Musta, iso korppi lensi ohitseni ja kirkaisi pelottavasti. Säikähdin ja värähdin.
Se olikin vain unta. Näin unta jossa kävelin myrskyssä pimeää tietä. Ympärilläni oli vain metsää, pimeitä varjoja, tumma taivas ja tummat pilvet, ja välillä salamat valaisivat taivaan. Kaiken keskellä, korkealla mäellä kohosi vanha linnan näköinen hökkeli. Kävelin sitä kohti hitaasti ja varoen.. kunnes saavuin tuon oudon rakennuksen portaille. Portaat olivat korkeat kuluneet kiviportaat, joissa oli jos jonkinlaisia koloja ja reikiä. Oikealla jalallani kokeilin portaan kestävyyttä, ja askel askeleelta olin jo linnan portilla. Avasin oven.
Sen enempää en unesta muistanut.
Lähdin aamulenkille selvittämään mieltäni. Hölkkäsin hiljaista, sumuista metsäautotietä kohti avaria peltoja edessäni. Miettiessäni unta huomasin monta asiaa jotka saivat minut miettimään. Unessa oli jotain tuttua. Normaaleja asioita.. kuten kenkäni, samat jotka minulla nyt oli jalassa..
..ja jotain muuta. Housuni, takkini, paitani..hiuksenikin olivat samalla tavalla kiinni.... kaikki täsmäsi uneeni! Kohta musta korppi lensi suoraan minua kohti ja rääkäisi pelottavasti, aivan kuin unessa..
Ja kohta, aivan yhtäkkiä, taivas pimeni ja alkoi sataa taivaan täydeltä.
Pysähdyin. Tutulla pellolla, jonne olin aina ennenkin juossut.. kohosi korkea tumma hökkeli.. joka oli suoraan unesta. Alkoi ukkostaa. Pieni salama osui korkean linnan avoimeen torniin, josta roikkui suuri kello. Sydämmeni alkoi hakkaamaan.
Kävelin linnaa kohti. Kokeilin jalallani porrasta, kuin olisin tehnyt sen ennenkin. Olin jo kerennyt unohtaa unen, kunnes muistin sen. Tein kaiken samalla tavalla.. kävelin portaat ylös suuren oven eteen. Avasin oven..
Se olikin vain unta. Näin unta jossa kävelin myrskyssä pimeää tietä. Ympärilläni oli vain metsää, pimeitä varjoja, tumma taivas ja tummat pilvet, ja välillä salamat valaisivat taivaan. Kaiken keskellä, korkealla mäellä kohosi vanha linnan näköinen hökkeli. Kävelin sitä kohti hitaasti ja varoen.. kunnes saavuin tuon oudon rakennuksen portaille. Portaat olivat korkeat kuluneet kiviportaat, joissa oli jos jonkinlaisia koloja ja reikiä. Oikealla jalallani kokeilin portaan kestävyyttä, ja askel askeleelta olin jo linnan portilla. Avasin oven.
Sen enempää en unesta muistanut.
Lähdin aamulenkille selvittämään mieltäni. Hölkkäsin hiljaista, sumuista metsäautotietä kohti avaria peltoja edessäni. Miettiessäni unta huomasin monta asiaa jotka saivat minut miettimään. Unessa oli jotain tuttua. Normaaleja asioita.. kuten kenkäni, samat jotka minulla nyt oli jalassa..
..ja jotain muuta. Housuni, takkini, paitani..hiuksenikin olivat samalla tavalla kiinni.... kaikki täsmäsi uneeni! Kohta musta korppi lensi suoraan minua kohti ja rääkäisi pelottavasti, aivan kuin unessa..
Ja kohta, aivan yhtäkkiä, taivas pimeni ja alkoi sataa taivaan täydeltä.
Pysähdyin. Tutulla pellolla, jonne olin aina ennenkin juossut.. kohosi korkea tumma hökkeli.. joka oli suoraan unesta. Alkoi ukkostaa. Pieni salama osui korkean linnan avoimeen torniin, josta roikkui suuri kello. Sydämmeni alkoi hakkaamaan.
Kävelin linnaa kohti. Kokeilin jalallani porrasta, kuin olisin tehnyt sen ennenkin. Olin jo kerennyt unohtaa unen, kunnes muistin sen. Tein kaiken samalla tavalla.. kävelin portaat ylös suuren oven eteen. Avasin oven..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.