteni katsottu vaikuttavan maksukykyyni.
Hanskat putosi maahan, oli masentunut uupunut ja täysin lyöty. olin osastolla hoidossa ja nyt kun ulosoton jälkeen sähkö puhelin netti jäi käteen 10€ kuukaudeksi samalla ulosoton vain kasvavan uudesta elatusapuvelasta niin olen ollut todella lähellä itseni tappamista.
Olen äärimmilleen ahdistunut ja pettynyt itseeni, juon kaljaa ja toivon että pystyisin lopettamaan kurjan elämäni.
Olen yrittänyt hakea apua mutta ketään ei tunnu kiinnostavan tai näkisi mitään epäkohtaa tilanteessani.
olin vielä niin tyhmä että annoin yksinhuoltajuuden hänen sitä kerjätessä, hän vaihtoi heti lasten sukunimen enkä tunne enää yhteyttä lapsiini. Olen säälittävän vihainen,katkera, masentunut ja ahdistunut enkä usko että enää nousen tästä suosta.
Toivoisin että elämä jotenkin loppuisi, itsemurha on ajatusmailmani vastainen niinkuin toisen tappaminenkin. Nyt kaikki kuitenkin tulee tiesä päähän, yritän myydä asuntoani joka ei vastaa sen velkaa, en pysty maksamaan mitään enkä hoitamaan asioitani.
Voin joko tappaa itseni tai jonkun muun ja päästä valtion hotelliin. Vaikeita päätöksiä oman typeryyden seurauksena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tässä on toinen, tosin nainen, joka rakastui ja hullaantui nuorena elämänsä prinssiin. Alkoi pettää, perusti yrityksen, jouduin takuumieheksi. Lähti naisen mukana jättäen minulle koko sotkun. Jouduin puille paljaille. Olisin kai voinut alkaa litkimään kaljaa ja säälimään itseäni.
Aloitin jälleen elämän tyhjästä ja hieman visaampana. Minua on kantanut usko Jumalaan ja Hänen ihmeelllinen johdatuksena.
Lopeta tuo ryyppäämien ja sinäkin voit löytää vielä ihan arvokaan ja onnellisen elämän.
Jokainen tekee virheitä ja vääriä valintoja.
arvostan todella kykyäsi selvitä ongelmista, en tunne uskoa jumalaan, perkeleeseen enkä alkoholiin. Alkoholi on ainoa lohtu joka on saatavilla. Ongelmani ovat pieniä mutta heikolle suuria. En edes epäile ettei löytyisi ihmisiä jotka selvinneet 100x pahemmasta. miten itse selviäisin surkeasta elämästä, surkea siis kauan ennen alkoholia.
No en edes halua vastauksia, olo on muutenkin surkea.