Tuntuu kuin olisi joku kummajainen ja kaikkien
säälin kohde!
Olisi kiva saada sellaisia ystäviä jotka
ymmärtäisivät tilanteeni.
Kuintenkin olen ihan tavallinen miehenalku vaikka
minulla on kaksi vuotias ihana poika lapsi.
Elän tällä hetkellä parhainpia aikoja mitä
koskaan olen elänyt!
Pidättekö "meikäläisiä" jotenkin poikkeavina
yksilöinä vai kuinka?
Jos kirjoitatte niin mielellään jotain
positiivista kun on noita nilkkaan potkijoita
kyllä ollut!
Eipä muuta kuin kivaa kesää kaikille !!
säälin kohde!
Olisi kiva saada sellaisia ystäviä jotka
ymmärtäisivät tilanteeni.
Kuintenkin olen ihan tavallinen miehenalku vaikka
minulla on kaksi vuotias ihana poika lapsi.
Elän tällä hetkellä parhainpia aikoja mitä
koskaan olen elänyt!
Pidättekö "meikäläisiä" jotenkin poikkeavina
yksilöinä vai kuinka?
Jos kirjoitatte niin mielellään jotain
positiivista kun on noita nilkkaan potkijoita
kyllä ollut!
Eipä muuta kuin kivaa kesää kaikille !!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onhan niitä ihmisiä vielä jotka pitävät yh-isiä
kummajaisina, mutta paskaakos sinä niistä piittaat.
Kuten ehkä huomaat näitäkin tekstejä lukiessa niin
erittäin monenlaisia äitejäkin solvataan ja
epäillään joka käänteessä, varsinkin nuoria
yksinhuoltajia.
Sääli on sairautta, sinullahan on elämässäsi
valtava rikkaus! Ota selvää onko paikkakunnallasi
yksinhuoltajien yhdistyksiä tai kerhotoimintaa,
sieltä saattaisit löytää seuraa kärrykävelyille ja
lapsenhoitoapuakin puolin ja toisin.
Pää pystyyn ja ole ylpeä vastuullisesta
vanhemmuudestasi! Jätä arvostelijat ja
kieroonkatsojat ihan omaan arvoonsa, et sinä
sellaisiin ihmisiin haluakaan tutustua.
Auringonpaisteisia päiviä ja kaunista kesää.
jätä tuo miehenalku-sana. Jos huolehdit yksin 2-
vuotiaasta niin kyllä sinä olet Mies isolla
ämmällä. Aurinkoista päivää.
kuka sinusta voisi pahaa sanoa olet erittäin
vastuuntuntoinen ihminen toisin kun oma mieheni
kohta entinen mies. Meillä on 1v poika ja toinen
tulossa laskettuaika 30.7 ja hän vaan juoksee
ulkona kavereiden kanssa, hoidan yksin kaikki
siivouksesta laskujen maksuun ja senkin teen
omilla rahoilla kun mieheni ei mistään mitään
välitä. Jos löytäisin kaltaisesi miehen joskus
olisin iki onnellinen ja en pois luotani
päästäisi. Onnea vaan sinulle ja älä välitä
muiden puheista tiedä että olet upea mies jolla
on tälle maailmalle vielä paljon annettavaa.
Kiitos kanustuksesta !
Kyllähän tämä on hienoa ollut ja varmasti paranee
vanhetessaan.Vaikka kyllä sitä on itku monesti
tullut kun on katsonut muiden asioita kuinka ne
ovat!
Tarkoitan vain että olisi ihan kiva itsekkin
päästä tuulettuun pari kertaa vuodessa ja tekeen
semmoisia juttuja mitä 25 vuotiaat tekee.
Mutta yritetään pitää kuitenkin lippu korkealla !
mites lapsen isovanhemmat ja kummit, eikö heistä
löydy lapsenhoitoapua? Ellei, ota yhteys vaikka
Mannerheimin Lastensuojeluliittoon, sieltä saa
hyviä luotettavia lapsenvahteja. Älä hyvä mies
polta itseäsi loppuun, olethan lapsellesi
korvaamattoman tärkeä. Kyllä sinulla pitää olla
oikeus vapaailtaan edes muutaman kerran vuodessa.
Jaksamista!
itselläni on myös pian ero tulossa saman asian
suhteen. Vähän pelottaa, kun on kolme pientä
lasta ja itsekin olen kovin nuori, mutta eiköhän
tässä pärjätä, kun on tähän astikin pärjätty
ilman isin apua. Hienoa, että on miehiä, jotka
osaavat ottaa vastuuta lapsestaan/lapsistaan!
Sitä minäkin odotin neljä vuotta omalta
mieheltäni, mutta nyt on mitta täynnä... Onnea
sinulle yh-isi! Äläkä anna muiden masentaa.
Tsemppiä ja jaksamista Sinulle nuori yh-isukki.
Nauti jokaisesta hetkestä ja huolehdi pojastasi
hyvin. Aika kuluu kuin siivillä ja huomaat jonain
päivänä kulkevasi sinusta ylpeän poikasi rinnalla.
Olen itse 3-tytön yh-isä (tyttöjen äiti menehtyi
syöpään 7v.sitten). Monenlaista iloa ja murhetta
ihmisen matkanvarrelle mahtuu mutta vanhempana,
isänä tai äitinä jaksaa monesti jo lastenkin vuoksi
mitä odottamattomampien tapahtumien ylitse.
Ajattelin kannustaa sinua näin -kaikesta selviää
eteenpäin "kummajaisenakin". PS. Oletko kuullut
milloinkaan Jukka Kuoppamäen laulua "Pieni mies"?
moro vaan ja tsemppiä sulle, et suinkaan
kummajainen. Mä oon kans tiniikäisen tytön
yksinhuoltaja äiti, raskasta on ja kivaa
Sinä OLET kummajainen. Siitä ei pääse mihinkään.
Niin karulta kuin se kuulostaakin, minusta tuntuu
että minun mieheni antaisi poikamme jollekkin
muulle huollettavaksi jos minä syystä tai
toisesta en pystyisi enää lastamme hoitamaan.
Ainakaan hän ei missään nimessä voisi sanoa
elävänsä elämänsä parasta aikaa.
Okei, siis mieheni rakastaa lastaan oikein tosi
tosi kovasti, ja on kaikinpuolin oikein mahtava
isä. MUTTA. Tuntuu että äijä heittäytyy aina niin
avuttomaksi kun pitäisi ESIM. vaippa vaihtaa.
Monestikko minä olen pessyt pojan pyllyn ilman
apua kun mies on ollut töissä? Ja miksi ihmeessä
äijä kirkuu aina minut apuun jos kehotan häntä
vaippaa vaihtamaan?? Kyseessä on nuori mies, joka
haluaa kovasti sekä tehdä töitä, opiskella, että
viettää aikaa lapsensa kanssa. Ja kavereidensa.
Niin karmeaa kuin se onkin, tyyppi olettaa
parisuhteen hoituvan siinä sivussa. Ainakin hän
on hyvin selvästi osoittanut ettei minulle
tarvitse aikaa antaa :/ No jokatapauksessa,
nykyään suuri osa miehistä (anteeksi karkea
yleistys) tuntuu olevan niin kamalan avuttomia
lasten kanssa. Harva varmaan pystyisi
_nauttimaan_ yksinhuoltajuudesta.
Voipi olla että minulla on vain vääristynyt kuva
kaikista miehistä, kun oma äijä on tuollainen
pölkkypää (anteeksi nyt vaan kultaseni.. ainiin,
eihän sinua edes kiinnosta mitä minä sinusta
ajattelen..). *huoh*
Ps. en todellakaan sääli yh-isiä, mutta en VOI
olla ihailemattakaan. (Ihailen toki myös yh-
äitejä!)